Mika Anttosen mukaan ilmastonmuutos on selätettävissä, mutta se vie ainakin 30–50 vuotta.
Ilmaston lämpenemistä ei kyetä millään keinolla pysäyttämään 1,5 asteeseen eikä päästöjä puolittamaan vuoteen 2030 mennessä, kuten kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on asettanut tavoitteeksi, energiakonserni St1:n hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja, Mika Anttonen katsoo.
Hän vieraili viime perjantaina Itä-Uudenmaan kauppakamariyksikön Elinkeinoaamussa Porvoossa.
– Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Mikään ei viittaa siihen, että globaali energiankulutus olisi laskemassa. Oikeassa maailmassa suunta on päinvastainen. Tämä tiedetään, mutta kukaan ei halua tätä viestiä kertoa, eikä kukaan halua sitä kuulla, Anttonen sanoi Länsiväylän sisarlehden Uusimaan mukaan.
– Onko tällä väliä? On. Jos on epärealistinen tilannekuva, ei osata tehdä oikeita toimenpiteitä, Anttonen perustelee Uusimaassa.
Samaan hengenvetoon Anttonen sanoo itse olevansa hyvin optimistinen, että ongelmat ovat ratkaistavissa. Mutta eivät tässä aikataulussa.
– Koko maailman energiainfra pitää rakentaa uudelleen. Optimistinen arvio on, että siihen kuluu 30–50 vuotta. Energiajärjestelmä on kuin liikkuva juna, jonka kaikki osat pitää vaihtaa samalla, kun juna liikkuu. Talousjärjestelmän pitää kestää, kun osia vaihdetaan. Se sanelee, millä vauhdilla voimme mennä eteenpäin.
Anttonen kehottaa ilmastotieteilijöitä siirtymään seuraavaan vaiheeseen.
Elintapoja muutettava.
Mika Anttonen
– 30 vuotta on kerrottu tarinaa maapallon tuhoutumisesta. Pitäisi alkaa luomaan toivoa, että vaikka olemme nyt huonossa jamassa, mutta kun ryhdymme toimiin, näin ei käy. Jos meillä ei ole tulevaisuudenuskoa, ei synny ratkaisujakaan.
Tällä hetkellä 80 prosenttia maailman energiankulutuksesta on fossiilisia polttoaineita.
Anttosella on vakaa usko, että innovaatiot ja teknologia tuottavat uusia ratkaisuja. On arvioitu, että niistä noin puolet on olemassa ja loput pitää keksiä. Ihmisten käyttäytymisen muutoksen vaikutukseksi on arvioitu neljä prosenttia.
– Jos halutaan, että haaste taklataan, jokaisen pitää muuttaa elintapojaan. Muuten yhtälö ei toteudu.
Mika Anttosen mukaan liikenteen riisuminen fossiilipäästöistä on eri osa-alueista kaikkein vaikein rasti. Lentoliikenne on oma lukunsa, mutta maantieliikenteessäkään ei ole selkeää visiota, miten asia hoidetaan vaarantamatta kilpailukykyä ja verotuloja sekä ihmisten kykyä maksaa muutoksesta aiheutuvia kustannuksia.
– Jos lähestymme asiaa vain ympäristönäkökulmasta, talous ja monet muut asiat hyytyvät. Jos emme tee mitään, päästöt eivät laske. Helppoa vastausta ei ole, Anttonen sanoo Uusimaassa.
Hänen mielestään nyt valitut keinot eivät ole ongelmattomia. Anttonen viittaa kuumaan aiheeseen eli sekoitevelvoitteeseen, jossa polttoainejakelijoiden on sekoitettava myymiinsä polttoaineisiin tietty osa biokomponetteja. Sellainen on esimerkiksi uusiutuva diesel.
– Suomessa myytävä HVO-diesel on tehty pääasiassa palmuöljyn tislausjätteestä. Koko elinkaaren tarkastelussa sen käyttö ei vähennä kokonaispäästöjä, vaikka sillä on varsin suuri merkitys tiekartassamme.
Anttosen mukaan regulaation peruspaletissa on paljon virheitä, joita ei ole lähdetty korjaamaan, koska se on vaikeaa.
– Se aiheuttaa, että maksamme paljon asioista, jotka eivät oikeastaan ratkaise ongelmaa yhtään.
Anttonen varoittaa ratkaisuista, jotka vaarantavat yhteiskunnan kykyä hoitaa tärkeät perustehtävät, kuten koulutus ja terveydenhoito. Kustannusvaikutuksissa on oltava joku tolkku.
– Jos pitää painottaa jompaa kumpaa, pitäisin huolta yhteiskunnan toimivuudesta ennen kuin rasittaisin liikennettä toimilla, jotka eivät oikeasti vähennä ilmakehän hiilidioksipitoisuutta.
Anttonen kertoo, että noin 20 prosenttia maailman päästöistä on jonkinlaisen rasitteen piirissä, jotkut hyvin kevyesti. EU on poikkeus.
– EU:n osuus maailman päästöistä on enää kahdeksan prosenttia. Vaikka EU:n päästöt olisivat nolla vuonna 2030, päästöt ovat kasvaneet saman verran muualla maailmassa.
Tämä juttu on julkaistu aiemmin Uusimaassa.