Kuntosaliyrittäjä miettii, miten nuoret kestävät sosiaalisen median ulkonäkökeskeisyyden tuomat paineet. Hän pelkää, että terve suhtauminen liikuntaan on unohtumassa.
Ulkonäkökeskeisyys, kilpailuhenkisyys ja jatkuva vertailu toisiin ovat nykyajassa kasvavia ilmiöitä. Ne voivat hankaloittaa ihmisten tervettä suhdetta liikkumiseen. Sosiaalinen media ruokkii kehitystä entisestään.
Tätä mieltä on kuntosaliyrittäjä ja media-alan ammattilainen Pauli Reinikainen, 47, jonka mukaan vanhemmilla on suuri vastuu esimerkin antamisesta lapsilleen.
Ulkonäköön liittyvät paineet ovat tuttuja Reinikaiselle. Hän on yläasteikäisenä ja armeija-aikoinaan joutunut nimittelyn kohteeksi ulkoisen olemuksensa vuoksi.
– Olin yläasteella todella hoikka ja niinpä minua nimiteltiin esimerkiksi kukkakepiksi. Ala-asteella ja lukiossa nimittelyä ei tullut, Reinikainen kertoo.
Silmätikuksi joutumisella voi olla kauaskantoisia seurauksia, jotka tulevat ilmi vasta myöhemmin. Reinikainen on kokenut sen omakohtaisesti.
– En ehkä silloin kokenut sitä [nimittelyä] erityisen pahana. Nuo ovat sellaisia asioita, joita ei tapahtumahetkellä välttämättä tiedosta. Ne vaikuttavat kuitenkin alitajuisesti, ja sehän tässä onkin iso ongelma, hän sanoo.
Hoikasta olomuodostaan huolimatta Reinikainen kertoo urheilleensa jo yläasteella paljon. Mies harrasti muun muassa juoksua ja tennistä.
– Urheilu oli minulle ”se juttu”. En liikkunut niin sanotusti missään porukoissa, vaan käytin vapaa-aikani harrastuksiin.
Lukioikäisenä Reinikainen alkoi muun urheilun lisäksi käydä kuntosalilla, jottei ”enää näyttäisi kukkakepiltä”. Nimittely on vaikuttanut myös siihen, että Reinikainen on erittäin itsekriittinen.
Varsinkin Instagramin kautta saa paljon negatiivisia vaikutteita ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Pauli Reinikainen
Hän vertaa itseään jatkuvasti muihin, ja yläasteella alitajuntaan piirtynyt minäkuva pysyy lujasti kiinni. Siitäkin huolimatta, että lihasta on kertynyt luiden ympärille kilokaupalla.
– Myönnän, että minulla on ollut ulkonäköpaineita ja on edelleen. En ole niistä oikeastaan koskaan päässyt eroon – enkä varmaan enää pääsekään, Reinikainen sanoo.
– Viimeiset kymmenen vuotta salilla käymisessä tärkeintä on kuitenkin ollut sen tuoma henkinen hyvinvointi.
Reinikainen kertoo oppineensa elämään oman itsekriittisyytensä kanssa. Se on kuitenkin aiheuttanut väärinkäsityksiä.
– Olen kuullut olevani ulkonäkökeskeinen, mutta olen sitä nimenomaan itseäni kohtaan. Se on aivan eri asia kuin olla muita kohtaan. Hyväksyn ihmiset sellaisina kuin he ovat, Reinikainen avaa.
– Minulle on ollut aina hyvin tärkeää kannustaa ihmisiä liikkumaan, mutta ei vertailemaan. Löytämään sen sijaan liikunnan ilon. Se on itsellenikin kaikkein tärkeintä.
Ulkonäkökeskeisyyteen liittyen Reinikainen on huolissaan siitä, miten tänä päivänä sosiaalinen media vaikuttaa ihmisiin ja etenkin nuoriin. Hänen mukaansa varsinkin Instagramin kautta saa paljon negatiivisia vaikutteita ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.
Sosiaalisessa mediassa joku tekee asiat aina paremmin kuin sinä itse.
– Ihmettelen, miten nuoret selviävät niiden paineiden kanssa. Tai ehkä he pystyvät siihen, kun he ovat eläneet sen kanssa koko ajan. En tiedä, sitä pitäisi kysyä nuorilta.
– Mutta ainakin meidän ikäisille, jotka emme ole eläneet sosiaalisen median kanssa aina, se on hankalaa. Voin vain kuvitella, miten nuoriin vaikuttaa jatkuva kilpailu ja se, että koko ajan pitäisi olla parempi, isompi, kauniimpi ja vahvempi, Reinikainen pohtii.
Reinikainen toivoo, että liikuntaan suhtauduttaisiin nykyistä terveemmin. Lasten ja nuorten kohdalla tärkeä rooli on vanhemmilla, hän näkee.
Vanhempien tulisi näyttää lapsille esimerkkiä.
– Asioita tulisi tehdä yhdessä. Liikkua lasten kanssa, lukea heille ja syödä yhdessä. Sieltähän ne mallit tulevat, oman esimerkin kautta. Muuten ne tulevat jostain muualta. Kuten somesta, ja ne voivat usein olla vääriä, Reinikainen pohtii.
– Itse sain tervettä esimerkkiä liikuntaan äidiltäni, jonka kanssa kävimme lapsena muun muassa hiihtolenkeillä. Muistelen niitä edelleen, ja mielestäni jokaisen lapsen pitäisi kokea samanlaista.
Liikkumisen ilon voi kuitenkin löytää myös vanhemmalla iällä.
– Olen sen nähnyt itse monta kertaa. Kaikenlainen vertailu pitäisi kuitenkin unohtaa. Niin kauan kuin emme ole huippu-urheilijoita, ihmisen ei pitäisi verrata itseääni muihin ihmisiin.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Aamupostissa.