Tästä se alkaa, uusi melontakausi! Näin riemuitsee Antti Vettenranta, 46, vetäessään inkkarikanoottiaan lumen päällä kuin pulkkaa kohti Vantaanjokea.
Vantaanjoki ja lähitienoo on maagisen talvisumun peitossa. On täysin tuuleton pakkaspäivä, mutta joki virtaa vapaana.
Kanootin laitaan risahtelee sohjolauttoja, jotka valuvat vastaan kuin liukuhihnalla.
– Kanootin perästä lähtenyt virta aiheutti rannalla jään räsähtelyjä. Aluksi luulin, että siellä liikkuu jokin eläin.
Kauden ensimmäisestä melontaretkestä syntyi video, joka on katsottavissa Vettenrannan retkeilyaiheisella Youtube-kanavalla Kanootti ja Tomaatti.
– En muista, että olisin koskaan aiemmin melonut Vantaanjoessa tammikuussa.
Puistolassa asuva Vettenranta toteaa, että riemussa on ristiriitansa.
– Luonnon ja retkeilyn ystävänä olen huolissani ilmastonmuutoksesta, mutta samalla iloitsen siitä, että voin olla itselle tärkeimmän harrastuksen parissa lähes vuoden ympäri.
Talvinen jokimaisema omanlaisensa.
– Ruskea Vantaanjoki on oikeastaan paremman näköinen talvella kuin kesällä.
Mieluiten hän tekee pitkiä melontareissuja Lapin tai Itä-Suomen erämaihin.
– Vantaanjoki sopii hyvin päiväretkiin.
Valokuvaajana työskentelevälle Vettenrannalle joki on paikka, jossa voi olla yksin omissa ajatuksissaan, vaikka ollaankin kaupungissa.
Aloittelijalle Vettenranta ei talvimelontaa suosittele.
– Onhan se vaarallista, jos kaatuisi kylmässä vedessä.
Talvikeleissä pitää huomioida jäälautat ja puiden rungot, jotka voivat heilauttaa kanoottia yllättäen.
Vettenranta on varautunut vedenvaraan joutumiseen vedenpitävällä välikuivapuvulla. Se puetaan alimman ja päälimmäisen vaatekerroksen väliin.
– Ilman sitä en itse lähtisi.
Vesitiiviissä repussa on mukana kuivat vaatteet.
Joella turvallisuutta tuo se, että rannat ovat lähellä. Vantaanjoella apukin on lähellä.
– Kun melon kaukana asutuksesta, vesitiiviissä kassissa on myös klapeja, tilkka bensiiniä ja tulitikut hätänuotion sytyttämistä varten.
Lähtö- ja nousupaikat on mietittävä talvella etukäteen. Tapaninvainion uimarannan jääkannelta oli hyvä lähteä, kun kengissä oli irrotettavat nastat.
Meloessa yläkroppa pysyy lämpimänä, mutta etenkin alakroppaan pitää laittaa kerroksittain vaatetta. Vetteranta meloo kanootissaan polvillaan. Avokanootissa jalkoja pääsee liikuttelemaan vapaammin kuin kajakissa.
– Välillä pitää nousta rantaan jaloittelemaan ja lämmittelemään jalkoja.