Koronavuosi on tuonut lisää väkeä myös Liesjärvelle.
Liesjärven kansallispuisto Hämeessä ei ole eteläisen Suomen tunnetuimpia kansallispuistoja, mutta sekin on tänä vuonna kasvattanut kävijämääräänsä.
Viime vuonna siellä kävi 52 800 vierailijaa. Heinäkuun loppuun mennessä matkailijoita vieraili 22 prosenttia enemmän kuin viime vuoden vastaavana ajankohtana.
Joissain puistoissa on koronavuonna ollut väkeä ruuhkaksi asti, mutta ainakaan Liesjärvellä ei syyslomaviikolla tarvinnut jonotella poluilla tai parkkipaikoilla.
Naapurissa oleva Torronsuo kasvatti alkuvuonna kävijämääräänsä hieman Liesjärveä enemmän. Paikallisten mukaan sen parkkipaikat ja tienvieret ovat olleet kesällä ja syksyllä täynnä vierailijoiden autoja.
Liesjärven kansallispuisto soveltuu erittäin hyvin koko perheen käyntikohteeksi, sillä siellä on useita helppokulkuisia ja lyhyehköjä rengasreittejä.
Kansallispuisto yllättää kävijän monipuolisella luonnollaan. Päivän aikana voi nauttia sammaleisesta ikimetsästä, puiden huminasta lehdossa, monenlaisista järvimaisemista ja Korteniemen vanhan perinnetilan miljööstä.
Kansallispuisto on perustettu ensimmäisten joukossa vuonna 1956, jolloin perustettiin myös Lemmenjoen, Linnansaaren, Oulangan, Petkeljärven, Pyhä-Häkin ja Rokuan kansallispuistot.
Tunnetuin käyntikohde ja luonnonnähtävyys on harjumuodostelma, joka erottaa Kyynärä- ja Liesjärven toisistaan.
Jääkauden lopulla syntynyt harju on melko matala, noin kilometrin mittainen kapea kannas, jota pitkin kulkee helppokulkuinen, leveä polku.
Kilometrin matka taittuu nopeasti kaunista järvimaisemaa ja luontoa ihastellessa. Matkan varrelta löytyy myös pieni silta ylitettäväksi, sillä järvet ovat yhteydessä toisiinsa muutaman metrin leveydeltä. Liesjärven kansallispuiston sokkeloinen maisema onkin monen ilmakuvaajan ikuistama.
Kyynäränharjun pohjoispäästä Kanteluksentien varrelta lähtee kierrettäväksi vajaan kolmen kilometrin mittainen Hyypiön rengasreitti.
Polun alussa voi ihailla rehevää metsää ja lehtomaista kasvillisuutta, mutta pian polun varsi muuttuu vaihtelevaksi sekä maastoltaan että maisemiltaan. Reitin kohokohta on näkymä Hyypiökalliolta Tapolanjärvelle.
Yksi Liesjärven kansallispuiston helmistä on Korteniemen tila, jossa voi tutustua 1910-luvun metsänvartijatilan elämänmenoon.
Tilalla olevasta tietoiskusta voi lukea, että aluksi metsänvartiointi oli sivuelinkeino torpan pienien peltojen viljelyn ja karjanhoidon ohessa. 1900-luvun alusta alkaen metsänvartiointi katsottiin jo pääelinkeinoksi. Metsänvartijan työkenttä laajeni käsittämään kaikki metsänhoitotyöt.
Metsänvartijan velvollisuuksiin kuului tuolloin metsien valvonta metsäpalojen, luvattomien hakkuiden ja salametsästyksen estämiseksi sekä metsänhoitajan avustaminen ja ”raatelevaisten eläinten hävitys”. Metsänvartijaksi valittavan piti osata laskea, lukea ja kirjoittaa, ja hän sai valtiolta virka-aseen turvakseen.
Nykyisin Korteniemi on Metsähallituksen ainut Etelä-Suomessa sijaitseva metsänvartijatila, jossa rakennusten ja pihapiirin ehjä kokonaisuus on säilynyt.
Perinnetilan tarkoituksena on kulttuurimaiseman, vanhan rakennuskannan ja kulttuurista riippuvaisten lajien suojelu sekä vanhan perinnetiedon ylläpitäminen.
Perinnetiloja hoidetaan vanhaan malliin, ja se tekee historiaa eläväksi nykyisille sukupolville. Kesäaikaan Korteniemen tilalla pidetään suomalaisia alkuperäisrotujen kotieläimiä, ja pelloilla ja kasvimaalla viljellään perinteisin työtavoin vanhoja kotimaisia kasvilajikkeita.
Ruis leikataan viikatteilla, kuivataan kuhilailla ja puidaan varstoilla riihessä. Liesjärven kansallispuiston tunnuksena ovatkin ruiskaunokki ja rukiintähkä. Tilan rannasta leijailee savusaunan tuoksu, sillä savusaunaa lämmitetään tilauksesta.
Korteniemen tilalta voi tutustua patikoiden muun muassa tunnelmalliseen Ahonnokan vanhan metsän alueeseen.
Ahonnokan luontopolku on 1,3 kilometriä pitkä, ja sen varrelta löytyy paljon mielenkiintoista tietoa kaskeamisen jälkeen syntyneen vanhan metsän elämästä.
Mieleen jäävät suurikukkaisten kaupassa myytävien orkideojen sukulaiset, kooltaan pienemmät kämmekkäkasvit ja erikoinen, jopa salaperäinen sammalmetsän hyönteismaailma.
Tilalta voi jatkaa matkaansa myös rengasreittejä, joista esimerkiksi viiden kilometrin mittaisen Pohjantikan kierroksen voi yhdistää Ahonnokan luontopolkuun.
Reitti kulkee Liesjärven rantaa seuraillen Pitkäkärkeen, jossa on pieni niitty ja lammashaka latoineen. Reitin varrella on vanhoja metsiä ja paljon lahopuustoa.
Lyhyempi rengasreitti on nimetty Punatulkun kierrokseksi, ja se on hieman yli kolmen kilometrin mittainen. Näiltä molemmilta reiteiltä on yhteys puiston halki Korteniemestä Kyynäränharjulle johtavalle polulle.