Terveys | Muistisairaiden määrä räjähtää, jos ei pian löydy uusia keinoja – "Elintavat vaikuttavat 30–50-prosenttisesti muistisairauksien syntyyn"

Muistisairaiden määrä moninkertaistuu Suomessa ja muualla lähivuosikymmeninä, jos muistisairauksien hoitoon ei löydy nopeasti uusia ratkaisuja. Näin arvioivat alan asiantuntijat.

– Jos muistisairauksien ehkäisyä ja hoitoa ei saada parannettua, tilanne vaikeutuu merkittävästi, arvioi Itä-Suomen yliopiston kudos- ja solubiologian professori Mikko Hiltunen.

THL:n tutkimuspäällikkö Tiia Ngandu sanoo, että muistisairaiden määrä kasvaa kaksin–kolminkertaiseksi nykyisestä vuoteen 2050 mennessä, ellei sairauksia saada hillittyä. Nyt niistä kärsii noin 200 000 suomalaista.

Pystytäänkö sairauspommi purkamaan?

Väestön ikääntyminen on pääsyy muistisairauksien yleistymiseen. Vanheneminen heikentää vääjäämättä aivojen toimintakykyä.

Väestö vanhenee maailmalla ja yhä useampi saa etenkin Alzheimerin taudin, ylivoimaisesti yleisimmän muistisairauden. Seurauksena on hoitokulujen ja inhimillisten koettelemusten kasvu.

– Kaksi prosenttia yli 65-vuotiaista suomalaisista sairastaa Alzheimerin tautia. Yli 80-vuotiaissa osuus on jo 30 prosenttia, kertoo tautia tutkiva Hiltunen.

Asiantuntijoiden mukaan sairaus­pommin räjähdys voidaan vielä estää. Avainasemassa ovat elintavat sekä biomarkkeri- ja lääketutkimukset. Biomarkkereita eli merkkiaineita ovat muun muassa elimistön solut ja proteiinit.

Jos väestö vaalisi nykyistä enemmän terveitä elintapoja ja keksittäisiin uusia lääkkeitä ja sairauksia paremmin ennakoivia biomarkkereita, muistisairaudet eivät yleistyisi lähellekään pelätyllä tavalla.

Muistisairauksista on tehty lähes 200 lääketutkimusta, mutta valitettavasti ei ole syntynyt lääkeainetta, joka pysäyttäisi taudinkulun.

Tiia Ngandu

Ngandu laskee, että elintavat vaikuttavat 30–50-prosenttisesti muistisairauksien syntyyn. Perimälläkin on huomattava vaikutus: jos äidillä on Alzheimerin tauti, jälkeläisellä on kaksi kertaa muita suurempi riski saada se.

– On myös harvinaisia, vahvasti periytyviä Alzheimerin tyyppejä. Niitä on etenkin heillä, jotka sairastuvat tautiin alle 50-vuotiaina, Ngandu kertoo.

Hiltunen arvioi, että elintapojen vaikutus on puolet ja perimän puolet.

– Jotkut ovat perimältään luonnon lottovoittajia, jotkut häviäjiä, riippuen riskigeenimuutosten sattumanvaraisesta kertymisestä, Hiltunen luonnehtii.

Muistisairauksien riskitekijät pystytään jo erittelemään hyvin. Uutena riskitekijänä on viime aikoina tutkittu ilmansaasteiden vaikutusta.

Perintötekijöissäkin riittää vielä tutkittavaa.

Hiltusen työryhmä on tutkinut yli 100 000 Alzheimer-potilaan ja kontrollihenkilön geenimuunnoksia eurooppalaisessa yhteishankkeessa. Tutkimuksissa on löydetty 15 uutta geenimuutosta, jotka lisäävät tai vähentävät taudin riskiä.

Nykyisin riskiä muokkaavia geenejä tunnetaan noin 40. Aiemmin on jo tiedetty, että apolipoproteiini E:n muutos geenissä nelinkertaistaa riskin sairastua Alzheimerin tautiin. Siten se on taudin suurin geneettinen riskitekijä.

Apolipoproteiini E on elimistön lipoproteiini, joka osallistuu keskeisesti kolesteroliaineenvaihduntaan.

Työryhmä on tehnyt merkittävän havainnon myös beeta-amyloidipeptidistä, jota kertyy Alzheimerin taudissa aivokudoksen amyloidiplakkeihin. Beeta-amyloidipeptidi on lyhyt, toisiinsa liittyneiden aminohappojen ketju.

–  Tietyillä henkilöillä on suojaava geenimuutos, jonka seurauksena veressä on noin 30 prosenttia vähemmän beeta-amyloidipeptidiä kuin keskimäärin väestössä. Tämä antaa heille merkittävää suojaa Alzheimerin taudilta, Hiltunen kertoo.

On oletettavaa, että viiden vuoden sisällä markkinoille tulee uudenlaisia lääkkeitä. Ne todennäköisesti hidastavat esimerkiksi Alzheimerin taudin etenemistä.

Itä-Suomen yliopiston kudos- ja solubiologian professori Mikko Hiltunen

Riskigeenimuutoksia voidaan hyödyntää riskiryhmäläisten tunnistamiseen tulevaisuudessa. Riskigeenitutkimuksilla voidaan myös löytää uusia, merkittäviä lääkeaineita.

Nyt testataan uusia lääketerapioita esimerkiksi Alzheimerin tautiin. Terapioilla pyritään pääosin vähentämään beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertymistä aivoihin.

