Tiede: "Tässä koko talven sää" – paitsi ettei ole, koska sitä ei voi ennustaa edes pihlajanmarjoista, sanoo meteorologi Lea Saukkonen

Vanhan kansan sanonnat kuvaavat usein lyhyttä paikallista jaksoa.

Lea Saukkonen seuraa säätä myös arjessaan ja saattaa vaikka pilvistä tarkistaa, onko niissä merkkejä sateesta. Työkseen hän kehittää lentosäähän liittyviä sääpalveluja. Mervi Pasanen

Mervi Pasanen

Kun ei kylmä kynttilänä eikä pauku Paavalina, kylmää kynnet kyntäjältä. Näin kuuluu yksi vanhan kansan sääennustuksista. Paavali on 25. tammikuuta ja kynttilänpäivä 2. helmikuuta. Sen mukaan leuto talvi tietäisi kylmää kevättä.

Tämä, kuten muutkaan vanhan kansan sääennustukset, eivät aina pidä paikkaansa, toteaa meteorologi Lea Saukkonen.

– Ilmakehä on täynnä valetrendejä. Sellaiset ennustukset kuin ”jos talvi on lämmin, tulee kylmä kevät” liittyvät esimerkiksi yhdellä paikkakunnalla tehtyihin havaintoihin, hän painottaa.

Ihmiset puhuvat mielellään säästä ja sen keskiarvoista. Kun viime talvi oli kovin lämmin Etelä-Suomessa, moni povasi kylmää kesää. Se unohtui kesän helteissä.

Jos talvella tulee paljon lunta, ihmiset veikkaavat, että kesästä tulee kuiva. Koska vuotuinen sademäärä on tietyn verran ja iso osa siitä tuli jo talvella, niin kesäksi ei riitä sadetta.

Meteorologia naurattaa.

– Eli jos toinen käsi on hellalla ja toinen jääkaapissa, keskimäärin on hyvä?

Kun puhutaan tavanomaisesta säästä, mittausjakso on 30 vuotta. Vuoden keskilämpötila voi vaihdella vuodesta toiseen. Sen vuoksi kesäsään arvailu talven perusteella ei yleensä osu oikeaan.

Tilastollisesti edessä on talvi, jossa helmikuu on kylmin kuukausi. Ilmastonmuutos muuttaa myös talviamme.

– Maapallo lämpenee mutta ei tasaisesti vaan hyppäyksinä. Siihen vaikuttaa moni tekijä, Lea Saukkonen kertoo.

Muutokset näkyvät jo nyt esimerkiksi sademäärissä.

– Rajuilmat lisääntyvät myös meillä. Vaikka sadepäiviä on saman verran kuin yleensä, sademäärät ovat kasvaneet. Talvet lämpenevät, lumen määrä itäosissa maata ja pohjoisessa voi kasvaa, vaikka lumipeitteisen ajan pituus päivissä lyhenee.

Tässä valossa meteorologi ei perustaisi talviurheilukeskusta Etelä-Suomeen.

Sanonnan mukaan salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan. Tämänkin väitteen Lea Saukkonen kumoaa.

– Olen varma, että esimerkiksi Eiffel-torniin salama on iskenyt useasti.

Ukonilmalla pilven ja maan välillä on jännite-ero, ja salama tasaa sitä. Salama hakee helpoimman reitin purkaantua, kuten korkean tornin, puun tai aukealla niityllä seisovan ihmisen.

– Kumisaappailla tai autonrenkailla ei ole eristävää vaikutusta. Auto on ukkosella turvallinen, koska auton kori muodostaa Faradayn häkin eli metallikuoren sisällä olijoiden ympärille.

Salaman iskusta voi selvitä, kunhan on osunut salaman sivuhaaran tielle.

– Jos pääsalama iskee, niistä kumisaappaistakaan ei jää mitään jäljelle.

Siispä ukkosella ei laiteta esimerkiksi takkaan tulta ja pannaan uunin pellit kiinni.

– Takkatulen lämmittämä ilmapilari on salamalle kuin kutsu iskeä, Saukkonen tiivistää.

