Oma raha | Nelikymppinen Tiina Nykyri hankki muhkean säästön vertailemalla sähkön ja vakuutusten hintoja – "Vielä kun saisi sähkönsiirronkin kilpailutettua"
Hintavertailija voi säästää pitkän pennin. On myös palveluja, joita useimmat eivät tajua kilpailuttaa.
Nelikymppinen Tiina Nykyri kilpailutti hiljattain paritaloasuntonsa sähkösopimuksen ensi kertaa. Tämä kannatti, sillä hän löysi hintoja vertailemalla huomattavasti aiempaa edullisemman sopimuksen.
– Kulutussähkön hinnaksi tulee nyt 700 euroa vuodessa, kun se aiemmin oli 1 200 euroa, Nykyri kertoo.
Tämän jälkeen hän päätti kilpailuttaa pitkästä aikaa vakuutuksensa.
– Vakuutusyhtiön vaihto toi vuodessa 200–300 euron säästöt.
Yhteensä Nykyri haali kilpailuttamalla noin 800 euron vuotuiset säästöt.
Jos kuluttaja pysyy saman operaattorin asiakkaana vuodesta toiseen kilpailuttamatta, kalliiksi käy.
Anja Peltonen
HOITOALALLA TYÖSKENTELEVÄ Nykyri sanoo, että hän on aiemmin ollut laiska kilpailutuksen suhteen. Hän on myös ajatellut, että paikallisia yrityksiä pitää vaalia.
– Olen asunut perheeni kanssa paritalossa kaksitoista vuotta. Ennen kilpailutusta meillä oli koko ajan sama sähköyhtiö. Vakuutukset olen aiemmin yhdistänyt pankkipalvelujen kanssa etujen takia.
Alkuvuonna Nykyri innostui tutkimaan hintoja tuttujen suosituksesta. Suorasähkösopimuksia hän vertaili nettisivuston laskurin avulla. Vakuutuspaketteja hän kyseli suoraan parilta yhtiöltä.
Sähkösopimusten vertailu oli helppoa, mutta auto-, koti-, tapaturma- ja turvavakuutusten ynnäily oli vaivalloisempaa.
– Yhdessä yhtiössä kotivakuutus saattoi maksaa vähemmän kuin toisessa mutta autovakuutus enemmän. Kokonaissumma ja vakuutusten kattavuus ratkaisivat, Nykyri kertoo.
Kilpailutusten lopputulos ilahdutti.
– Sitä ei monesti mieti kuukausihintaa, mutta kun katsoo hintoja vuositasolla, huomaa, että tarjouksia vertailemalla säästää selvästi.
Nyt joensuulainen Nykyri on päässyt vauhtiin.
– Olen mieheni kanssa miettinyt, että seuraavaksi kilpailutamme pankkilainat.
– Vielä kun saisi sähkönsiirronkin kilpailutettua, Nykyri naurahtaa.
Moni osaa jo säästää kilpailuttamalla palvelujaan, mutta suomalaisten hintavertailutaidoissa on yhä parannettavaa. Kilpailutus yleistyisi, jos ihmisten tietämys siitä lisääntyisi ja tarjolle tulisi lisää laadukkaita digitaalisia vertailusivustoja.
Näin arvioi Kilpailu- ja kuluttajaviraston kuluttajapolitiikasta vastaava johtaja Anja Peltonen.
Peltosen mukaan kilpailutusten yleisyydestä ei ole tilastoja. Hän arvioi kuitenkin, että ihmiset pyrkivät kilpailuttamaan yleisimmin sähkösopimuksiaan, asuntolainojaan, vakuutuksiaan ja puhelin- ja nettiliittymiään.
– Asuntoluotoissa tilanne on matalien korkojen takia erityinen, mutta aiemmin pankkien luottoja vertailemalla on voinut saada nykyistä selvästi suurempia, jopa tuhansien eurojen säästöjä.
Viime aikoina hintavertailija on voinut säästää tuntuvasti sähkössä.
– Lauha talvi, hyvä vesitilanne Pohjoismaissa ja lisääntynyt tuulivoimatuotanto ovat näkyneet siten, että sähkön tukkuhinnat ovat olleet hyvin alhaisella tasolla, kertoo Energiaviraston johtaja Antti Paananen.
