Nebahat Albayrakin mukaan energiaratkaisuilla on ratkaiseva merkitys paitsi teollisuuden myös yhteiskuntarauhan säilyttämisessä. Hän korostaa keskitietä niin energia- kuin EU-politiikassa.
Kun Nebahat Albayrak otti vastaan energiayhtiö Fortumin yhteiskuntasuhteista, turvallisuudesta ja vastuullisuudesta vastaavan johtajan paikan kesällä 2021, hän tuskin saattoi arvata millaisen myrskynsilmään hän joutuisi.
Koronakriisikin oli yhä päällä, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin testasi ”kaasuasettaan” syksyllä ja sai energiahinnat nousuun Euroopassa. Totaalinen tyrmäys tuli helmikuussa 2022, kun Putin aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan.
Fortumille se tarkoitti siihenastisen liiketoimintastrategian romahdusta. Pahimmillaan pelättiin koko yhtiön luhistumista valtion ja veronmaksajien kannateltavaksi.
Nyt reilua vuotta myöhemmin Albayrak voi muistella tuota kurimusta auringon paistaessa Fortumin pääkonttorin maisemahuoneeseen Espoon Keilalahdessa.
– Meillä oli kriisissä kaksi eri todellisuutta. Ensinnäkin olen ällistynyt, miten työntekijämme kykenivät venymään joka päivä ja takasivat, että asiakkaamme Espoossa ja muualla saivat energiaa.
– Toisekseen, strategiatasolla, johto joutui selviytymään monesta kriisistä. Piti valmistella lähtöä Venäjältä. Oli vaikeat kysymykset likviditeetistä (kassan riittävyydestä) sekä markkinasäätelystä. Ja sitten oli tietysti (entinen tytäryhtiö) Uniper, joka aiemmin oli ollut yhtiön suurin etu ja muuttui hetkessä pahimmaksi haitaksi.
Albayrak alleviivaa, miten valtavan mullistuksen Fortum joutui kokemaan Uniperin kotimaassa Saksassa, joka oli sitonut itsensä sekä taloudellisesti että poliittisesti Venäjän kaasuun.
– Kyse ei ollut vain Uniperista, vaan koko Saksasta. Bisneksenteko saksalaisten kanssa oli ollut kuin luotettavuustakuu. Mutta hyökkäyksen alettua siitä tulikin taakka.
Albayrakin mukaan Fortumin selviytymisessä ratkaisevaa oli johdon keskinäinen luottamus ja rauhallisuus.
– Kutsuisin sitä myös toveruudeksi, sillä se sitoi johdon yhteen. Kriisistä tultiin ulos voimakkaampana kuin ennen sitä.
Suomalaisilta piensijoittajilta Fortumin johto sai ankaraa arvostelua yhtiön turvauduttua pääomistajansa valtion korkeakorkoiseen hätälainaan. Lopputulemana Uniper-tappiot saatiin kuitenkin rajattua, ja Fortum selvisi ilman suoraa veronmaksajien rahaa.
Albayrak puolustaa tehtyjä ratkaisuja.
– (Valtion siltarahoituksen) ehdot olivat kovat, mutta Fortumin tulevaisuus oli vaakalaudalla. Olisi ollut vastuutonta pelata niin korkeilla panoksilla.
”Venäjä-exit” Fortumilla on yhä kesken ja sen lopputulokseen yhtiö ei voi Albayrakin mukaan juuri enää vaikuttaa. Lopullinen ratkaisu on Venäjän viranomaisilla.
– Venäjän tilanne on kuin iso musta laatikko, jonka sisältöä emme tiedä. Mutta tämä ei ole estänyt meitä luomasta pohjoismaiseen energiatuotantoon nojaavaa uutta strategiaa, Albayrak sanoo.
Haastattelun alussa Albayrak on varoittanut puhuvansa paljon ja nopeasti. Tämä vaihde menee päälle, kun välittömän oloinen ja toimittajan samalla silmien tasolla kohtaava johtaja innostuu kehumaan Fortumin uutta strategiaa.
– Teemme töitä puhtaan, luotettavan energian tuottamiseksi, joka houkuttaa teollisuusyrityksiä vakaiden olojen pohjoismaihin. Pohjoismaiden tarjoama sosiaalinen ja taloudellinen vakaus eivät ole suinkaan itsestäänselvyyksiä nykyisessä maailmassa, esimerkiksi Kiinassa saati Venäjällä, ja yhtiöt arvostavat vakautta.
