Kotieläintila Rehndahl on juuri avautunut kolmanteen kauteensa Satu von Schalienin ja Sanna Enckelmanin käsissä. He ovat muokanneet perinteikkäästä paikasta näköisensä.
Kuin olisi astunut Huvikumpuun.
Kirkkonummelaisen kotieläintilan yrittäjät Sanna Enckelman, 51, ja Satu von Schalien, 46, saavat vuohet selkäänsä vain menemällä kyykkyyn. Vuohijoogaa pääsee näkemään myös heidän Youtube-kanavallaan ”Tallivaimot”.
– Meillä oli tosi pitkät tukat, kun muutimme tänne, mutta vuohet söivät 30 senttiä tukasta, he nauravat.
Poni taasen on pilkkuineen kuin ilmetty ”Pikku-Ukko”, vaikka tilan ”vanhin ja viisain tyyppi” totteleekin nimeä Aladdin.
– Falabellat osaavat istua ja antaa kaviota, yrittäjät kertovat lisää esimerkkejä eläinten kanssa höntsäilystään.
Enckelman ja von Schalien hyppäsivät bisnesuralta kotieläintilan pitäjiksi reilut kaksi vuotta sitten. Totaalisen elämänmuutoksen tuonut tapahtumaketju sai alkunsa, kun he päätyivät samaan työpaikkaan ja rakastuivat.
– Olimme töissä hyvä tiimi ja aloimme miettiä, minkä firman perustaisimme yhdessä, Enckelman kertoo.
Koska von Schalien oli aina ollut eläinrakas, kannusti Enckelman häntä eläintenhoitajan opintoihin. Opinnot veivät harjoittelujaksolle Rehndahliin.
– Sanna sanoi, etten ollut koskaan näyttänyt yhtä onnelliselta kuin tuolloin, von Schalien muistelee.
Yhtäkkiä Rehndahl tuli myyntiin. Edelliset omistajat joutuivat luopumaan tilasta toisen halvaannuttua.
– Hetki oli meille täydellinen, sillä kaksoseni olivat juuri muuttaneet pois kotoa. Muuten emme olisi voineet lähteä Helsingistä, Enckelman kertoo.
Ensimmäisenä vuonna Enckelman työskenteli vielä tilan ulkopuolella ja vei talousjohtajana yhden firman pörssiin.
Sen jälkeen jakkupuvut ovat pysyneet kaapissa.
Yrittäjät ovat halunneet kehittää kotieläintilan toimintaa niin, että paikkaan tultaisiin puhtaasti eläinten vuoksi. Aiempien yrittäjien aikaan tilalla oli lapsille erilaisia puuhapaikkoja.
Viimeinen vuosi on ollut haastava, sillä Ukrainan sodan vauhdittama inflaatio on kolminkertaistanut tilan kulut, he kertovat.
Hintojen nousu koskee energiaa, rehua, kuivikkeita ja logistiikkaa, ja neljän kollegan tiedetään jo luovuttaneen.
– Me aiomme kääntää kaikki kivet ja kannot, jotta voimme jatkaa, Enckelman sanoo.
– Ei tätä kukaan tee rahasta. Kaikki mitä tulee, menee pihan tyypeille.
Kävijämäärät halutaan myös pitää matalampina kuin heidän aloittaessaan, sillä Rehndahlin halutaan olevan paikka rentoutua niin kävijöille kuin eläimillekin.
– Kun ostimme tilan, ajattelimme, että ostamme suurperheen, he kertovat.
Rehndahlissa päivä alkaa kahdeksan maissa eläinten ruokinnalla ja vesien kannolla. Kun koko suurperhe on ruokittu, on aitausten ja tallin siivoamisen vuoro.
Päiväheinien annon jälkeen yrittäjät ottavat yleensä hetken omaa aikaa. Illalla eläinten luona käydään vielä kertaalleen antamassa heinää ja rapsutuksia.
– Haluamme tarjota lajityypilliset olosuhteet, jotta eläimet voivat hyvin. Kaikki eläinten tilat ovat suurempia kuin laki vaatii. Eläinlainsäädäntö on liian lepsu, von Schalien sanoo.
Kengitykset, kavioiden hoidot ja keritsimiset ostetaan ulkoa.
– Me voimme keskittyä kakan lapioimiseen, he nauravat.
Rehndahlin talvessa tarvittiin peppipitkätossumaista sisua, sillä lumen tulo venytti työpäivää pahimmillaan 6–8 tunnin kolaussulkeisilla.
– Olimme romuna helmikuun lopussa, von Schalien myöntää.
– Mutta olemme hengissä.
Normipäivänäkin tallitöissä kertyy 20 000 askelta – eikä askelia kuljeta yleensä tyhjin käsin.
– Kun toinen on rikki, toinen huutaa, että lähtisitkö entisiin hommiin, he kertovat kuin yhdestä suusta.
