MC Taakibörstan Setä Koponen ja Davo jatkavat musiikin tekemistä päivätöidensä ohessa. Ylen uusi dokumenttisarja nostaa esiin Olari-räpin ainutlaatuiset perinteet, joilla on uudet nuoret tulenkantajansa.
Jossain 1990-luvun puolivälin tienoilla – kun hitaimmat vielä rimpuilivat irti yya-ajan henkisistä henkseleistä – ilmaantui Espoon Olarin lähiöön aivan omanlaisensa vapauden manifestaatio.
Sekalainen mutta samanhenkinen porukka nuoria kokoontui ostarilla, Olarin kallioilla ja ”Läävässä”, eli Olarin talvipuutarhassa.
Oli skeittareita, graffitin tekijöitä ja muita underground-henkisiä säheltäjiä. Läppä lensi – ja vitsailu oli roisiakin – ja rispektiä, eli arvostusta, sai se, kellä oli parhaat läpät. Bileissä soi aluksi englanninkielinen hiphop, jota ostettiin esimerkiksi Leppävaaran Maxi-marketin levyosastolta.
Tästä kaikesta keittyi kokoon suomalaisen hiphopin historiaa: Olari-räppiä, jonka maine levisi nopeasti ja josta tuli pian kulttikamaa hiphop-piirien ulkopuolellakin.
– Räppääminen oli luonteva jatko sille, mitä oltiin tehty kaveriporukassa ja juhlissa. Läpänheitto oli mukana kaikessa. Lisäksi me kuunneltiin todella paljon erilaista musiikkia. Lopulta todettiin, että aletaan tehdä sitä itse, kertovat Tommi Koistinen, 44, ja Jukka Salmi, 46.
Koistinen tunnetaan Setä Koposena, ja Salmen räpnimi on Davo. Vuosituhannen vaihteessa he perustivat Olari-räpin ehkäpä kuuluisimman kokoonpanon MC Taakibörstan, jonka kolmas jäsen oli Edu Kehäkettunen, eli Harri Hinkkanen.
– Ensimmäiset biisit äänitettiin c-kaseteille neliraitanauhurilla BJD:n (räppäri Janne Kotilan) luona joskus 1996–1997, Koistinen muistelee.
Vuonna 2000 ilmestyi Koposen ja Kehäkettusen ensimmäinen EP-niminen cd-julkaisu. Seuraavana vuonna oli vuorossa Taakibörstan PA 2001, johon kolmikon ystävä Tommi Mattila teki videon.
Youtubesta löytyvä PA 2001 on roisia räppiä, jossa raha, naiset ja seksi ovat esillä tavalla, joka nyky-Suomessa saisi todennäköisesti monelta tyrmäyksen.
Kuitenkin juuri häpeilemättömyys ja suoruus tekivät Taakibörstan räpistä ainutlaatuista – ja samalla aikaa kestävää. Vaatii melkoista yksinkertaisuutta suhtautua siihen tosissaan.
– Kaikessa läpänheitossa on aina mukana itseironiaa, Koistinen huomauttaa.
Salmen mukaan Taakibörstan musiikki meni ihmisten sydämiin, koska se on vailla minkäänlaista siveellisyyden verhoa.
PA 2001 oli myös kommentti eri rap-tyylien välillä.
– Tuohon aikaan jenkeistä alkoi tulla ’timanttiräppiä’, jossa räppärit rehentelivät omaisuudella. PA 2001 oli vähän kuin vastaveto sille.
Salmi lisää, että Taakibörsta ei silti koskaan pyrkinyt vastustamaan mitään. Ei oltu julistuksellisesti keskisormi pystyssä.
– Jotkut saivat meidän videoilta käsityksen, että ollaan kusipäitä. Mutta keikoilla he tajusivat, että me ollaan ystävällisiä tyyppejä. Mä en ainakaan käsitä sellaista, että ollaan ’fuck you’ koko ajan jotain vastaan. Jos joku on, niin onnea vaan hänelle.