Jos lääkkeet läpäisevät luotettavuustestit ja päätyvät markkinoille, ne voivat pitkittää Alzheimerin puhkeamista ja jopa ehkäistä sairautta.

– On oletettavaa, että viiden vuoden sisällä markkinoille tulee uudenlaisia lääkkeitä. Ne todennäköisesti hidastavat esimerkiksi Alzheimerin taudin etenemistä, Hiltunen arvioi.

– Jotakin voi tulla lähivuosina, mutta ehkäisevään lääkkeeseen on vielä matkaa, Ngandu toppuuttelee.

Markkinoille ei ole tullut uutta muistisairauslääkettä vuoden 2003 jälkeen.

– Muistisairauksista on tehty lähes 200 lääketutkimusta, mutta valitettavasti ei ole syntynyt lääkeainetta, joka pysäyttäisi taudinkulun. Kokeillut aineet eivät ole olleet turvallisia tai tehokkaita, Ngandu kertoo.

Oireenmukaisia lääkkeitä on markkinoilla nyt neljä. Ne vaikuttavat sairauden oireisiin, ja joillekuille niistä on suurta hyötyä.

Hiltunen uskoo, että tulevaisuudessa voidaan myös aloittaa riskiryhmäläisten seulonnat, joiden toteutuksessa hyödynnettäisiin yksilön riskigeenitaustaa.

– Tähän tilanteeseen on kuitenkin vielä pitkä matka monessa suhteessa.

On paljon asioita, joita jokainen voi tehdä jo nyt vähentääkseen riskiä sairastua muistisairauksiin: kannattaa vaalia aktiivisia ja terveellisiä elintapoja. Aivojumppa on olennaista läpi koko elämän.

– Myös pään suojaaminen vammoilta on tärkeää, Hiltunen sanoo.

Ruokavaliolla on hyvin keskeinen merkitys sairauksien torjunnassa.

– Riskejä pienentää monipuolinen, terveellinen ravinto, joka sisältää kasviksia, rasvaista kalaa sekä pehmeitä rasvoja ja öljyjä.

Sen sijaan kovat rasvat ja punainen liha ovat riskitekijöitä.

Ngandun mukaan välimerellisen ruokavalion hyödystä on eniten tutkimusta: siinä on runsaasti hedelmiä, kasviksia ja kuituja.

– Suomalainen ruokasuositus on lähellä sitä. Ei ole näyttöä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ehkäisisi muistisairauksia.

Jos ihmisellä on tyypin 2 diabetes, hänellä on merkittävä riski saada Alzheimerin tauti.

Itä-Suomen yliopiston kudos- ja solubiologian professori Mikko Hiltunen

Myös säännöllinen liikunta pienentää riskejä, samoin sosiaaliset suhteet.

Alkoholin kohtuukäyttö voi olla hyväksi, mutta liikakäyttö on selvä riski.

Tupakoijilla on muihin nähden kaksinkertainen sairastumisriski. Myös sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen on todettu liittyvän muistisairauksiin.

– Yleistyvä riskitekijä on väestön lihomisen myötä diabetes, Ngandu kertoo.

– Jos ihmisellä on tyypin 2 diabetes, hänellä on merkittävä riski saada Alzheimerin tauti, Hiltunen selvittää.

Samalla kun hoitaa verenpainetta ja pitää painon normaalina, vähentää riskejä.

Jos on herkkä masentumaan, voi saada muita herkemmin muistisairauden.

– Matala koulutustasokin on tekijä, joka selvästi näkyy riskinä sairastua Alzheimerin tautiin, Hiltunen toteaa.

B-vitamiinin puutoskin on riski, joten omasta vitamiinitasosta kannattaa huolehtia.

Viime vuonna julkaistu tutkimus selvitti, että migreeniä potevat sairastuvat muita herkemmin Alzheimerin tautiin.

– Se on vasta yksittäinen tutkimus, joten siihen pitää suhtautua sen mukaisesti, Hiltunen kuittaa.

Viime aikoina on tutkittu runsaasti myös hermotukisolujen muutoksia Alzheimerin taudin yhteydessä. Hermotukisolut, kuten mikrogliasolut, huolehtivat aivokudoksen puhtaudesta.

Siten geneettiset muutokset näissä soluissa lisäävät huomattavasti riskiä sairastua Alzheimerin tautiin ja muihinkin muistisairauksiin.

– Nyt puhutaan myös siitä, mikä on istumisen vaikutus muistiterveyteen. Siitä ei vielä tiedetä vaan sitä tutkitaan, Ngandu kertoo.

Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa osoitettiin ensi kerran 2015, että muistin heikentymistä voi todellakin ehkäistä riskitekijöihin vaikuttavilla elintapamuutoksilla. Finger-tutkimukseen osallistui yli 1 200 60–77-vuotiasta suomalaista, joilla oli todettu lisääntynyt dementiariski.

Osallistujat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toinen sai tavallista ja toinen tehostettua elintapaneuvontaa.

Tehoneuvonnan ryhmä sai myös ravitsemus- ja liikuntaohjausta, he tekivät muistiharjoituksia, ja heidän sydän- ja verisuonisairauksiensa riskitekijöitä seurattiin.

Kahden vuoden seurannan jälkeen osallistujat suorittivat neuropsykologista toimintakykyä mittaavan testin. Tehostetun neuvonnan ryhmä sai 25 prosenttia korkeammat pisteet kuin verrokkiryhmä.