Koulupsykologeista on huutava pula Länsi-Uudellamaalla. Elokuussa laki sanelee mitoituksen.
Yhden koulupsykologin vastuulla on noin tuhat oppilasta tai opiskelijaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Elokuussa voimaan tulevan lain mukaan sekä perusopetuksessa että toisella asteella tulisi olla yksi psykologi 780:tä lasta tai nuorta kohti.
Psykologiliitto vaati vielä sitäkin tiukempaa mitoitusta. Se esitti, että yhtä psykologia kohti olisi korkeintaan 500 oppilasta tai opiskelijaa.
Opiskeluhuollon psykologipalvelujen tuottaminen siirtyi kunnilta hyvinvointialueen vastuulle vuodenvaihteessa.
– Jos hyvinvointialueella laskee kaikki kunnista siirtyneet koulupsykologin vakanssit täydellä työajalla, täällä olisi yhtä psykologia kohti vähän reilu 700 oppilasta. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, koska alueella on täyttämättä kymmeniä virkoja ja osa täytetyistäkin vakansseista on esimerkiksi perhevapaiden vuoksi osa-aikaisia. Silloin luku nousee noin tuhanteen ja jopa sen yli, kertoo hyvinvointialueen palvelulinjajohtaja Susanna Laitsaari Ehkäisevän ja varhaisen tuen palveluista.
Laitsaari on itsekin koulutukseltaan psykologi.
Laki toteaa myös, että oppilaille tai opiskelijalle on järjestettävä mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun oppilashuollon psykologin tai kuraattorin kanssa seitsemän työpäivän kuluessa. Kiireellisissä tapauksissa keskustelu on järjestettävä samana tai seuraavana työpäivänä.
Ettei olisi yhtään lasta tai nuorta, joka ei palvelua saisi.
– Tähän me pääsemme alueella melko hyvin, mutta koulupsykologit tekevät myös tutkimuksia esimerkiksi oppimisvaikeuksien kartoittamiseksi ja niistä laissa ei ole säädetty määräaikoja. Erilaisiin tutkimuksiin oppilas voi joutua jonottamaan melko kauan, jopa useamman kuukauden. Tätä vajetta on kuitenkin osin paikattu ostamalla palvelu ulkopuoliselta palveluntuottajalta.
Pula koulupsykologeista ei ole Laitsaaren mukaan uusi ilmiö, vaan tilanne on ollut haastava jo useamman vuoden ajan. Osin se johtuu eläköitymisestä, mutta osin myös siitä, että yksityissektori houkuttelee psykologeja enenevissä määrin.
– Varmasti psykologit punnitsevat monenlaisia asioita valitessaan houkuttelevinta työpaikkaa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella houkuttelevuutta pyritään lisäämään esimerkiksi niin, että kouluissa ja oppilaitoksissa työskentelevät psykologit kootaan yhteen ja samaan yksikköön, jonka esihenkilönä toimii psykologi.
Susanna Laitsaari muistuttaa koulupsykologin työn olevan hyvin itsenäinen ja laaja-alainen asiantuntijatehtävä. Työnkuva on erilainen kuin erikoissairaanhoidossa, jossa työskennellään tiimeissä.
– Pyrimme kaikilla meillä käytössä olevilla keinoilla vahvistamaan sitä, ettei työ olisi liian yksinäistä. Haluamme tarjota oppilashuollon psykologeille riittävän esihenkilön tuen. Viemme kentälle johtavat psykologit, joilla on aikaa ja osaamista tukea tiimiään.
Hyvinvointialueen muita käytössä olevia työkaluja koulupsykologien houkuttelemiseksi ovat myös muun muassa laadukkaiden perehdytysprosessien kehittäminen sekä oppimis- ja koulutusmyönteisyys.
– Yksi olennainen toimenpide on tehdä hyvää yhteistyötä yliopistojen kanssa, jotta saamme riittävästi psykologian loppuvaiheen opiskelijoita meille työharjoitteluun. Se on yksi kanava nähdä, mitä työ on ja mahdollisesti työllistyä.
Susanna Laitsaari kertoo, että niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin koulupsykologien vastaanotoilla näkyvät erityisesti lasten ja nuorten yksinäisyys sekä jossain määrin masennus- ja ahdistusoireisten määrän kasvu.
– On paljon pohdittu, ovatko lasten ja nuorten lievät mielenterveyden pulmat tosiasiallisesti kasvussa vai onko niin, että tuen piiriin hakeudutaan paremmin, koska asioista on aikaisempaa luvallisempi puhua ja ne tunnistetaan paremmin. Kuitenkaan erikoissairaanhoidossa lasten ja nuorten vakavat mielenterveyden pulmat eivät ole tutkimusten mukaan lisääntyneet.
– Ehkä jo useamman vuoden on ollut ihan ok mennä keskustelemaan psykologin kanssa ja sehän on se, mitä mekin haluamme viestiä. Ja tietysti pitää olla riittävästi väkeä palvelua tarjoamassa, ettei olisi yhtään lasta tai nuorta, joka ei palvelua saisi.