Suomen kieli on vivahteikasta. Vanhoja sanoja katoaa ja uusia sanoja syntyy jatkuvasti.
Espoolainen sanojentutkija Kalevi Koukkunen on selvittää jatkuvasti, mitka uudissanat jäävät elämään ja mitkä eivät. Hän on koonnut suomen kielen kehitystä ja historiaa valottavan teoksen Peltoveturi ja notkistelija – Unohdettujen sanojen kirja (Aviador 2022).
1800-luvulla keksittiin valtava määrä uusia sanoja, kun suomesta kehitettiin eurooppalaista kulttuurikieltä. Uusia sanoja julkaistiin sanakirjoissa, tieto- ja oppikirjoissa, lehdissä ja sanakilpailuissa. Vain murto-osa sanaehdotuksista vakiintui.
Kalevi Koukkusen sanakirjan muotoon kootun teoksen tärkein ja laajin lähde oli Elias Lönnrotin Suomalais-Ruotsalainen Sanakirja.
Yksi Peltoveturi ja notkistelija -kirjan hauskimmista sanoista on Koukkusen mielestä hyrysysy eli auto. Sopivaksi vastineeksi autolle on ehdotettu myös sanaa menolainen.
– Meillä voisi nyt olla hyrysysyn ajaja ja hyrysyteollisuus, mutta hyrysysy-sanaa ei koskaan otettu käyttöön.
Sanojen elinkaaren pituuteen vaikuttavat sanan käyttö ja tunnettuus ja sen sopiminen kielen järjestelmään.
– Lönnrotin aikaan hevosalkuisia sanoja oli yhtä paljon kuin autoalkuisia sanoja on nyt. Valtava määrä maatalousaiheista sanastoa on jo kadonnut, Kalevi Koukkunen kuvaa.
Suomen kieli on Koukkusen mukaan erittäin joustavaa.
– Matematiikka olisi voinut olla suomeksi suuruustiede, suurelma tai räkninkikonsti. On hyvä, että käyttöön otettiin kansainvälinen muoto.
– Kieli on osin arvaamaton järjestelmä. Esimerkiksi ruotsin kielen sanasta triangel – kolmio, olisi voinut suomessa tulla kolmikas, kolmelma, kolmikolkka, kolmelo tai kolmisivu.
Nykypäivänä ei ole Lönnrotin kaltaista tekijää.
Toinen esimerkki joustavuudesta on sana alennusmyynti. Se on lyhentynyt napakasti muotoon ale.
– Oma tapauksensa ovat sitten ne sanat, jotka haluttaisiin ottaa käyttöön, mutta jotka eivät siihen kuitenkaan juurru. Tällainen on esimerkiksi sana maadoittaa, jonka sijaan pitäisi käyttää sanaa maattaa.
Koukkunen kertoo seuraavansa jatkuvasti, millaisia uudissanoja suomeen tulee. Hän tutkii niiden merkitystä ja historiaa ja juurtuvatko ne kieleen.
– Nykypäivänä ei ole Lönnrotin kaltaista tekijää. Sanoja tulee monesta eri lähteestä ja niitä testataan monin tavoin.
Monien uudissanojen käyttö saattaa jäädä hyvin lyhytaikaiseksi. Äskettäin keskustelupalstoilla käytettiin verbiä yliviikaroida viittaamaan härskiin oman edun tavoitteluun työnantajan kustannuksella. Koukkunen arvioi, että tämä sana ei jää kieleen elämään.
Kielen muotoutumiseen vaikuttavat eri viestisovelluksissa ja keskustelupalstoilla käytetyt kielet.
– Ne vaikuttavat erittäin paljon. Niistä on tullut melkein pääkieli, Koukkunen sanoo.
Julkisuudessa kannetaan ajoittain huolta siitä, että englanti jyrää suomen kielen alleen, mutta Kalevi Koukkunen ei koe englannin kieltä niin suureksi uhaksi kuin yleensä ajatellaan.
Peltoveturi ja notkistelija -kirjan lönnrot–suomi -osassa on noin 17 000 sanaa, samoin suomi–lönnrot -osassa.
Kirja on luettava sanakirja, jota voi lukea sivu sivulta tai harppoen. Osa sanoista huvittaa ja osa olisi nykykielessäkin hyvin käyttökelpoisia. Kirja sopii tietolähteeksi myös sanaristikoiden laatijoille ja täyttäjille.
Koukkunen teki kirjaa 13 vuotta eli sen ajan, kun hän on ollut eläkkeellä.
Lähdeteoksena toimineessa sanakirjassa on yli 200 000 sanaa, joita Lönnrot käytti. Koukkusen mukaan Nykysuomen sanakirjassa on sama määrä sanoja.
– Jos olisin vielä jatkanut sanastamista, kirja ei olisi valmistunut koskaan. Valikoinnissa auttoi sanakirjantekijän ja kielentutkijan kokemus, Kalevi Koukkunen toteaa.
Jos kaikki murresanat otettaisiin mukaan, suomen kielen sanojen määrä nousisi useisiin satoihin tuhansiin sanoihin.
Tiedonvälitys on yhtenäistynyt ja häivyttänyt murteita. 20–30 vuotta sitten tehtiin paljon murresanakirjoja, mutta nyt niiden buumi on ohi.
Menestyksekkäin murresanakirja oli Tavvoo savvoo (WSOY). Sitä myytiin aikoinaan yli 30 000 kappaletta.
Viime vuoden lopulla ilmestynyt Kalevi Koukkusen toimittama sanakirja Peltoveturi ja notkistelija – unohdettujen sanojen kirja myytiin loppuun ennätysajassa. Teoksen toinen painos on nyt saatavilla.
– Kirjan ovat hankkineet suomen kielestä kiinnostuneet lukijat. Se ei ole sesonkituote, vaan ajatuksena on, että se myynnissä pitkään.
Kalevi Koukkunen on espoolainen sanojentutkija, joka on asunut Espoossa 47 vuotta. Hän on tehnyt suuren osan elämäntyöstään tietosanakirjojen ja sanakirjojen toimittajana. Suomen kielen sanastoa hän on tutkinut 55 vuotta.
Koukkusen aiempaan kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu muun muassa etymologinen sanakirja Atomi ja missi (1990).
Peltoveturi ja notkistelija – unohdettujen sanojen kirja (Aviador-kustantamo 2022), 580 sivua, kuvitus Saara Hankama.