Ismo Alanko uskoo hyvään: ”Muutenhan sitä heittää kirveen kaivoon, paskaakos tässä.”
Ismo Alangon helmikuussa ilmestynyt kahdeksas sooloalbumi Me olemme ihme on ilahduttavan valoisa ja positiivinen. Mukana on myös painavaa asiaa ja suuria teemoja. Ei kuitenkaan tyrkytetysti, vaan sopivasti runouden seassa.
– Tekstit ovat olleet minulle aina tärkeitä, mutta en ole mikään tekstilähtöinen lauluntekijä. Teen biisejä aina musiikki edellä. Lyriikat kirjoitan sitten musiikin tunnelmaan sopivaksi, Alanko kertoo.
Uutta levyään hän luonnehtii musiikillisesti värikkääksi.
– Edellisestä levystä halusin karun, räyhäkkään ja kulmikkaan rokkilevyn. Tämä on paljon värikylläisempi ja monitahoisempi.
Levy sai alkunsa, kun korona sulki yhteiskunnan ja keikat peruuntuivat. Alanko vietti aikaa työhuoneellaan ja päätti alkaa harrastaa musiikkia.
– Tein musiikkia ilman mitään suunnitelmaa, dogmaa tai ideaa. Vain omaksi ilokseni.
Tällaisina aikoina tarvitaan tällainen levy.
Vielä vuosikymmenten uran jälkeen levyn tekeminen voi Alangon mukaan yllättää. Tällä levyllä koko tekoprosessi oli yllätys. Niin vaivatonta ja luonnollista se oli.
Kappaleita syntyi paljon, monenlaista tyyliä ja tunnelmaa. Joukossa oli useampia luontoaiheisia biisejä. Niiden ympärille hän lähti rakentamaan tyylillisesti yhtenäistä kokonaisuutta.
– Levyllä on luonnon ja rakkauden teema ja runollisia kappaleita. Jätin kaikki äkkiväärät ja ironiset jutut pois. Levy kuulostaa hyvältä ja soi hyvin.
Pieniä huumorin pilkahduksiakin joukosta löytää.
– Tällaisina aikoina tarvitaan tällainen levy. Maailmassa on paljon hälyttävää, kuten sota ja ilmaston lämpeneminen. Se kuuluu levyllä. Mutta vaikka tiedostaa pahan, täytyy kyetä näkemään myös maailman kauneus ja valo. Muutenhan sitä voisi luovuttaa ja heittää kirveen kaivoon, paskaakos tässä.
Alanko myöntää katselevansa maailmaa mieluummin myönteisin ajatuksin ja toiveikkaana ennemmin kuin surkutellen ja pahaa odottaen.
– Mutta osaan minä rokata edelleen, vaikka positiivinen olenkin, hän naurahtaa.
Rokkia tämän hetkisessä elämässä riittääkin. Parasta aikaa hän kertoo olevansa keikkabussissa matkalla kohti Jyväskylää. Viime viikolla oli kolme keikkaa, tällä viikolla homma jatkuu.
– Mitä vanhemmaksi elää, sitä kaukaisemmaksi muuttuu ajatus, että voisi tehdä työkseen jotain muuta kuin musiikkia.
Musiikki on ollut aina tärkeää, mutta muiden tavoin Alanko kertoo pohtineensa koulun jälkeen eri suuntia elämälle. Yksi vaihtoehto olisi ollut yliopisto-opinnot kirjallisuuden tai suomen kielen parissa.
– Jyväskylän yliopistoon oli tullut silloin myös uusi kulttuurintutkimuksen laitos. Äitini patisti minua sinne, mutta bändihomma oli lähtenyt minulla jo voimallisesti liikkeelle.
Ismo Alanko keikalla Sellosalissa Leppävaarassa ke 29.3. kello 19.