Nuori kummastelee sitä, miksi epäasiallinen kohtelu sallittiin jopa yhteisessä juhlassa.
Oppitunti on alkamassa yläkoulussa. Luokan oven tuntumassa poikajoukko huutelee kommentteja Ellan ulkonäöstä ja nauraa. Opettaja näkee ja kuulee tilanteen, mutta ei tee mitään.
– Ihan ekana sitä kokee häpeää, vaikka eihän minun pitäisi hävetä. Jostain syystä sitä silti nolostuu, Ella pohtii.
Tyttöjen kokema seksuaalinen häirintä ja väkivalta ovat lisääntyneet viime vuosina, käy ilmi Espoon kouluterveyskyselyistä.
Jo puolet tytöistä kertoo kokeneensa häiritsevää seksuaalista ahdistelua tai ehdottelua. Julkisten tilojen lisäksi ahdistelua koetaan puhelimessa ja somessa.
Ilmiö ei rajoitu vain Espooseen, vaan sama ikävä kehitys on meneillään Vantaalla. Vantaalaisen Ellan kohdalla yksittäisestä tapahtumasta, vaan tilanteesta, jota hän oppi kouluvuosinaan pelkäämään.
Vasta yläkoulun päättymisen jälkeen Ella ymmärsi kokeneensa koulussa seksuaalista häirintää, johon olisi pitänyt puuttua.
– Ehkä sitä vähätteli itsekin. Yritti ajatella, ettei se nyt niin iso asia ole, jos joku oppilas lyö takapuolelle ja muut nauravat, Ella kertoo Länsiväylän sisarlehden Vantaan Sanomien haastattelussa.
Saana muistaa Ellan tavoin häirinnän aikaansaaman ahdistuksen.
Saan kuulla vanhemmilta miehiltä kaikenlaista.
– Minulle huudeltiin kommentteja ulkonäöstäni usein, kun kävelin koulun aulan poikki. Siitä tuli tosi epämukava tunne jo siksi, että paikalla oli muita opiskelijoita ja opettajia kuulemassa ja näkemässä.
Kaksikko tietää, ettei häirinnän ja ahdistelun uhrin pitäisi tuntea häpeää. Tunnetta on kuitenkin vaikea kesyttää.
Saana kertoo tilanteesta, jossa hän koki ahdistusta toisen oppilaan puolesta. Lumon lukiossa vietettiin viime vuonna abigaalaa, johon sisältyi palkitsemisia.
– Yhden kategorian nimi oli muistaakseni vuoden takakontti, vai oliko se vuoden perse. Palkinnon saanut tyttö joutui lavalle hakemaan palkintonsa. Käsittääkseni opettajat olivat hyväksyneet kategoriat, pitäneet niitä asiallisina.
Lumon lukion vs. rehtori Marko Nevalainen toteaa, että abigaalan palkintokategoriat käydään läpi ennen juhlaa ja epäasialliset poistetaan tai pyydetään muokkaamaan niin, että ei ole epäasiallinen.
– Kun täysi-ikäiset nuoret äänestävät keskuudestaan näiden palkintojen saajista, on edellytetty sitä, että palkinnon saajilta on suostumus. Vaikkapa vuoden haba -kategoria voi joillekin opiskelijoille olla ok ja toisille ei, Nevalainen toteaa.
Hän lisää, ettei viime vuoden abigaalasta ole tullut palautetta.
Ella toteaa, että koulussa kokemansa häirinnän lisäksi on vapaa-ajalla kokenut häirintää ”varmaan kymmenkertaisesti enemmän”.
– Myös töissä saan kuulla vanhemmilta miehiltä kaikenlaista, asiakaspalvelutyötä tekevä Ella kuvaa.
Valtaisa ilmiö on myös lasten ja nuorten sosiaalisessa mediassa kokema häirintä.
Lue myös: Kolme poliisia sai koululaiset hiljentymään suorilla sanoillaan – "Lupa pitää saada jokaiseen yhdyntään"
Omiin kokemuksiinsa peilaten Ella toivoo, että opettajia koulutettaisiin tunnistamaan ja tunnustamaan seksuaalinen häirintä sekä puuttumaan siihen. Hänen mielestään lapsille voisi puhua jo päiväkodissa oman kehon rajoista ja siitä, mitä toinen ei saa tehdä ilman lupaa.
Seksuaalikasvattaja, kätilö Laura Ala-Fossi piti ennen korona-aikaa Jotain rajaa -tunteja yhtenäiskoulussa.
Ala-Fossi tietää, että lapsille järjestetty seksuaalikasvatus saattaa herättää vanhemmissa vahvojakin tunteita, jopa pelkoa. Vanhemmat saattavat luulla, että lapsille halutaan opettaa seksitaitoja.
– En koskaan mene kouluihin tai päiväkoteihin puhumaan lapsille, miten seksissä toimitaan. Seksuaalikasvatuksessa puhutaan omista rajoista ja ystävyystaidoista. Opitaan kunnioittamaan omaa kehoa ja muiden kehoja.
Ala-Fossin mukaan jo päiväkouluikäiset ovat epävarmoja siitä, onko heidän kehonsa hyvä ja kelpaavatko he sellaisina kuin ovat.
Ella ja Saana eivät esiinny jutussa omilla nimillään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Ella ei halua nimetä kouluja, joista hänellä on kokemusta.