– Uskon, että Euroopalla on hyvät mahdollisuudet pitää kiinni teollisuudesta, jos saamme aikaan oikeat markkinaolosuhteet.
Esimerkkinä ydin- ja vesivoimastaan tunnetun Fortumin tulevaisuuden mahdollisista tulonlähteistä Albayrak mainitsee Metsä Groupin kanssa aloitetun projektin, jossa selvitetään esimerkiksi sellunvalmistuksen sivuvirtana syntyvän puuperäisen hiilidioksidin talteen ottamista.
Millä tavoin voimme pitää valot päällä, kun samaan aikaan jarrutamme ilmastonmuutosta?
Metallinvalmistaja Outokummun kanssa tutkitaan puolestaan pienydinvoimalan sijoittamista Outokummun tuotantolaitoksen yhteyteen Tornioon.
Espoossa ja Kirkkonummella ollaan pidemmällä, kun Fortum tekee yhteistyötä it-jätti Microsoftin kanssa tavoitteena kierrättää suunnitteilla olevien datakeskusten hukkalämpö rakennusten lämmönlähteeksi.
Äskettäin julkaistiin myös sopimus Fortumin sähkön toimituksista vetyä käyttävälle H2 Green Steel -terästehtaalle Ruotsissa.
Espoon kaupungin tavoitteena on olla hiilineutraali 2030 mennessä. Fortumilla on tavoitteessa ratkaiseva rooli, sillä kaukolämmitys irtautuu Albayrakin mukaan hiilestä lämmönlähteenä viimeistään 2025 ja on hiilineutraalia 2029 aikana.
Datakeskukset voivat tuottaa jopa 40 prosenttia Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen lämmöntarpeesta.
– Pienydinvoimalat ja vety ovat osa pitkän tähtäimen strategiaamme. Mutta niitä ennen siirtymää hiilettömään lämpöön tehdään erilaisilla lämpöpumpuilla sekä Espoon ja Kirkkonummen kaltaisilla datakeskushankkeilla, jotka saivat julkaisuhetkellään globaalia ja uraauurtavaa huomiota, Albayrak alleviivaa.
Poisluettua ei toki ole, etteikö espoolaistenkin sähköä ja lämpöä joskus myöhemmin tuotettaisi pienydinvoimalalla.
Albayrakin, 54, molemmat vanhemmat ovat Turkista, mutta hän varttui Alankomaiden Rotterdamissa, jonne siirtolaisperhe muutti Albayrakin ollessa 2-vuotias.
Vanhempien tarkoitus oli työskennellä Alankomaissa vain muutama vuosi, mutta kun 7-lapsisen perheen jälkikasvu alkoi pärjätä koulussa ja perhe integroitui, kukaan ei lopulta palannut vanhaan kotimaahan.
Albayrak sanoo, että hänen lapsuutensa oli onnellinen. Kasvatuksessa tähdennettiin ahkeruutta sekä sitä, miten tärkeää on olla osa yhteiskuntaa.
Sekä isä että äiti tekivät molemmat työuran alussa kahta työtä taatakseen lapsilleen pääsyn koulutukseen.
– On erityisesti äitini ansiota, että kaikki lapset saivat koulutuksen. Äitini ei ollut käynyt kouluja, mutta hän oli älykäs ja koki tuskaa siitä, ettei ollut saanut kehittää itseään.
– Etenkin tyttärilleen äiti tähdensi kahta asiaa: Varmistukaa siitä, ettette koskaan jää riippuvaiseksi miehen toimeentulosta. Ja toiseksi, tavoitelkaa menestystä, mutta muistakaa aina tukea ympärillänne olevaa yhteisöä.
Yliopistossa Albayrak luki lakia, minkä hän arvioi liittyneen äidin antamaan kasvatukseen ja haluun auttaa muita.
– Minulla oli ystävä, jonka kanssa istuimme vierekkäin kouluvuodet. Olimme molemmat samaa mieltä, että haluamme taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Se oli ehkä vähän sellainen lapsuuden unelma, mutta se sai minut hakemaan oikeustieteelliseen.
Opiskeluissaan hän keskittyi eurooppa- ja kansainväliseen oikeuteen. Valmistumisen aikaan hän oli jo hakeutumassa töihin brysseliläiseen lakifirmaan, mutta suunnitelmiin tuli pian muutos: Albayrak rekrytoitiin Alankomaiden sisäministeriöön, ja hän kääntyi virkauralle.
