Eero Ahre on viihdyttänyt lapsia ja lapsenmielisiä 40 vuotta samassa teatterissa.
Kun Teatteri Hevosenkengässä 1983 tarvittiin kitaraa soittavaa miesnäyttelijää, tehtävään valittiin Eero Ahre. Takana oli Teatterikorkeakoulun vuoden mittainen nukketeatterikurssi.
Nyt Ahre juhlistaa 40 vuotta kestänyttä uraansa espoolaisteatterin näyttelijänä Hotelli Home ja Hiipivä Hepuli -näytelmällä.
Ahrelle on kertynyt Hevosenkengässä jo 67 ensi-iltaa. Rooleja on ollut varovaisesti arvioidenkin ainakin 200. Esitysten määrä lienee noin 5 000, ja jos laskee vaikkapa 100 katsojaa per esitys, niin siitä tulee puoli miljoonaa katsojaa.
Ahre on opiskellut alaa myös Ranskassa Institut International de la Marionette -oppilaitoksessa 1980-luvun lopulla.
– Tämä työ on minulle intohimo, Ahre sanoo arkiaamun näytöksen jälkeen.
– Teatterin hyvä ilmapiiri ja hyvät työkaverit ovat pitäneet minut täällä.
Lasten kohtaaminen on aina yhtä ihanaa, mutta työ on vuosikymmenten varrella myös muuttunut. Alkuvuosina näyttelijät hoitivat kaiken tekniikankin itse. Nyt siitä vastaavat alan ammattilaiset. Lavasteet suunnitellaan ja rakennetaan edelleen sellaisiksi, että kolmen hengen tiimi pystyy kuljettamaan niitä kiertueella pakettiautolla.
– 1980-luvulla kiertelimme enemmän pitkin Suomea: Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Lounais-Suomessa ja Satakunnassa, Ahre sanoo.
Lastenteatteria arvostetaan, mutta teatterikriitikot eivät enää käy katsomassa kaikkia esityksiä.
Tämä on minulle elämäntapa.
Ahre on säästänyt uransa varrelta lehtileikkeitä, jotka ovat peräisin muun muassa Kansan Uutisista ja Uudesta Suomesta. Näistä ja ulkomaanmatkoilta kerätyistä julisteista ja muista muistoista kootaan myöhemmin tänä vuonna näyttely.
Yhden miehen näytelmä Nipo ja pikku-ukot (1986) on yksi Ahren legendaarisista rooleista. Hän on myös käsikirjoittanut esityksen.
– Nipossa vaadittiin hyvää kuntoa, koska parhaimmillaan siitä oli 12 esitystä viikossa – ensin kaksi esitystä joka arkiaamu ja viikonloppuna vielä kaksi esitystä.
– Nipo on minulle rakas. Sen sanoma on, että jokaisella on paikkansa.
Saman roolin esittäminen päivästä ja viikosta toiseen ei suinkaan ole yksitoikkoista. Yleisö tekee esityksestä aina erilaisen, koska lapset elävät täysillä mukana. Vierailut eri paikkakunnilla, vaikkapa Lohjalla, Porissa tai Vehkalahdella tuovat lisämaustetta työhön.
– Vierailuilla vastaanotto on joka paikassa hyvä. Lapset tykkäävät ja he kysyvät aina, milloin tulette uudestaan, Ahre sanoo.
Toinen Eero Ahren huippurooleista on ollut Kummituskekkerit-näytelmässä kreivi Konrad Kullervo von Knackenhausina.
Teatteri Hevosenkenkä on vieraillut lukuisia kertoja Japanissa, ja Kummituskekkereitä on esitetty siellä vuosina 2009 ja 2011.
– Kummituskekkerit toimi hyvin ulkomailla, vaikka esitimme sen suomeksi. Ilmeet ja eleet kertovat niin paljon.
Myös Kitarakepponen on vienyt maailmalle. Sen Ahre on esittänyt teatterifestivaaleilla Soulissa.
– Kitarakepponen sisältää klovneriaa ja vain vähän repliikkejä. Ulkomailla lapset nauroivat ihan samoissa kohdissa kuin Suomessakin.
Kotimaassa Kitarakepponen pysyi ohjelmistossa 15 vuotta ja siitä tehtiin televisioon myös ruotsinkielinen versio Gitarrgubbarna.
Näyttelijän työssä on vaihtelevat työajat.
– Kun aamulla on näytös, se pakottaa menemään hyvissä ajoin nukkumaan. Vaikeinta on ollut silloin, kun minulla on ollut käsikirjoitus työn alla. Kirjoittaminen on yleensä sujunut parhaiten yön hiljaisina tunteina, Ahre toteaa.
Perheen kolme lasta ovat jo aikuisia. Vaimo Anna Korhonen on aina ymmärtänyt taiteellisen työn vaatimuksia, koska hän itse työskentelee dokumenttiohjaajana.
Esityksiin Ahre valmistautuu aina suunnilleen samalla tavalla. Kotinäyttämöllä Teatteri Hevosenkengän tiloissa Juhannusmäellä hän on tuntia ennen esitystä. Sitten hän laittaa mikrofonin ja rekvisiitat kuntoon, pukeutuu rooliasuun, venyttelee ja avaa ääntään.
Hotellin johtaja Herbert Homen roolissa hän joutuu vaihtamaan esiintymisasua useita kertoja, koska välillä hän muuntautuu myös liikemies Kovan rooliin.
– Esimerkiksi jalkineiden pitää olla sen verran isot, että nauhoja ei tarvitse avata, vaan ne saa kenkälusikan avulla nopeasti jalkaan. Kovan hopeinen liivi puolestaan on niin pitkä ja väljä, että se sujahtaa nopeasti hotellinjohtajan asun päälle, Ahre paljastaa.
Tekohampaat ja suuret aurinkolasit ovat hyviä välineitä silloin, kun saman näyttelijän pitää nopeasti pukeutua toiseksi roolihahmoksi.