Keskeistä Taakibörstalle oli ehdoton asenne: Kokoonpano teki vain sen, mitä halusi.
Musiikista ei missään vaiheessa ajateltu kaupallista läpilyöntiä. Taakibörsta kieltäytyi menemästä esimerkiksi aikakauden suosituimpaan tv-ohjelmaan Jyrkiin.
– Olemme sanoneet ei todella monelle rahakkaallekin tarjoukselle. Olemme varmaan eniten ’eitä’ sanonut porukka Suomessa, Salmi nauraa.
Meininki oli, että tehdään täysin omilla ehdoilla ja jos ei miellytä niin sitten ei tarvi.
Tommi Koistinen Ylen dokumentissa
Jyrkiin meni sen sijaan punkpoppia soittanut Apulanta, jonka riettaasta tv-esiintymisestä iltapäivälehdet tekivät lööppejä – ja joka sittemmin on myynyt valtavan määrän levyjä.
Taakibörstalle keikkaa riitti ilman tv-julkisuutta. Salmi arvioi heidän kiertäneen 2000-luvun alussa liki jokaisen vähänkään isomman kaupungin. Samalla kokoonpano sai vankkumattoman yleisön, joka osti hetkessä liput loppuun Tavastialle 2017, kun kokoonpano teki sinne kolmen keikan come backin.
Salmen mukaan laaja ystäväporukka ja fanit ovat kaupallista menestystä tärkeämpää.
– Joka paikkaan mihin nykyisin menen, porukalta tulee rispektiä. Sellaista mä arvostan.
Kaikki Olari-räpin tekijät eivät tietenkään ole Olarista. Koistisen juuret ovat siellä, mutta Salmi ehätti asua läheisessä Matinkylässä vain ala- ja yläkouluvuotensa.
1990-luvulla Salmi teki uran alkua skeittimaailmassa Kalifornissa Tony Hawkin kaltaisten skeittareiden kanssa.
– Totesin, etten ole tarpeeksi hyvä. Samalla musiikki veti puoleensa, sanoo Salmi, joka identifoi itsensä nyt punavuorelaiseksi.
Koistinen asuu nykyisin Lauttasaaressa ja käy Olarissa säännöllisesti äitinsä luona. Hän arvioi, että olarilaisuudesta ja Olari-räpistä tuli tärkeä osa identiteettiä ainakin parille 1970-luvun lähiössä kasvaneelle sukupolvelle.
– En voi silti sanoa, että mitään kotiseutunostalgiaa Olarissa käydessä tuntisin. Olenhan asunut koko ajan tässä lähellä.
Koistinen työskentelee Olarin Panimon toimitusjohtajana, ja työssä rap-vaikutteet ovat läsnä. Panimon rouhea brändi kasvaa suoraan alakulttuureista.
Salmi tienaa leipäänsä ruuan ja tuotekehittelyn parissa. Molemmat tekevät musiikkia aktiivisesti.
– Juuri nyt tuntuu, että on luova kausi meneillään. Huomenna on studiopäivä, Koistinen sanoo haastattelussa, jota tehdään Olarin Panimon hanahuoneella.
– Olin äsken keikalla ja sen jälkeen syntyi suoraan pari uutta biisiä. Ruuan ja musiikin tekeminen vaativat molemmat intensiivistä paneutumista. Niitä ei voi samaan aikaan tehdä, Salmi sanoo.
Vauhtia miehillä riittää yhä, eikä pilke ole katoamassa silmäkulmasta.
Koistinen ja Salmi ovat mukana Ylen kanavilla tänä keväänä pyörivässä Mist sä tuut? -räpdokumenttisarjassa. Siinä eri paikkakuntien räppärit pääsevät kommentoimaan toisiaan – hyvässä hengessä.
Elastinen kuvailee dokumentissa MC Taakibörstan musiikkia ”tsoukiksi tsoukin perään”.
Huumoriräpiksi sitä ei kuitenkaan voi määritellä, huomauttaa Jare ”Cheek” Tiihonen.