– Olin EU-asioiden koordinoinnista vastaava aloitteleva virkamies ja ennen kuin tajusinkaan olin osa ministeriön poliittista sydäntä. Samassa kerroksessa työskenteli sisäministeri ja valtiosihteeri, ja minulla oli yhteys parlamenttiin, jonne seurasin ministeriä debatteja varten.
Tie johti lopulta siihen, että työväenpuolue PvdA nappasi hänet ehdokkaakseen, ja Albayrakista tuli parlamentaarikko 1998 vain 29-vuotiaana.
– Se on alankomaalaisittain varsin nuori ikä siihen aikaan, Albayrak sanoo.
Venäjän tilanne on kuin iso musta laatikko, jonka sisältöä emme tiedä.
Kun Albayrakilta kysyy, miten hän entisenä poliitikkona näkee EU:n merkityksen ja tulevaisuuden, paljastuu hänestä sekä realistin että idealistin yhdistelmä.
– Hauskaa, että kysyt tuon kysymyksen, sillä ajatukseni siirtyvät suoraan viime kevääseen ja Venäjän hyökkäykseen, Albayrak aloittaa.
– Minulle EU on yhteisten arvojen yhteisö, ja viime keväänä tämä näkyi selvemmin kuin koskaan. Onnistuimme kehittämään jotain erittäin arvokasta valtavan geopoliittisen kuohunnan keskellä, hän jatkaa viitaten eriseuraisten unionimaiden kykyyn muodostaa yhteinen pakote- ja avustusrintama.
Sen Albayrak myöntää, ettei tilanne ollut lainkaan ideaali. Energiakriisi osoitti Euroopan haavoittuvuudet sekä energiamarkkinoiden sääntelyn puutteet.
– Se oli meille kipeä vuosi.
Tulevaisuuden osalta Albayrak sanoo, ettei ole koskaan uskonut unioniin, jonka tavoitteena olisi synnyttää yksi yhtenäinen eurooppalainen kulttuuri.
– Uskon Eurooppaan, joka on taloudellisesti vahva ja etenee omien arvojensa mukaan. Että meillä on taattu toimeentulo kansalaislle, ihmisoikeudet, oikeusvaltio sekä usko, että demokratiassa ihmisten äänet pääsevät esiin.
– Uskon myös, että Venäjän Euroopan vuoksi kokema uhka ei johdu niinkään sotilaallisesta voimasta, vaan meidän arvojärjestelmästämme. Arvojamme meidän eurooppalaisten on syytä puolustaa, Albayrak sanoo nyt niin painokkaasti, että huomaa itsekin liikuttuvansa.
– Tämä on todella tärkeää: Kuinka voimme samaan aikaan säilyttää erilaiset kulttuurimme sekä vaalia sitä, mikä meille on yhteistä? On pohdittava tarkkaan, mitä teemme EU:ssa yhdessä ja mitkä asiat jätämme jäsenmaiden itse päätettäviksi. Tasapaino on tärkeää, Albayrak tähdentää.
Politiikassa Albayrak työskenteli yhteensä 14 vuotta. Se piti sisällään sekä hallitusvastuuta sekä oppositiovuosia maassa, jossa kamppailtiin talousongelmissa ja koettiin muun muassa kaksi poliittista murhaa.
– Se oli ajoittain kovaa ja luulen, että menetimme viattomuutemme. Samalla palasin usein äitini oppiin siitä, kuinka voimme pitää yllä hyvinvointivaltiota, vaikka talouskehitys on heikkoa ja menetämme työpaikkoja Kiinaan.
Keskustelu siitä, miten Alankomaat on ratkonut talouden ja politiikan viheliäisiä ongelmia kuulostaa tutulta myös nyky-Suomen näkökulmasta. Miten taataan yhteiskunnan oikeudenmukaisuus ja rauha, jos ihmiset alkavat kokevat jäävänsä paitsi jostain heille kuuluvasta?
– Huolimatta esimerkiksi covid-kriisistä Alankomaat on tietysti edelleen maailmanmittapuulla erittäin vauras. Ongelmana on, jos ihmiset alkavat tuntea menettävänsä jotain, tai miten taataan esimerkiksi eläkkeiden riittävyys, Albayrak sanoo.
Helppoja vastauksia vaikeisiin kysymyksiin ei ole, mutta voi ajatella, että Albayrakin päätös hakeutua politiikasta bisnekseen tarjoaa yhden tärkeän ratkaisun.
Kyse on energiasta.
