Konkarikalamies Eero paljastaa: Tällaisen saaliin verkoilla on saanut leutona talvena – "Nyt lähden sahdin tekoon"

Nyt lähden sahdin tekoon Joutsaan, Eero Niemi toteaa merenjäällä Kivenlahden edustalla.

Leudontunut keli on laajentanut sulan veden aluetta kivenheiton päässä Kirkkonummelle vievän sillan alla, ja Niemi katsoo parhaaksi ottaa verkot kantoon.

Jäälle nousee talven 27. siika. Siikojen lisäksi Niemen joulukuun puolessa välissä laskemaan verkkoon on tarttunut lähinnä haukia ja muutama kuha.

– Tänä talvena siikaa on tullut eniten. Kuha on hukassa, kalamies summaa talven saaliin.

Kuhaa verkostaan irrottava Jukka Vehkaoja jättää omat verkkonsa vielä paikoilleen. Miehellä on vuosikymmenten kokemus talvikalastamisesta niin järvillä kuin merellä Espoon edustalla.

1970-luvun lopulta 1990-luvun alkupuolelle jääolosuhteet olivat vakaat ja jään paksuus järeät 50–70 senttiä, Vehkaoja kertoo.

– Kerran jäät lähtivät Espoon edustalta vasta toukokuun alkupäivinä, hän muistelee.

Nyt hyvässä muistissa on talvi 2020, jolloin Espoonlahti ei jäätynyt koko talvena. Myös kuluva talvi on ollut haastava, sillä jäät ovat olleet lähes koko talven "erittäin ohuet".

Vehkaoja ottikin jo kertaalleen verkot kesken kauden pois heikon jäätilanteen vuoksi.

– Ilmastonmuutos näkyy selvästi. Kantavaa jäätä on aina vaan lyhyemmän aikaa. Vuosina 2020–2023 muutos lauhempaan suuntaan on nopeutunut, hän kertoo.

Pyörällä talvikalaan tullut Samuli Mäkelä kertoo kalastaneensa verkoilla noin parinkymmenen vuoden ajan. Kivenlahdessa hänellä on ollut talviverkot viitenä talvena.

– Joku luuli viime vuonna minun tippuneen jäihin ja soitti pelastajat paikalle. Hanskat olivat kastuneet ja olin autolla hakemassa kuivia tilalle. Jouduin itse sitten käännyttämään pelastajat takaisin. Silloin oli kyllä ohut jää, Mäkelä muistelee.

Potkukelkalla jäällä viilettävä Antti Törmä kertoo olleensa aikoinaan töissä Stockmannin kalatiskillä ja pitävänsä nyt Kivenlahdessa yhteistä talviverkkoa kaverinsa kanssa.

– Meillä on sopimus, ettei yhteisille verkoille mennä yksin. Kerran menin, ja samalla meinasi mennä ystävyys, Törmä muistelee.

Vehkaoja puolestaan muutti muutama vuosi sitten Kivenlahdessa asuntoon, jonka ikkunoista hän näkee verkoilleen.

Ikkunoista näkee mukavasti, koska muut "äijät" tulevat apajille.

– Ohjeena on asetella saaliskalat niin, että Jukan on mahdollista nähdä saalis ikkunasta, hekottelee Törmä.

– Meillä on salakilpailu, Törmä selittää.

Vaikka jäätilanne on ollut tänä vuonna haastava, on kalassa käynti ollut vähäisen sohjon vuoksi helppoa, miehet kertovat. Jostain syystä ahti on myös ollut antelias.

Vehkaoja kertoo syöneensä itse pyydettyä kalaa pari kertaa viikossa. Yleisimmiksi saaliskaloiksi hän luettelee siian, kuhan, hauen, ahvenen, mateen, lahnan, säynävän ja särjen. Satunnaisesti merestä on noussut myös taimenta, lohta ja kampelaa.

– Tämä on ilmainen harrastus ja hoitaa myös mielenterveyttä. En luovu tästä "laiskan miehen lajista". 50 vuotta kalastusta pitää saada täyteen, Vehkaoja kertoo.

Vehkaojan mukaan luonto pitää kuitenkin kalamiehet nöyrinä.

– Jokainen on varmasti käynyt kuittaamassa nollat verkoilla.

Nyt lauantaina Vehkaoja järjestää kalakavereille syömingit, joissa on tarkoitus ratkoa kalamestaruus. Eniten kaloja saanut saattaa kuitenkin jäädä arvoitukseksi, sillä omia saaliita ei perinteisesti ole juuri muille kerrottu.

Tarkoitus myös pohtia, kuinka nuoret saataisiin innostumaan talvikalastuksesta. Vehkaoja lupaa kertoa vinkkejään ensi kaudella, jos jäätä vaan saadaan riittävästi.

Kesällä Kivenlahdessa ei saa kalastaa verkoilla.