Missä olimme: Ravintola Pomo D’or, Lippulaiva, Yleisvaikutelma: 3/5 haarukkaa, Palvelu: 3/5 haarukkaa, Ruoka: 2/5 haarukkaa, Vierailun lopputulos: 2,5/5 haarukkaa
Teksti: Merja Naumanen
Kuvat: Marko Björs
Pomo D’or lupaa aitoja italialaisia makuja kauppakeskus Lippulaivassa. Sisäänkäynnin vitriinissä on esillä italialaisia salameja, juustoja ja kinkkua.
Ravintola on viihtyisän oloinen, ja tarjoilija sekä avokeittiön kokit ovat huomaavaisia ja ystävällisiä.
Kello 17:n aikaan arkipäivänä ravintolasali on melko tyhjä. Tila on viihtyisä ja musiikki hillittyä ja teemaan sopivaa.
Alkupaloista valitsimme pienen antipastolautasen antipasto piccolon (12,50 e) sekä zuppa al pomodorin (10,50 e), basilikalla maustetun kermaisen mascarpone-tomaattikeiton.
Antipastolautanen oli kasattu liian pienelle lautaselle, jossa oli liikaa kaikkea. Annos ei ollut houkutteleva. Lautasella oli kasa tuotteita päällekkäin, esillelaitossa ei ollut nähty yhtään vaivaa. Annoksessa oli mozzarellaa, parmesania, parmankinkkua, salamia, munakoisoa, paprikaa, oliiveja, nduja-salamitahnaa, salaatinlehtiä ja parmesanraastetta.
Oliivit olivat mustia ja kivettömiä – laadultaan italialaiseen ravintolaan sopimattomia ja kaikki maistui jotenkin ”jääkaapille”.
Mascarpone-tomaattikeitto oli kermainen, pehmeä, kuuma ja maukas.
Alkupalojen kanssa tarjottu focaccia ja patonkipalat olivat kuivia. Tarjoilija totesi, että ne on paistettu aamulla ja jääneet sieltä. Myöhemmin hän toi meille ”tuoretta leipää”, joka oli osittain palanutta, paistettua pitsataikinaa.
Pääruoaksi valitsimme tarjoilijan oman suosikin, linguine gamberi, limone e rucola (18,90 e) eli linguine-tuorepastaa, jättikatkarapuja, valkosipulia, chiliä, sitruunaöljyä, rucolaa ja parmesania.
Markon tulinen valinta oli tagliatelle nduja e burrata (17,50 e) eli tagliatellepastaa, italialaista tulista nduja-salamitahnaa, burratajuustoa ja basilikaa.
Annokset olivat aivan valtavan kokoisia. Pastaa oli keitetty liian kauan. Linguine jättirapupasta-annoksessa oli runsaasti sitruunaöljyä; annos lähes ui öljyssä. Valkosipuli ei maistunut, mutta jättiravut oli hyvin paistettu. Tagliatellepasta-annoksessa ei ollut ndjujan tulisutta juuri lainkaan. Annoksessa maistui ainoastaan tomaattikastike.
Näistä annoksista voi todeta, että määrä ei nyt tällä kertaa korvannut laatua.
Juomalistalla oli talon puna- ja valkoviinit hintaan 9,50 (16 cl) sekä italialaisia oluita ja erilaisia soodajuomia.
Pomo D’or kertoo, että se on perustettu maukkaan italialaisen ruoan ja erityisesti aidon napolilaisen pizzan ystäville. Meitä jäi harmittamaan, että emme tilanneet napolilaisia pizzoja. Naapuripöydässä niitä syötiin, ja ne näyttivät todella herkullisille.
Tarjoilija oli ystävällinen ja avulias, mutta täytyy todeta, että tarjoiluhenkilökunnan pitäisi tietää enemmän ruokalistan tuotteista.