Albayrak kertoo, että poliittisen uransa lopulla hän alkoi kokea tarpeelliseksi löytää uusia haasteita, joissa saisi panna itsensä koetteille.
– Eräs verkostooni kuuluva henkilö muistutti minua silloin, että juuri energia on yhteiskunnille ja koko ihmiskunnalle kaikkein tärkein aihe. Millä tavoin voimme pitää valot päällä, kun samaan aikaan jarrutamme ilmastonmuutosta? Tätä kysymystä pidän yhä esillä. Se on pulmistamme suurin ja siitä riippuu lastemme tulevaisuus, Albayrak sanoo ja tähdentää sekä kohtuuhintaisen että puhtaan energian tärkeyttä.
– On löydettävä tasapaino, Albayrak sanoo jälleen.
– Energiajärjestelmämme on vastattava samaan aikaan ympäristökysymyksiin, tarjottava riittävästi energiaa ja oltava luotettava.
On erityisesti äitini ansiota, että kaikki lapset saivat koulutuksen.
Bisneksessä Albayrakin tie vei energiajätti Shelliin, jossa hän teki kymmenvuotisen uran. Viimeiset viisi Shell-vuottaan hän toimi kaasusta ja uusista energialähteistä vastaavan segmentin sidosryhmäsuhdejohtajana.
– Shellissä energiaa ajatellaan todella pitkälle, jopa 100 vuoden skenaarioilla. Jos teemme nyt näin tai noin, niin mihin se meidät vie? Sellainen ajattelu vakuutti minut.
2010-luvun lopulla Shellin strategiana oli hakea voittoja kaasusta, ja rakentaa tuotoilla siirtymää kohti uusiutuvaa energiaa.
– Kaasu tulee olemaan käytössämme vielä pitkään. Mutta meidän pitää kyetä rakentamaan sille turvallinen järjestelmä, joka antaa taloudellisen mahdollisuuden siirtyä uusiutuviin, Albayrak sanoo.
Tämä samainen strategia kuin Shellillä oli myös Fortumilla, joka nappasi Albayrakin vuonna 2021.
Työpaikan vaihduttua vaihtui myös koti. Espooseen muuttaessaan Albayrak painottaa tehneensä päätöksen yhdessä perheensä kanssa, ”ettei pidä toista jalkaa yhdessä ja toista toisessa maassa”. Samanlaista asennetta hän suosittelee kaikille uuteen maahan muuttaville.
– Espoo on koti, hän tiivistää.
Albayrakin perheeseen kuuluvat Robin-puoliso ja 12-vuotias Serra-tytär, jonka nimi viittaa maisemaan korkealta paikalta. Perhe asuu Espoonlahdessa, ja tytär käy kansainvälistä koulua Ruoholahdessa.
– Ennen tänne muuttoa, olimme käyneet Lapissa, mutta emme tunteneet pääkaupunkiseutua. Niinpä tulimme kesällä 2021 nuuhkimaan tunnelmaa. Asuimme airbnb-asunnoissa ja hotelleissa eri puolilla, muun muassa Helsingissä ja Lippajärvellä. Tyttäreni ja mieheni totesivat suoraan, etteivät tahdo kerrostaloasuntoon Helsingin keskustaan.
Espoo on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Albayrak mainitsee muun muassa Rantaraitin sekä sen varrella olevat ravintolat, kuten Haukilahden Helmen ja Nokkalan Majakan.
– Mutta erityisesti pidän siitä, että täällä luonto on aidosti lähellä, eikä se tarkoita rakennettuja puistoja vaan oikeaa metsää.
– Lisäksi, kun mieheni kuuli tästä haastattelusta, hän halusi, että mainitsen espoolaiset pienpanimot. Niitähän on esimerkiksi Keran halleilla, joiden kulttuuritapahtumat ja yhteisöllinen ilmapiiri ovat muutenkin aivan mahtavat, Albayrak hehkuttaa.
Ajatusta suomalaisten sulkeutuneisuudesta Albayrak pitää vanhentuneena.
– Ihmiset ovat aidosti mukavia ja avuliaita. Meillä on mukavimmat mahdolliset naapurit. Olemme heidän kanssaan jatkuvasti tekemissä ja autamme toisiamme.
Uudessa kotikaupungissaan Albayrak on päässyt myös pyöräilemään.
– Olen tottunut Alankomaissa tasaiseen maastoon. Olin yllättynyt, miten mäkinen Espoo on. Työmatka tänne kävi fyysisestä harjoituksesta, hän nauraa.