Ukkonen ja salamointi on aina ollut ihmisen mielestä vaikuttava ilmiö. Useilla kansoilla on ukkosenjumala, kuten viikinkien Thor. Jarno Pääkkönen

Meteorologia on tiedettä, kuten matematiikkaa ja soveltavaa fysiikkaa. Lea Saukkonen on opiskellut myös tähtitiedettä.

– Meteorologia on niitä harvoja aloja, jotka yrittävät kertoa tulevaisuudesta. Ennustuksissa kerromme todennäköisyyksistä, Saukkonen painottaa.

Jos tapahtumajärjestäjä on katsonut pilviennusteesta, että torilla ei sada kello 14, ja sitten tuleekin vettä, siitä syytetään meteorologia.

– Mikäli pitää oikeasti tietää, millainen sää on, kannattaa soittaa päivystävälle meteorologille.

Tutkakuvat kertovat pilvistä ja sateista, mutta niitä on osattava tulkita.

– Pilvi voi näkyä sateena tutkassa mutta olla niin korkealla, ettei sade yllä maahan saakka. Toisaalta joskus voi sataa, vaikka tutkassa ei kaikua näy. Tämä on tyypillistä talvella, kun lumisade tulee matalasta pilvestä, jota tutka ei pysty kauempaa näkemään.

Vaikka tutkakuvassa näkyy pilviä, kaikki eivät välttämättä sada maahan asti. Jos sää pitää tietää tarkasti, kuten vaikkapa paperilastia laivaan ahdatessa, kannattaa soittaa meteorologille Ilmatieteen laitokselle, Lea Saukkonen vinkkaa. Mervi Pasanen

Miten meteorologi käyttää osaamistaan arjessa?

– Vaikka siten, että pilvistä voi ennustaa lähestyvän sadealueen saapumisajankohtaa. Tai jos sumu aaltoilee, se todennäköisesti haihtuu pian, Saukkonen kertoo.

Mutta pihlajien marjasadosta hän ei päättele, onko tulevana talvena Parikkalan-mökillä vähän vai paljon lunta, vaikka sanonnan mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa.

– Jos kansan sanonnat pitäisivät paikkansa, ne tunnettaisiin laajasti.

– Talventörröttäjien korkeus ei ennusta tulevan hangen korkeutta vaan kertoo, että kasveilla oli hyvä kesä. Runsas pihlajanmarjojen määrä kertoo, että pölyttäjiä oli oikeaan aikaan paljon liikkeellä. Luonto ei kerro meille tulevaisuutta vaan kuvaa menneisyyttä.

Tunnetko sään historiaa?

Sään seuraamiseen on ollut neljä perussyytä: pelko, ruoan tuotanto, matkustaminen ja sodat. Tiedot ensimmäisistä säähavainnoista ovat ajalta ennen ajanlaskun alkua.

Monet kansat ovat nimenneet jumalia ukkosen mukaan – eikä ihme, sillä rajuilma on pelottava ilmiö.

– Viikinkien uskomuksissa ukkosen jumala Thor taisteli jättiläisiä vastaan ja hänen vasarastaan sinkoili kipinöitä eli salamointia. Myös Suomessa ja Karjalassa tunnettiin Ukko ylijumala, Lea Saukkonen kertoo.

Muinaisessa Egyptissä seurattiin ja ennustettiin Niilin tulvimista, koska tulvien mukana tuli myös hedelmällinen liete. Viljelyn onnistuminen oli siitä kiinni. Ennustuksia tehneet papit arvioivat nilometrin perusteella tulvan korkeuden, ja sen ajankohta oli melko vakio. Mittausvälineenä oli myös Sothis-tähden eli Siriuksen nouseminen horisontin yläpuolelle.

Nilometrissä ei ole lyöntivirhettä. Kyseessä on kallioon louhittu kaivanto, jonka avulla papit arvioivat Niilin tulvien korkeutta. Nilometriin oli hakattu merkkiviivoja, ja nousevan veden mukaan erilaiset tasot ennustivat tulvan korkeutta. Nilometrejä oli erityyppisiä, mutta faraoniseen aikaan ne sijaitsivat yksinomaan temppeleissä, ja niiden lukeminen oli papiston tehtävä.

