Kivenlahtelainen odottaa tiistaita, jolloin pääsee pudottamaan kiekon fanittamansa HIFK:n kotiottelussa.
Leukemian sairastanut ja kaksi kantasolusiirtoa läpi käynyt kivenlahtelainen Laina Liukko-Sipi, 8, toimii kiekonpudottajana fanittamansa HIFK:n kotiottelussa 21. helmikuuta.
Ottelu kuuluu Liigan jääkiekkoseurojen helmi–maaliskuussa pelaamiin otteluihin, joilla kerätään varoja syöpään sairastuneiden lasten ja heidän perheidensä tukemiseksi.
Keskiviikkona 15. helmikuuta vietetään Kansainvälistä lasten syövän päivää.
Viime vuonna Suomessa sairastui syöpään 155 lasta ja nuorta. Syöpään menehtyi 15 lasta.
Laina sairastui erittäin harvinaiseen leukemiaan puolitoistavuotiaana vuonna 2016. Huoli heräsi, kun perheen kolme lasta palasivat Kanarian-matkalta flunssassa, mutta Lainan flunssa ei parantunut millään.
Lapsi otettiin Jorviin viikkoja kestäviin tutkimuksiin, ja pikku hiljaa lääkäreillä heräsi epäilys verisairaudesta. Perhe sai kuitenkin huojentavia uutisia, kun akuutti leukemia suljettiin luuydinpunktion perusteella pois. Johtopäätös oli oikea, mutta valitettavasti luvassa oli vielä jotain pahempaa.
Muutaman viikon päästä taaperolla todettiin kuitenkin erittäin harvinainen JMML-tyypin leukemia, johon sairastuu Suomessa vain yksi tai kaksi lasta vuosittain.
– Ainoa hoitomuoto tähän on kantasoluhoito ja meille sanottiin, että todennäköisyys hoidon onnistumiselle on 60–70 prosentin luokkaa, muistelee isä Henry Liukko-Sipi perheen elämän mullistanutta hetkeä.
– Laina oli muistaakseni sinä vuonna ainut tähän leukemiaan sairastunut. Aikamoinen käänteinen lottovoitto.
Ensimmäinen kantasoluhoito tehtiin kesällä 2016 yhdysvaltalaisen luovuttajan kantasoluilla, ja sairaala-arkea elettiin tässä vaiheessa kuukausikaupalla.
Muutama kuukausi kotiutumisen jälkeen edessä oli kuitenkin vielä pahempi isku, sillä syövän todettiin uusiutuneen entistä ärhäkämpänä.
– Se oli kauhea paikka. Meille kerrottiin, että todennäköisyys sille, että Laina selviäisi oli enää vain noin 20 prosenttia.
– Onneksi aivot suojelevat meitä. Jotkut ajat ja muistot tuntuvat tosi sumuisilta.
Tällä kertoo sopiva kantasoluluovuttaja löytyi Saksasta.
Jo ensimmäisen kantasoluhoidon alla oli selvinnyt, ettei perhepiiristä löydy Lainalle sopivia kantasoluja.
Myöskään Suomen kantasolurekisteristä ei löytynyt sopivaa luovuttajaa.
– Sankarinhommia olisi nyt tarjolla. Etenkin nuoria miehiä tarvittaisiin lisää kantasolurekisteriin, koska jostain syystä miesten kantasolut sopivat hyvin luovutettavaksi. Rekisterin pitää olla iso, jotta mätsi löytyy, Henry Liukko-Sipi sanoo.
– Saksalainen luovuttaja oli enkeli, joka lääkäreiden ja hoitajien kanssa pelasti Lainan hengen. Kuin ihmeen kaupalla Laina selvisi ja elää nyt ihanan tavallista tokaluokkalaisen elämää. Huomisesta emme koskaan tiedä, mutta tänään asiat ovat enemmän kuin mallillaan.
Lapsen sairastuminen laittoi normaalin arjen moneksi vuodeksi tauolle.
Laina on viettänyt kaikkiaan lähes vuoden päivät sairaalassa ja neljä ja puoli vuotta infektioeristyksessä.
Rankat hoidot haurastuttivat hänen luunsa niin, että reisiluu ja nilkka katkesivat ja Laina oli kotiutumisvaiheessa viikkokausia alaraajat kipsattuna.
Ulkopuolista lisäapua tarvittiin myös siksi, että perheen äiti tippui hevosen selästä, ja mursi selkänsä kolmesta kohtaa.
– Lapsen sairastuminen koettelee koko perhettä. Oma äitini pysäytti oman elämänsä hoitaakseen meidän huushollia ja kahta muuta lasta, että pystyimme olemaan Meilahdessa.
Infektioeristyksen päätyttyä Laina nautti päästyään ensimmäistä kertaa ihmettelemään kaupan pakasteallasta ja kauppakeskuksen liukuportaita.
– Tätä iloa kesti kaksi viikkoa. Sitten alkoi korona, Henry Liukko-Sipi kertoo.
Nyt Laina on taekwondoa ja ratsastusta harrastava tokaluokkalainen. Kontrollikäyntejä jatketaan ja käänteishyljintä aiheuttaa nivel- ja iho-oireita.
– Melkein joka aamu meinaa itku tulla, kun Laina laittaa repun selkäänsä ja pääsee lähtemään kouluun muiden tavoin. Aikamoisia tunteita herättää myös niiden perheiden kohtalot, joilla kaikki ei ole mennyt näin hyvin kuin meillä.
Liukko-Sipi kertoo perheensä saaneen apua ja vertaistukea syöpään sairastuneiden lasten ja heidän läheistensä yhdistykseltä Sylva ry:ltä. Myöhemmin hän on toiminut myös itse kyseisen yhdistyksen hallituksessa.
– Haluaisin, että ne perheet, jotka tällä viikolla saavat syöpädiagnoosin ymmärtäisivät, etteivät he ole yksin, sanoo Liukko-Sipi.
– Olemme kaikki saaneet valtavasti yhdistyksestä, niin Laina kuin Lainan siskot, minä, vaimoni ja äitini. Jo osastolla vieraillut taideterapeutti toimi meille henkireikänä.
Laina on päässyt viime aikoina muutaman kerran katsomaan HIFK:n pelejä perheen kanssa.
Ensikosketuksen jääkiekkohuumaan hän sai kantasolusiirtojen välillä perheen kanssa ulkoillessa.
– Lainalla oli kantasolusiirtojen välillä lupa olla tunti ulkona ja kärryttelimme usein Nordiksen viereen autokaistalle hampurilaiselle. Matsipäivinä jengi kulki iloisesti liput liehuen ja Lainalle peukkua näyttäen. Kävimme muutaman kerran Nordiksen pihallakin kuulostelemassa tunnelmia. Sanoin silloin Lainalle, että tullaan matsiin, kun paranet. Luulen, että Lainalle on jäänyt tästä kaikesta vahva side HIFK:hon.