Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sadun, 43, upea koti on kuin sisustuslehdestä – "Lähes kaikki haalittu lähes ilmaiseksi maaleja myöten"

Kun Pursiainen saa sisustusidean, hän pyörittelee sitä mielessään yötä päivää. Toisinaan lamppu syttyy keskellä yötä. Silloin ei auta kuin keittää kahvit kolmelta yöllä ja odottaa, että kirppikset aukeaa.

Keravalaisen Satu Pursiaisen, 43, kodin sisustus on kuin sisustuslehden sivuilta. Olohuoneessa komeilee valkoinen nahkadivaani, jonka päälle laskeutuu viherköynnöksen varassa roikkuva pyöreä lukuvalo.

Nurkassa tunnelmaa luo valaistu viinikaappi, jonka päällä sijaitsevassa telineessä roikkuu viinilaseja. Pöydillä seisoo hopean värisiä kynttilänjalkoja ja kaikkialla asunnossa näkyy huolellisesti suunniteltuja yksityiskohtia.

Valkoinen kulmasohva on vuorattu nahkatyynyillä, joiden keskellä kimaltelee jalokiven näköisiä koristeita. Voisi kuvitella, että sisustukseen on humahtanut omaisuus. Todellisuudessa Pursiainen laskee olohuoneensa sisutukselle sohvaa lukuun ottamatta hintaa noin 80 euroa.

– Tämän näköinen koti on yksinhuoltajaäidillä, jolla lähes kaikki on haalittu lähes ilmaiseksi maaleja myöten, Pursiainen naurahtaa.

Valkoinen nahkadivaani löytyi 15 eurolla kirppisryhmästä. Pursiainen on nähnyt kyseistä divaania myytävän käytettynä kahdellasadalla eurolla.

– Ihmiset eivät vaan jaksa putsata näitä ja luopuvat tavaroistaan lähes ilmaiseksi. Putsasin sen vedellä ja ihmesienellä ja siitä tuli kuin uusi, keravalainen Pursiainen kertoo Keski-Uusimaa-lehden haastattelussa.

Viinikaapin Pursiainen bongasi ilmaiseksi Market Placesta netistä ja ajoi lumimyrkyssä hakemaan sen Espoosta. Hän päällysti sen DC Fix -sisustustarralla ja viritti sen yläpuolelle tyttären vanhoista kerrossängyn portaista telineen.

– Maalasin telineen, iskin siihen isot ruuvit, joiden väliin saa lasit roikkumaan ja niiden päälle nupit.

Veljeltä saatu vanha rahi on päällystetty 30 eurolla ostetulla valkoisella nahkakankaalla, josta on rahin lisäksi päällystetty sohvatyynyt ja eteisen design-valaisimen päällinen.

Kun mieluista valkoista sohvaa ei löytynyt, Pursiainen päällysti vanhan sohvan muotoon ommelluilla valkoisilla lakanoilla ja katkaisi vanhoista verhotangoista oikean mittaiset pätkät väleihin pitämään lakanat paikallaan.

Pursiainen kiinnostui sisustamisesta jo lapsena. Hän varttui sisarusparven ainoana tyttönä viiden veljen keskellä. Rahaa ei ollut paljon, joten hän oppi modifioimaan vaatteita ja kotia. Tosin ainoa kirppis Pursiaisen nuoruudessa oli Pelastusarmeijan kirppis. Nykyään käytettyjen tavaroiden ostopaikkoja löytyy pilvin pimein sekä kivijalkamyymälöinä että netistä.

– Olen ostanut kaikki nykyiset vaatteenikin kirpputorilta alusvaatteita lukuun ottamatta. Kirppiksiltä löytyy täysin uutena merkkivaatteitakin, toisinaan niissä on vielä laput kiinni.

Pursiainen napsauttaa keittiön arvokkaan näköisen valkoisen kahvinkeittimen päälle. Uutena keitin maksaa toistasataa euroa, mutta Pursiainen hankki sen neljällä eurolla, koska liesi oli rikki.

– Se oli palanut ja kupruilla. Hioin hiekkapaperilla pintaa pois, laitoin kuumankestosprayn kolme kertaa ja vielä mehiläisvahaa. Siinä se on vuoden keittänyt kahvia ihan hyvin. Vieläkin vaan toimii.

Kun Pursiainen saa idean, hän pyörittelee sitä mielessään yötä päivää. Hän miettii, miten hän sen toteuttaa ja mistä saa materiaalit. Toisinaan lamppu syttyy keskellä yötä. Silloin ei auta kuin keittää kahvit kolmelta yöllä ja odottaa, että kirppikset aukeaa. Pursiainen on huomannut erikoisen ilmiön.

– Se on jännä juttu, kun etsit jotakin ja menet sinne kirpputorille, niin se on siellä. En tiedä miten se on mahdollista, mutta se vaan on.

Pursiainen on ilahduttanut palavalla innolla sisustamiseen muitakin. Hän teki töitä siivoojana erään perheen kodissa. Kun he lähtivät matkoille, hän kysyi, voisiko hän vähän freesata heidän kotiaan?

– Ostin materiaaleja käytettynä parilla eurolla tai haalin ilmaiseksi, osan tuunasin heidän omista tavaroistaan ja suuri osa tuli minun kotoa, mitä oli jäänyt ylimääräiseksi. Kun he tulivat kotiin, he olivat todella rakastuneita uudistettuun kotiinsa.

Pursiainen haaveilee, että saisi second hand -sisustaa enemmänkin ihmisten koteja, mutta pohtii vielä keinoa, miten lähteä liikkeelle toteuttamaan haavettaan.

– Kun itse olen vähävaraisesta perheestä, minun ideologiaani ei sovi mennä kauppaan ja ostaa uutena, vaan haluan haalia kaiken käytettynä ja edullisesti. Se on nykyään todella helppoa, kun vaan jaksaa hieman nähdä vaivaa.

Tämä juttu on julkaistu aiemmin Keski-Uusimaa-lehdessä.