Koulussa on oppiaineita, joissa käsitellään erilaisia teräviä työvälineitä. Oppilaat ovat entistä haastavampia.
Koulun kotitaloustunnilla maaliskuussa sattunut puukotus pysäytti monet kotitalouden sekä käsitöiden opettajat pohtimaan, voisiko vastaava tilanne syntyä omassa luokassa.
– Tapaus pisti miettimään, olenko noudattanut kaikkia ohjeita ja järjestänyt oman opetusluokkani turvallisesti, sanoo 30 vuotta alalla ollut käsityönopettaja Elina Kaverma-Soukko Käpylän peruskoulusta Länsiväylän sisarlehti Helsingin Uutisille.
Hänen luokassaan kankaan leikkaamiseen tarvittavat sakset otetaan esille vain tarvittaessa. Tylppäkärkiset askartelusakset ovat oppilaiden vapaassa käytössä.
Niin teknisen työn, käsitöiden kuin kotitalouden luokissa käytetään välineitä, joilla voi väärinkäytettynä saada aikaiseksi pahaa jälkeä. Oppilaiden käytössä on muun muassa lihaveitsi, puukko, sakset, vasara, saha ja sukkapuikko.
Huolta lisää se, että yhä useammalla oppilaalla on haasteita tunnesäätelyn ja keskittymiskyvyn kanssa. Kaikilla oppilailla on lähtökohtaisesti oikeus opiskella lähikoulussaan opetussuunnitelman mukaisesti.
Opettajalle tämä tarkoittaa jatkuvaa vaarojen arviointia, toteaa teknisen työn opettaja Tommi Jalonen Kannelmäen peruskoulusta Helsingin Uutisille.
Hänen työpäivänsä kuluvat pääosin teknisen työn luokassa, joissa oppilaiden käytössä on useat erilaisia työkalut. Puukkoja säilytetään omassa kaapissaan. Työstökoneita käytetään opettajan välittömässä valvonnassa.
Kaksi vuotta Kannelmäen koulun kotitalousopettajana toiminut Johanna Vähäkangas kertoo edeltäjänsä säilyttäneen keittiöveitsilaatikoita lukkojen takana opettajan pöydän läheisyydessä. Vähäkankaan tunneilla veitset ovat vetolaatikoissa työskentelypisteillä.
Jokainen haastatteltu opettaja sanoo lasten ja nuorten yleisen levottomuuden lisääntyneen. Keskittymiskyky on osalla olematonta.
– Pelkästään se, että tönäisee vahingossa toista, jolla on veitsi kädessään voi aiheuttaa tapaturman, Vähäkangas sanoo.
Kukaan kolmesta opettajasta ei ole kohdannut omaan tai oppilaan henkeen tai terveyteen kohdistunutta uhkaa oppitunnilla.
Erinäisiä tilanteita on ollut. Jalonen kertoo oppilaasta, joka turhauduttuaan tuhosi aggressiivisesti toisen oppilaan työn. Vähäkankaan köksän tunnilla nuori kokki testasi makaronin kypsyyttä heittämällä siivilällisen kuumaa spagettia ikkunaan.
Opettajat painottavat oppilastuntemusta vaarallisten tilanteiden ennaltaehkäisemisessä.
– Jos on tieto, ettei oppilas voi olla veitsien ja saksien kanssa tekemisissä, silloin opetus järjestetään toisin, Vähäkangas sanoo.
– On meillä ollut muutamia oppilaita, joita ei ole otettu lainkaan teknisen työn tunneille hallitsemattoman käytöksen vuoksi, Jalonen muistelee.
Uhkaava käytös toisia kohtaan voi olla syy koulupäivän keskeytykselle.
Vähäkangas kertoo, että oppilaiden käyttämä kieli on nykyisin todella rajua: opettajan pitää osata lukea, milloin ”tapan ton” tai ”tapan sut” on otettava tosissaan.
Kun Jalosta kuvataan tätä juttua varten, teknisen työn luokkaan saapuu seuraavan tunnin oppilaita. Yksi ottaa kaverin kaulasta kainaloon, nappaa lyijykynän pöydältä ja on iskevinään kaveria kaulaan.
Isoissa peruskouluissa on yli 1 000 oppilasta. Miten hyvin aineopettaja voi tuntea oppilaansa?
Opettajat toteavat, että yhtenäisen peruskoulun hyväksi puoleksi sen, että oppilaat tunnetaan jo alakoulun luokilta. Kaikkia ei tarvitse tuntea. Esimerkiksi Jalonen opettaa noin 250 oppilasta.
Vaikka oppilaiden taustat voidaan tuntea, koskaan ei voi tietää, missä mielentilassa he tulevat luokkaan. Opettaja ei tiedä, mitä oppilaiden välillä on tapahtunut edellisellä välitunnilla tai vaikkapa edellisiltana.
Käsityö- ja kotitaloustunnit alkavat aina istuutumalla pöytien ääreen.
– Jutellaan niitä näitä, kerron tieto-osuuden ja jaan ryhmät. Tuntosarvet on oltava koko ajan ojossa, Vähäkangas sanoo.
Opettajat korostavat ryhmäkokojen merkitystä. Kyseisillä oppitunneilla on maksimissaan 16 oppilasta.
Vähäkangas kiittelee, että Kannelmäen peruskoulussa köksän ryhmät ovat tätäkin pienempiä, 12–13 oppilasta.
– Sillä on uskomattoman iso merkitys. Vastuullani kuitenkin on, että kaikilla on yhtä monta sormea täältä lähtiessään kuin tänne tullessaan.
Kaverma-Soukko muistuttaa ammattitaitoisen henkilökunnan merkityksestä. Epäpäteviä ei pitäisi päästää edes sijaisiksi näille tunneille. Koulunkäyntiavustajat ovat todella tarpeellinen lisä.
– Heitä on harvassa ja usein heidän apunsa on suunnattu lukuaineiden tunneille, Kaverma-Soukko toteaa.
Myös tilaratkaisuilla voidaan luoda turvallisuutta. Vähäkangas manailee katvealueita vanhan koulurakennuksen kotitalousluokassa. Niihin opettaja ei näe.