Ympäri vuoden frisbeegolfia harrastava pariskunta uhmaa märkää talvikeliä.
Mies ja nainen tarpovat märässä lumessa kohti frisbeegolfkoria Malminiityn frisbeegolfpuistossa.
Tuuli Lehto, 26, on juuri heittänyt kiekon komeassa kaaressa suoraan kuraojaan. Se on ongittava vedestä ylös teleskooppivarrella.
– Just se kiekko, jolla tuli viime vuonna holari Espoossa, Lehto päivittelee.
Hän sai siis hole in onen eli heitti kiekon väylän aloituspaikalta maalikoriin.
Moni mieltää frisbeegolfin eli friban kesälajiksi, mutta Lehto ja Juha Martikainen, 37, eivät malta pitää taukoa harrastuksesta talvellakaan. Friba on parin rakkauden kohde myös talvisaikaan.
– Talvella saa rauhassa heittää. Kesällä radoilla on usein ruuhkaa, Martikainen kertoo.
Nyt radalla on pariskunnan lisäksi pari muuta heittäjää. Aurinko paistaa eikä tarvitse palella, mutta lumessa joutuu todellakin rämpimään.
– Ei kelillä ole meille väliä, Martikainen tuumaa.
– Jos talvella heittää, tämä on varusteurheilua. Pitää olla hyvät, lämpimät vaatteet ja jalassa pitkävartiset, vedenpitävät kengät. Vaatteiden tulee olla liikkuvat, jotta ne eivät hidasta heittämistä. Jos haluaa hifistellä, voi käyttää nastakenkiä, Martikainen kertoo.
Malminiitty on vantaalaiselle pariskunnalle lähin ”kotirata”. Sen väylät ovat 45–86 metriä pitkiä. Rata sopii heistä kaikenikäisille ja -tasoisille harrastajille.
– Viikoittain käydään täällä. Malminiitty on Vantaan paras talvirata. Väyliä on yhdeksän, ja ne ovat sopivan pituisia. Niillä on helppo heittää, Martikainen kertoo.
Pari harjoittelee talvella myös Lehtikuusen koulussa, mutta sisätiloissa ei voi treenata pitempiä heittoja, vaan lähinnä puttausta.
Martikainen ja Lehto ovat harrastaneet lajia Malminiityn radalla myös pimeimpinä aikoina, ja silloin on pitänyt käyttää taskulamppuja.
Heidän viskaamansa kiekot putoilevat useimmiten nätisti hyviin jatkoheittopaikkoihin. Näkee, etteivät he ole mitään keltanokkia.
Martikaisen paras tulos Malminiityllä on seitsemän heittoa alle ihannetuloksen, Lehdon viisi alle. Martikainen aloitti frisbeegolfharrastuksen 2017, Lehto 2020.
– Viime vuonna minulle kertyi 300 kierrosta eri radoilla, Martikainen virnistää.
Paria kiehtoo frisbeegolfissa etenkin se, että lajissa pystyy alati kehittymään. Molemmat haluaisivat parantaa pitkiä heittojaan. Martikaisen ennätys tasaisessa maastossa on noin 120 metriä ja Lehdon 80 metriä, mutta pitemmälle olisi hyvä päästä.
Lehto työskentelee yrittäjänä ja Martikainen logistiikka-alalla, ja aikaa löytyy ajoittain treenaamiseen myös päiväsaikaan.
– Aloittelen päivän usein aamutreenillä fribaradalla, Lehto kertoo.
Radan kiertäminen talvisaikaan on vähän hitaampaa kuin muulloin, siihen menee Martikaisen arvion mukaan 30–40 minuuttia.
Kuntoilun näkökulmasta frisbeegolf on vaativampaa talvella kuin kesällä, sillä kävely radalla on vaivalloisempaa. Muutenkin laji on talvella erilaista, sillä heittoihin ei saa silloin niin paljon pituutta. Jalkavoimaa ei voi hyödyntää samalla lailla kuin kesällä jään ja lumen takia.
Kohta on alkamassa kesäkausi, jolloin radoille ilmestyy sankoin joukoin heittäjiä.
– Vähänkin kun vihreätä näkyy, fribaajat heräävät talviuniltaan, Martikainen sanailee.
Talviheittelyssä on se hyvä puoli, että tuntuma pysyy hyvänä eikä sitä tarvitse hakea kesäkauden alussa.
– Meillä on ollut talvella vain viikon treenitauko, Lehto kertoo.
Pakollinen parin viikon tauko tullee pian, kun lumet sulavat ja rata on yhtä lammikkoa.