Missä olimme: Ravintola Rioni, Lippulaiva, Yleisvaikutelma: 3,5/5 haarukkaa, Palvelu: 5/5 haarukkaa, Ruoka: 4/5 haarukkaa, Vierailun lopputulos: 4/5 haarukkaa
Teksti: Merja Naumanen
Kuvat: Marko Björs
Georgialainen ravintola Rioni lupaa tarjota makuhyppäyksen perinteisen georgialaisen ruokapöydän antimiin. Olimme kuulleet ravintolasta positiivista palautetta jo silloin, kun se sijaitsi Haukilahdessa. Aloitetaan siis viikko testaamalla georgialaisen keittiön antimia.
Meidät huomioidaan heti ovella ja ohjataan pöytään. Ravintolan lähes jokainen pöytä on täynnä maanantaina ja kello on vasta 17.
Iloinen ja ystävällinen tarjoilija tulee heti kysymään tilaustamme ja kertomaan menusta. Hän kertoo, että kaikki tuotteet ja kastikkeet valmistetaan itse omassa keittiössä. Keittiössä on hiiligrilli, josta tuleva huumaava tuoksu leijailee ympäri ravintolaa.
Kylmistä alkupaloista valitsimme perinteiset saksanpähkinätäytteiset munakoisorullat nigvziani badrijani (10 e) ja pinaatti-, punajuuri-, ja vihreä papu-saksanpähkinä tahnat pkhali (9,50 e).
Lämpimistä lisukkeista halusimme maistaa kuuluisia georgialaisia khinkali-dumplingseja (12 e). Georgialaisista leivistä valitsimme ddjaruli khachapurin (14 e), juustoleivän kananmunankeltuaisella.
Munakoisorullat ovat ehkäpä se tunnetuin georgialainen alkuruoka. Täyte maistui pähkinäiselle ja munakoisot olivat sopivan maukkaat ja öljyiset, mutta maku jäi aavistuksen pliisuksi.
Tahnat suorastaan sulivat suussa; niissä oli rakennetta, väriä ja makua. Tahnat syötiin sellaisenaan ilman leipää.
Höyryävän kuuman adjaruli khacapuri -leivän keskellä oleva kananmunankeltuainen ja juusto sekoitettiin keskenään haarukalla, jolloin kananmuna kypsyi. Leivän reunat dipattiin sen jälkeen täytteeseen. Leipä oli todella hyvä, pehmeä ja näyttävä.
Dumplingseissa oli tavattoman maukas possunliha-korianteri-chili täyte ja lihaliemen maku oli niin hyvää kuin vain voi olla.
Pääruoiksi valitsimme georgialaisen kotiruoan ojakhurin (26 e) sekä kanaa sahksanpähkinäkastikkeessa, megruli kharcho” (21 e). Ojakhuri sisälsi hiiligrillattua possua, paistettua perunaa, sipulia ja talon kastikkeita ja oli erinomaisen maukas. Possussa oli ihana hiiligrillin aromi ja se oli pehmeää. Paistetut perunat olivat maukkaita ja talon kastikkeet täydensivät makukokonaisuuden.
Kanan saksanpähkinäkastikkeessa piti olla tulinen, mutta potkua ruoasta ei löytynyt laisinkaan. Kana oli suussa sulavan pehmeää ja kastike pähkinäistä.
Juomalistalta löytyi georgialaisia puna- ja valkoviinejä sekä historiallisia saviastioissa tarjottavia kvevri-viinejä. Nykyisin Kvevri-viininvalmistusmetodi on yksi Unescon maailmanperintökohteita. Otimme lasilliset (12 cl) täyteläistä mukuzani-punaviiniä (10 e) ja raikasta tsindali-valkoviiniä (9 e).
Taustamusiikki oli ravintolaan ja tunnelmaan sopiva. Sisustus oli georgialaiseen ravintolaan liian skandinaavinen ja muistutti enemmänkin pizzeriaa. Valaistuksen spottivalot olivat liian kirkaat, mutta ehkä niitä himmennetään iltaa kohden. Pöydissä ja ikkunasyvennyksissä olisi voinut olla kangaskukkien sijaan aitoja kukkia.
Unisex WC-tilat olivat siistit ja asianmukaiset.
Tarjoilijan mukaan ravintola on usein täynnä ja tämä on helppo uskoa. Tänne on mutkatonta tulla ystävien tai perheen kanssa istumaan iltaa.
Pähkinäallergikoille paikka ei sovi.
Keittiössä itse valmistetut tuotteet ja tarjoilijoiden asiantuntemus sekä ystävällisyys jättivät niin hyvän mielen, että varmasti tulemme toiste ystäväporukan kanssa.