– (Taakibörstassa) ei ollut huumoria sillä tavoin kuin oli totuttu vaikka Raptorin musiikissa. Se oli musiikkia huumorilla tosissaan, ja huumorin ytimessä oli sanansäilä.
VilleGalle taas nostaa esiin Taakibörstan mitään pelkäämättömän asenteen.
– Se oli hyvin röyhkeää kamaa, joka ei menisi tänä päivänä ehkä läpi.
Tommi Koistinen sanoo dokumentissa, että yhtyeen asenne upposi myös ”mörssärihevareihin” ja jopa ”liivejä kantaviin prätkäukkeleihin”
– Ne tulevat sanomaan, että vihaan räppiä, mutta teidän musa..., Koistinen kuvailee ja nostaa sormea lippaan.
Vaikka musiikilliset reviirirajat olivat olemassa, kukaan ei muista, että silloisilla rap-porukoilla olisi ollut isompaa riitaa kenenkään kanssa.
Olari-räpin uranuurtajana toimi Raimo, jonka ensimmäiset julkaisut tulivat 1990-luvun puolivälin jälkeen. Koistisen ja Salmen mukaan Raimo ei ollut varsinainen esikuva, vaan pikemminkin innostaja, joka sai muita tekemään musiikkia.
– Ei meillä mitään esikuvia ollut, ei ollut hierarkioita, Koistinen tähdentää.
Osa myöhemmistä Olari-räpin tekijöistä on ottanut vaikutteita rapin ulkopuolelta. Esimerkiksi Jeijjo eli Santeri Määttänen on ottanut ”feattaamaan” Eino Grönin tapaisen iskelmälegendan.
– Me ollaan vähän laajennettu Olari-räpin speksiä. Jotkut voi sanoa, että se hieno juttu ja jotkut ei, Määttänen puntaroi Ylen dokumentissa.
Salmen ja Koistisen ystävä räppäri Ässä nostaa esiin räpin ja punkin yhteydet: suoraviivaisuuden.
– Me tehdään hyvin samalla tavalla kuin punkkarit. Aletaan vaan tehdä räppiä, ja eihän siihen tarvita kuin jotain (rytmiä ja läppää) ja vähän kirosanoja päälle.
Olari-räpin ensimmäiseen sukupolveen kuulunut räppäri Tuomio vahvistaa, ettei kukaan olarilaisista halunnut olla muusikko, eikä varsinaiseksi kokenut kuuluvansa suomiräpin skeneen. Pikemminkin musiikkia tehtiin omaksi huviksi ”bissen juomisen ohessa”.
Tuomiolla on keskeinen kertojan osa Ylen dokumentissa, jossa hän valottaa Olari-räpin pitkää kehityskaarta, joka jatkuu yhä.
Olarin kolmatta supolvea edustaa MCP, jolle annettu lempinimi ”Olarin vauva”.
– Ykkösasia on saada jengi viihtymään, hän määrittelee musiikillisen tavoitteensa.
On Espoossa räpätty Olarin ulkopuolellakin. Esimerkiksi räppäri Kekkonen tulee Lahnuksesta tai ”Los Lahnuksesta”, kuten hän itse kuvailee Ylen dokkarissa.
Dokumentissa mainituksen tulee myös edesmennyt espoolainen MC Toni (1985–2015) oli freestylen SM-voittaja.
Mutta se Olari – minne siellä pitää nyt mennä, jos haluaa aistia menneitä aikoja?
– Davistoon, ehdottomasti. Se on biljardipaikka ja baari, joka pitää mainita, Tommi Koistinen ja Jukka Salmi sanovat yhdestä suusta.
Olari 21, läpällä mut tosissaan Yle Areenassa 21.3. alkaen ja TV2:ssa 28.3. kello 22.15. Ohjelma on osa Mist sä tuut? -räpdokumenttisarjaa.
Lisäksi: OYAB:n Olari All Stars -levyn julkaisubileet pe 31.3. Olarin Panimolla. Kokoonpanossa Setä Koponen, Tuomio, Kone, Raimo ja Ässä.