Espoon kaupunginteatterin uudessa Rakkaussimulaatio EVEssä ympärillä ei ole katsojia, joiden reaktiota voisi seurata. Ikäsuositus on 16 vuotta.
Mitä ihmettä mahtaa olla tulossa, mietin kun kävelen kohti Espoon kaupunginteatterin Revontulisalia. Olo on yhtä aikaa jännittynyt ja hiukan epäluuloinen.
Olen menossa katsomaan Rakkaussimulaatio EVEä. Ennakkotehtävänä oli kuunnella kuunnelma, joka vie esityksen maailmaan.
Valkotakkiset assistentit ottavat tulijat vastaan. Odotustila on nimetty Terminaaliksi. Hetken kuluttua minut johdatellaan katsomaan videoklippiä.
Sisäänpääsyä odottaa kerralla kahdeksan katsojaa. Teatterisalissa prosessiin voi osallistua kerralla 30 katsojaa, tai pitäisikö sanoa kokijaa.
Saan tehtäväksi valita videolta kaksi hahmoa, joiden elämää haluan seurata hetken kuluttua tarkemmin.
Sitten matka jatkuu syvemmälle teatteriin. Assistentti kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen pienessä kopissa eli Huoneessa, jonka seinät ovat kangasta. Huoneessa on tuoli. Saan päähäni VR-lasit ja kuulokkeet ja ohjaimet käteen.
EVEssä sukelletaan virtuaalitodellisuuteen rakennettuun maailmaan. Nuorisolle tämä olisi varmaan ihan tavallista.
Meren kohina alkaa johdatella esitykseen ja toiseen todellisuuteen. Koen käveleväni tunnelin läpi, joka vie avaruuteen. Mieleeni tulee Avaruusasema Alfa tai muu scifi. Käännyn varovasti ja katselen sivuilleni ja taakseni, koska virtuaalimaailma ympäröi minut joka puolelta.
Ympäristö vaihtuu jossain kohtaa vedeksi. Se ei ole omin elementtini. Hämmennyn, sillä tilanne ei tunnu pelottavalta, vaikka virtuaalitodellisuus luo illuusion, että vesi nousee jopa yli pään.
Virtuaalimaailman maisemat ovat vaikuttavia, etenkin hetki paratiisissa ihmisten korkuisten kukkien keskellä. Avattaret aiheuttavat paikoin mielleyhtymän virvatuliin.
Tarinoissa etsitään rakkauden algoritmia. Kaikki tapahtuu kaukana tulevaisuudessa.
Katsoja voi ohjaimesta valitsemalla vaikuttaa siihen, miten tarinat etenevät. Peli- ja virtuaalimaailma on minulle niin vieras, että annan tarinan edetä enkä edes yritä "ohjata" sitä.
Voidaanko ihmisen mieli ja muistot tallentaa? Vastauksen etsimiseen voi käyttää koko elämäntyönsä. Visuaaliseen kokemukseen yhdistyy syvällisiä pohdintoja muun muassa lapsettomuudesta ja siitä, kuka saa rakastaa ketä.
Virtuaalitodellisuudessa vietetään noin 45 minuuttia. Esitystä voi seurata ilman teknisiä erityistaitoja.
Teatterikokemuksesta tekee erikoisen se, että esitys on koettava yksin. Ympärillä ei ole katsojia, joiden reaktiota voisi seurata.
Espoon kaupunginteatterissa on siis tehty ihan uudenlainen esitys, jota on ihan mahdotonta selittää. Se pitää kokea.
Rakkaussimulaatio EVE:ssä muistoja on tuomassa eloon 10 henkilön näyttelijäkaarti.
Käsikirjoitus on Eero Tiaisen ja dramaturgina on työskennellyt Pärttyli Rinne.
Konseptin ovat kehittäneet Eero Tiainen, Sami Hakkarainen, Juuso-Matias Maijanen ja Oskari Lumikari.
Tuotanto on Avatar’s Journeyn & Espoon Kaupunginteatterin yhteistyötä.
Esityksia 25. maaliskuuta asti Revontulihallissa. Ikäsuositus on 16 vuotta, koska yksittäisissä kohtauksissa on seksuaalissävytteistä sisältöä tai väkivaltaa.