Ismo Alanko on hyvinkin ajankohtainen kahdella tapaa. Mika Kaurismäen dokumenttielokuva Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin, jonka yhtenä keskiönä toimii viimekesäinen Ratinan stadionin juhlakonsertti, sai tällä viikolla elokuvateatteriensi-iltansa.
Lisäksi Ismo Alanko julkaisi reilu viikko sitten tuoreimman studioalbuminsa Me olemme ihme, jonka tiimoilta kevätkiertueensa päätyi lauantaina Tampereelle.
Me olemme ihme on suorastaan häkellyttävän positiivisesti sointuva albumikokonaisuus, vaikka käsitteleekin osin vaikeita aiheita kuten luontokatoa. Toki mukana on ne kaksi aihetta, joista maestron itsensä mukaan kaikki laulut kertovat eli rakkaus ja kuolema.
Ismo Alangolla on ollut tositoimissa luotettu Fender Telecaster vm. 1967 jo vuodesta 1985. Ville Laine
Vaikka Ismo Alanko on vaikuttanut Suomen musiikkikentässä jo reippaasti yli 40 vuotta, niin tenho ei ole häipynyt mihinkään. Tästä todisteena oli hyvissä ajoin loppuunmyyty Tampereen Tavara-asema 18. maaliskuuta.
Keikka rakentui siten, että ensimmäisen puoliskon aikana yhtye Alanko yhtyeineen soitti koko tuoreimman albuminsa alusta loppuun.
Tässä yhteydessä pitääkin antaa heti kaikki ylistys koko yhtyeelle, jossa Alangon lisäksi vaikuttavat kitarassa Jussi Jaakonaho, rummuissa Niko Votkin, bassossa Mikko Mäkelä, multi-instrumentalistit Juho Viljanen muun muassa perkussioissa, pasuunassa ja pianossa sekä Joakim Berghäll sellossa, saksofonissa ja muissa puhaltimissa. Yhtye on Alangon uran pitkäikäisin ja se kuuluu saumattomasta musiikin virrasta, jonka kuusikko tuottaa yleisönsä tajuntaani.
Ismo Alanko aloitti keikan pianon ääressä tunnelmoiden. Ville Laine
Vaikka yhtye sisältääkin multi-instrumentalisteja, ei Alankokaan tästä jälkeen jäänyt, sillä kolmen ensimmäisen kappaleen aikana hänkin oli jo soittanut pianoa, sähkökitaraa ja akustista kitaraa. Keikan aloittanut Se lähti liikkeelle varsin alankomaisella pianokuviolla, jota seurasi ehkä koko albumin svengaavin kappale Valvomme näitä öitä, jonka jälkeen tarjoiltiin Synkkää musiikkia, joskin melko positiivisella otteella.
Tätä seurasi albumin luontotrilogia, jonka aloittanut vauhdikas Imelä luonto sai yleisön voimallisiin aplodeihin ja muutenkin osallistumaan vahvasti. Seuraavaksi kaikkea tarkasteltiin kasvien näkökulmasta Kasvien valtakunnan merkeissä trilogian päättyessä tyhjentävästi kappaleeseen Kaiken kauneus.
Kitaroissa Ismo Alanko ja Jussi Jaakonaho pistivät parastaan Juho Viljasen tukiessa pasuunalla. Ville Laine
Uusimman albumin musiikissa huokuu positiivisuus, josta parhain esimerkki lienee Iloinen, joka on mitä tyypillisin Alankomainen ”renkutus”, tässä yhteydessä paremman sanan puutteessa renkutus vain ja ainoastaan positiivisena ilmauksena. Tämän jälkeen uuden albumin tunnelmat paketoitiin Tanssiii merien kanssa, Roihupelto sekä Me olemme ihme -kolmikolla. Viimeksi mainitussa keskityttiin näistä laulujen perusaiheista rakkauteen ollen vakuuttava ylistyslaulu rakkaudelle. Kuulijan korvista lienee kiinni, onko rakkauden kohde toinen henkilö, luonto vai koko maailma.
Onko se lintu, lentokone vai Teräsmies -ei vaan ilmoissa liitelee tässä Ismo Alanko, tosin Teräsmieskin lienee ihan osuva arvio Ville Laine
Uusimman albumin jälkeen päästiinkin kattaviin paloihin Alangon pitkästä urasta sisältäen sekä niin sanottuja standardeja että hieman harvinaisemmin kuultuja kappaleita. Onhan Alangolla materiaalia, mistä ammentaa. Osuuden aloitti Nuorena syntynyt jatkuen Kirskainen hyvätyinen -kappaleella, jossa Alanko lateli sanoja suustaan sellaiseen tahtiin, että keskiverto räppäri olisi ihmeissään. Tämän kansanmusiikkiräppiristeymän jälkeen Alanko asteli jälleen pianonsa ääreen Lintuperspektiivin merkeissä. Yhtye kutoi tällä uudehkolla kappaleella melko massiivisen musiikillisen maton, jonka yleisö palkitsi äänekkäillä aplodeilla.