Kuluttaja voi kilpailuttaa yrityksiä kysymällä niiltä tarjouksia ja tutkimalla niiden hintoja. Nopeampaa on käyttää digitaalisia vertailupalveluja.
Vertailusivustoja on netissä laaja kirjo, mutta niiden tietojen kattavuus ja luotettavuus eivät ole aina kovin hyvällä tasolla.
– Joissakin sivustoissa on vain tietyn yritysryppään tuotteet, Peltonen kertoo.
Energiaviraston www.sahkonhinta.fi on luotettavimpia ja kattavimpia sähkösopimusten vertailusivustoja.
Viraston tietojen mukaan sähköyhtiötä vaihtoi vuosittain 10–12 prosenttia sähkön käyttäjistä vuosina 2013–18. Vaihtaneiden osuus ei suoraan kerro, miten moni on vertaillut tarjouksia.
Kuitenkin Energiaviraston vuonna 2018 teettämä selvitys kertoi, että 46 prosenttia vastaajista oli tehnyt sähkövertailuja vuoden aikana.
Paananen arvelee, että osa ihmisistä ei kilpailuta, koska kokee sähköntoimittajan vaihdon monimutkaiseksi aivan turhaan.
– Asiakkaan tarvitsee olla yhteydessä vain uuteen sähkönmyyjään ja tehdä sopimus sen kanssa.
Kilpailutus kannattaa etenkin, jos on sähkölämmittäjä.
– Kilpailuttamalla hän voi säästää nykysopimuksesta riippuen 100–200 euroa vuodessa. Ei-sähkölämmittäjällä säästö voi olla noin 50 euroa vuodessa, Paananen selvittää.
On myös palveluja, joita useimmat eivät tajua kilpailuttaa, vaikka tämä kannattaisi.
Peltosen mukaan moni ei hoksaa kilpailuttaa pankkitilejään, vaikka palvelumaksuissa on selkeitä eroja.
Hän arvelee, että moni ei myöskään ymmärrä vertailla hautaustoimistojen hintoja.
On myös palveluita, kuten vakuutukset, joita on vaikea kilpailuttaa. Vakuutusten sisältö vaihtelee reippaasti, ja siksi kuluttaja voi jättää vertailut helposti sikseen.
Peltonen vinkkaa, että vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen sivuilta saa ajantasaista vertailutietoa pankkitileistä ja vakuutuksista.
Lähes kaikkia palveluita voi kilpailuttaa, mutta poikkeuksiakin on, kuten nettikauppojen kuljetukset ja velkaa hoitavat perintäfirmat.
Laki ei salli myöskään sähkönsiirron kilpailutusta. Tämä latistanee joidenkuiden intoa vertailla sähkösopimuksia, sillä siirtomaksut veroineen muodostavat helposti yli puolet sähkölaskusta.
Aina kilpailutuksesta ei ole hyötyä: etu voi olla niin pieni, ettei se kannata. Esimerkiksi nuohouksessa hintaerot ovat usein vähäisiä. Tosin syrjäseudulla nuohouksen kilpailuttaminen voi olla järkevää.
Myöskään henkilövakuutuksien kilpailutus ei välttämättä kannata, koska kilpailuttaessa niihin voi tulla uusia rajoitusehtoja.
Peltonen huomauttaa, että kilpailutus vaatii usein paljon aikaa. Jos palvelu pitää saada äkkiä, aikaa ei ole.
Asiantuntijoiden mukaan kilpailutus kannattaa kuitenkin useimmiten. Ainakin asuntolaina, sähkö ja vakuutukset olisi hyvä kilpailuttaa.
– Kannattaa katsoa, paljonko eri palveluihin kuluu vuodessa rahaa, ja vertailla säännöllisesti nykyisiä sopimushintoja tarjolla oleviin vaihtoehtoihin, Paananen neuvoo.
Kannattaa myös miettiä, onko asiakasuskollisuus järkevää. Usein uusi asiakas saa hyviä tarjouksia mutta pitkäaikainen ei.
– Jos kuluttaja pysyy saman operaattorin asiakkaana vuodesta toiseen kilpailuttamatta, kalliiksi käy. Puhutaan asiakasuskollisuudesta koituvasta maksusta, Peltonen kertoo.
