Juhlakonsertin ystävineen järjestävä Ilkka Vainio on tuhannen laulun mies. Yksi tärkeä biisi on tekemättä.
Espoolainen laulunikkari Ilkka Vainio esittää Espoon Tapiolasalissa 16. maaliskuuta isänsä Juha Vainion tuotantoa ja omia laulujaan.
– Olemme Juhan kanssa tehneet yhteensä yli 3 000 laulua. Illan aikana kuullaan lisäksi tarinoita Espoosta, ja paikalle tulee myös yllätysesiintyjiä, Vainio hehkuttaa tulevaa juhlailtaa.
Ilkka Vainio on syntynyt Kotkassa, mutta hän muutti perheineen Espoon Suomenojalle jo 1960-luvun puolivälissä.
– Muutama vuosi sen jälkeen karavaani siirtyi Haukilahden ensimmäisiin rivitaloihin. Kodissamme vierailivat kaikki sen ajan kuuluisat tähdet: Danny, Carola, Irwin, Eino Grön…, Vainio luettelee.
– Oltiin villejä poikia Haukilahdesta. Urheiltiin paljon ja tehtiin kevyitä kolttosia, Vainio tunnustaa.
Vainio on itse sanoittanut ja kirjoittanut yli tuhat kappaletta. Hän on ollut mukana tuottamassa yli kymmentä tuhatta biisiä. Lauluja hän on kirjoittanut Jope Ruonansuulle, Kikalle, Paula Koivuniemelle, Nylon Beatille… – lähes kaikille suomalaisille iskelmätähdille.
Toisinaan sanoitukset on synnytetty omalla nimellä, mutta esimerkiksi Nylon Beatin noin 150 kappaletta ovat syntyneet taiteilijanimellä Sipi Castren.
Vainio on asunut Olarissa vuodesta 1990 kolmessa eri osoitteessa.
Isä oli maestro, minä olen pahuksen hyvä.
– Olen viihtynyt Espoossa ja Olarissa mainiosti. Täällä on hyvä elää ystävien kanssa. Pelaan vieläkin joka keskiviikko Pohjois-Tapiolassa koripalloa nuoruuden ystävieni kanssa. Peleihin ovat liittyneet mukaan myös innokkaat korisfanaatikot Tapio Liinoja ja Ilkka Alanko, kehuu Vainio, joka on korisjengi Hongan kasvatti.
Mutta mistä miehen musiikkiura alkoi? Siihen liittyy nolo tilalle ja legenda nuoruudesta.
– Murtauduin 14-vuotiaana Westendin Shelliin. Varastin silloisten heavymusiikin tähtien kuten Uriah Heepin ja Deep Purplen kasetteja. Jätin sinne räkkiin muun muassa Paula Koivuniemen, Dannyn ja muiden suomalaisten iskelmäkasetit.
Vainio jäi rötöstelystä tietysti kiinni verekseltään.
– Poliisit veivät minut kotiin, ja isäni Juha kysyi, mitä tein. Kuultuaan poliisien tiivistyksen typeryyksistäni, isäni toivotti minut tervetulleeksi musiikkialalle, Vainio kertaa vanhaa tarinaa.
Myöhemmin hän on työskennellyt lähes kaikkien niiden artistien kanssa, joiden kasetit hän jätti varastamatta.
– Musiikkimakuni parani myöhemmin, Vainio nauraa.
Maukkaimmat jutut Vainiolla liittyvät Haukilahteen.
– Meillä asui jonkin aikaa varpuspöllö, joka oli katkaissut nokkansa törmäyksessä auton kanssa. Se ei enää pystynyt elämään luonnossa ja muutti meidän baarikaappiimme asumaan. Se katsoi minun olkapäälläni Batmania, siitä se tykkäsi.
– Jalkapalloa pelasin Haukilahden Kisassa. Suosikkipelaajani oli muutaman vuoden minua vanhempi laulaja ja lauluntekijä Gösta Sundqvist.
Vainio on konsertoinut Espoossa viimeksi viisi vuotta sitten. Hän ilmoitti tuolloin Espoonlahden kirkkokonsertissa laulun ”Yksinäinen saarnipuu” jälkeen yleisölle lopettavansa alkoholin käytön.
– Eino Grön oli katsomossa ja pyysin hänet alttarille laulamaan kanssani laulua. Hän kertoi esityksen jälkeen, että on nyt nähnyt molempien, isän ja pojan, raitistuvan, Vainio muistelee.
Lauluntekijän tarinasuoni sykkii yhä – ja Espoo toimii sen moottorina.
– Olen todella kiitollinen, että olen voinut asua elämäni Espoossa. Tulevasta konsertista tulee varmasti ikimuistoinen ja tunteikas. Jonain päivänä teen vielä laulun Espoolle, Vainio lupaa.
Kun puhutaan Vainiosta, Ilkan isää ja sanoittajalegenda Juhaa on mahdotonta ohittaa.
– Isä oli maestro, minä olen pahuksen hyvä, Vainio tiivistää.