Nilometri paljasti Niilin tulvien korkeuden. Vesi nousi kaivantoon, ja papisto tulkitsi tulevaa sen perusteella. AOP/Alamy

Kun ihminen alkoi kulkea vesitse, taivaanrannasta tähyttiin rajuilman merkkejä. Purjeen keksimisen jälkeen tuulien suunta ja voimakkuus olivat tärkeitä tietoja.

Sotia on voitettu ja hävitty sääilmiöiden vuoksi.

– Ennen ihmiset ajattelivat, että sää on kaikkialla samanlainen kuin heillä kotona. Aika monta sotilasta on kuollut sen vuoksi, että rintamalla onkin ollut hirvittävä talvi, Saukkonen kuvailee.

– Tuskin sotapäällikkö Hannibal olisi marssittanut norsunsa Alppien yli, jos hän olisi tiennyt, millainen sää siellä oli talvella.

1600-luvulla Italiassa Medicien suvulla oli käytössä järjestelmä, johon koottiin tietoa aina Pohjois-Italiaa ja Itävalta-Unkaria myöten. Järjestelmällä ei voinut tosin ennustaa säätä, vain havainnoida tapahtunutta.

– Viestejä kuljetettiin havaintopaikoilta Venetsiaan hevosilla, Saukkonen kertoo.

1800-luvulla säätä havainnoitiin muun muassa kuumailmapallolennoilla. Merkittävä tekijä oli Samuel Morsen keksintö eli sähköttäminen 1830-luvulla.

– Tieto kulki tarpeeksi nopeasti, että pystyttiin luomaan synoptisia sääkarttoja.

Krimin sodan aikaan vuonna 1854 myrsky tuhosi Englannin ja Ranskan laivastot Balkavan taistelussa. Tämä sai liittoutuneet ymmärtämään myrskyvaroitusjärjestelmän tarpeellisuuden.

Morsettaminen edisti säähavaintojen tekemistä merkittävästi. Kuvassa Samuel Morsen kehittämä sähkötinlaite. AOP/Alamy

Mittauslaitteita oli jo ennen Morsen kooditusta.

Galileo Galilei kehitti 1600-luvulla lämpömittarin, joka perustui erilaisten nestepallojen kellumiseen. Pallot nousivat pinnalle lämpötilan mukaan. Laite on toimiva ja myynnissä edelleen.

Ilmanpaineen ja sään yhteyden oivalsi ranskalainen Blaise Pascal 1600-luvulla. Samalla vuosisadalla kehitettiin ilmapuntari ja perustettiin säähavaintoasemia.

Anders Celciuksen järjestelmässä vesi kiehui nollassa ja jää suli sadassa asteessa. Se käännettiin hänen kuolemansa jälkeen. AOP/Shutterstock/Historia

Saksalainen Gabriel Fahrenheit antoi nimensä 1700-luvun alussa kehittämälleen lämpötilaa kuvaavalle asteikolle ja ruotsalainen Anders Celcius loi omansa muutamaa vuosikymmentä myöhemmin.

– Celsiuksen taulukossa jään sulamispiste oli alun perin sata ja veden kiehumispiste nolla astetta. Se käännettiin hänen kuolemansa jälkeen.

1920-luvulla Norjassa Bergenin koulukunnaksi kutsuttu joukko meteorologeja kehitti ennustusmenetelmän, joka perustui ilmamassojen liikkeisiin ja niiden välisten säärintamien kehityksen ennustamiseen.

Hän

Lea Saukkonen

Meteorologi, toimi pitkään televisiometeorologina MTV3-kanavalla.

Nykyisin on projektipäällikkönä Ilmatieteen laitoksella.

Asuu Helsingissä, viettää paljon aikaa etätöissä mökillä Parikkalassa.

On mukana kansainvälisessä talvisäähän liittyvässä projektissa, jossa kehitetään lentosäähän liittyviä sääpalveluja. Tavoitteena on parantaa sääpalvelujen avulla Euroopan lentokenttien toimivuutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.