Yhtye on Ismo Alangon pitkäikäisin: Juho VIljanen, Mikko Mäkelä, Niko Votkin, Jussi Jaakonaho ja Joakim Berghäll tukevat maestroa kuin huippuunsa viritetty kone. Ville Laine
Extaasiin jälkeen Tavaran-aseman täyttivät alkukantaiset rytmit, kun yleisön taputtaessa raivoisasti tahtia Sielun Veljien Säkenöivä voima valtasi tilan intensiteetillään. Seurannut Tango Skitsofrenia ei tästä jäänyt tosin paljoakaan jälkeen ollen myös vähän harvinaisempi makupala setissä.
Hassisen Konetta edusti puolestaan tässä vaiheessa Hiljaa virtaa veri. Voi ei! -kappaleen myötä Alanko huudatti Tavara-aseman yleisöä, joka vastasi äänekkäästi kutsuun. Sielun Veljien rytmit pääsivät jälleen pääosaan, kun kaksikko Aina nälkä ja hieman yllättävä Pohjois-Amerikka saivat vuoronsa. Tässä alkukantaisuudessa on jotain varsin kiehtovaa ja varsinkin jälkimmäinen sai aikaan varsin raivoisat aplodit. Setti päättyi klassikkoon Kun Suomi putos puusta, jonka aikana Alanko laskeutui lavalta tervehtimään eturiviä kädestä pitäen.
"Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta, säkenöivässä voimassa", intensitetti huipussaan lauantai-illassa. Ville Laine
Encore-osuudessa ei klassikoissa säästelty. Osuuden aloitti Hassisen Koneen Tällä tiellä jatkuen reggaemaisella versiolla aina menevästä Levottomista jaloista. Kuvaavaa sinänsä, sillä Alangon esiintyminen ei koskaan ole ollut mitään paikallaan seisoskelua, vaan lavan pinta-ala on tehokkaassa käytössä, niin maestrolla itsellään kuin muullakin eturivillä eli Mikko Mäkelällä ja Jussi Jaakonaholla.
Viimeisenä kuultua Taiteilijaelämää ennen Alanko pyysi yleisöä osallistumaan kertosäkeessä nostamalla kädet kohti kattoa ja laulamaan mukana. Tämän toiveen yleisö olisi varmasti toteuttanut ilman erillistä pyyntöäkin kertosäkeen kajahtaessa sellaisella voimalla, että koko Tavara-asema lähes siirtyi jälleen useamman metrin paikaltaan.
Tavara-aseman osallistuva yleisö sai kannustuksensa lakipisteen Taiteilijaelämää -kappaleen kertosäkeessä. Ville Laine
Taitelijaelämään jälkeen yhtye poistui Alanko etunenässä lavalta ja kiirehtiväisin yleisön osa alkoi valumaan kohti narikkaa. Loppuosa eli suurin osa yleisöstä jatkoi äänekästä taputtamista, joka palkittiinkin vielä toisella encorella. Taas palattiin rakkauteen, kun Rakkaudesta aloitti viimeisen osuuden. Tämän jälkeen Alanko totesi, että ”keikka alkoi pianon äärestä, joten myös päätetään se pianon ääreen.” Niinpä jylhän kaunis Risteys päätti tätä myötä noin kahden ja puolen tunnin rupeaman.
Juho Viljanen (pasuuna, perkussiot ym.), Mikko Mäkelä (basso, akustinen kitara ym.), Niko Votkin (rummut), Ismo Alanko (laulu, kitarat), Joakim Berghäll (sello, pasuuna, klarinetti, tamburiini ym.) sekä Jussi Jaakonaho (kitarat). Ville Laine
Synkkää musiikkia Tavara-asemalla Ville Laine
Vaikka konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia, se ei tuntunut yhtään liian pitkältä. Päinvastoin vielä olisi voinut kuunnella vaikka toisen samanmoisen perään.
Ilta sisälsi musiikillisesti monia erilaisia vivahteita, mutta kaiken päällimmäisenä tunteena huokui ilo. Ilo huokui myös Alangosta itsestään kuten koko yhtyeestä.
Alanko myös loppupuheenvuorossaan kiitteli Tavara-asemaa keikkapaikkana, johon on helppo yhtyä. Itse kolme konserttia paikassa kokeneena en ole vielä poistunut paikalta olosuhteisiin pettyneenä.
Ismo Alanko yhtyeineen on elämänsä vireessä, joten vahvasti voi suositella esimerkiksi kesällä tulevaa Pyynikin kesäteatterin konserttia, jos tämä tapahtuma jäi välistä.
Heille, joilla ei jäänyt välistä tämäniltainen, ei tarvinne edes suositella, sillä yhtyeen suoritus tänään toimi itsessään parhaana suosituksena.
Tämä on arvio Ismo Alangon ”Me olemme ihme 2023”-keikasta Tampereen Tavara-asema lauantaina 18.3.2023.
Ismo Alanko tulee keikalle Espoon Sellosaliin 29.3 klo 19.
2
