Eläinpukuihin sonnustautuvat turriharrastajat herättävät ihmetystä. Annina Yrttiahoa ja muita turreja yhdistää kiinnostus ihmismäisiin eläinhahmoihin.
Annina Yrttiaho, 29, ei osaa kuvitella elämäänsä ilman punavalkoista susiasua.
– Tämä on ehdottomasti enemmän elämäntapa kuin harrastus.
Turrit herättävät monissa hämmennystä. Ihmiset eläinpuvuissa ovat harvinainen näky – ainakin katukuvassa.
Yrttiahon mukaan yleisin reaktio on ihmetys. Ihmiset miettivät, mikä tämä juttu on ja mistä se tulee.
– Ihmetyksen jälkeen tulee kuitenkin positiivinen hymyreaktio, ja lapsille turrin kohtaaminen on usein taianomainen hetki.
Yrttiaho on harrastanut turriutta jo vuodesta 2009. Hän aloitti 15-vuotiaana cosplay-harrastuksen ja kävi anime-tapahtumissa. Niissä hän huomasi osalla kävijöistä eläinpukuja.
Tällaista kohua ei olisi ollut, jos tekijä olisi pelannut golfia tai keräillyt postimerkkejä.
Annina Yrttiaho
Hänen kaverinsa sattui tuntemaan yhden turrin, ja turrin kanssa keskustelusta alkoi myös Yrttiahon harrastus.
– Eläinhahmot ovat kiinnostaneet minua lapsesta asti. Jos olen saanut valita leffan, niin siinä on ollut eläinhahmoja. Ei sitä ominaisuutta saa itsestä kytkettyä pois. Sama on varmasti esimerkiksi keräilyä harrastavilla, Yrttiaho naurahtaa.
Yrttiahon hahmona on punavalkoinen susi. Miten hän siihen oikein päätyi?
– Se on hahmo, johon samastun eniten. Puvun kuvioihin vaikutti myös lempiväri. Puvussa voi myös käyttää mielikuvitusta, ja se on vuosien varrella muokkaantunut.
Osa turreista tekee pukunsa itse. Puvun voi myös tilata kotimaiselta tai ulkomaiselta tekijältä.
Yrttiahon mukaan puku on aina sataprosenttista käsityötä. Hinta vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä koko puku vai vain tassut, häntä ja pää. Lisäksi hintaan vaikuttaa, kuinka tunnettu tekijä on. Puvun hintahaarukka on 700–4 500 euroa.
Minkälaisia tyyppejä turriharrastajat sitten ovat? Yrttiahon mukaan turrit ovat varsin kirjavaa porukkaa. Ikäjakaumaa löytyy kouluikäisistä keski-ikäisiin. Euroopassa täysi-ikäiset miehet edustavat enemmistöä. Nuorissa tyttöjä taas on poikia enemmän.
– Turreista löytyy niin perheettömiä kuin perheellisiäkin, opiskelijoita ja työssäkäyviä. Osalla on anime- ja cosplay-taustaa, mutta osa on löytänyt harrastuksen muuta kautta.
Harrastajat ovat yhteydessä monin eri tavoin. Yrttiaho tapaa lähiseudulla asuvia turreja säännöllisesti, ja yhteyttä pidetään myös ryhmävideopuheluilla ja pelaamalla.
Suomessa on vuosittain kaksi virallista turritapahtumaa. Lisäksi anime-tapahtumissa on sovittuja turrikokoontumisia.
Ruotsissa järjestettävä Pohjoismaiden suurin turritapahtuma on Yrttiaholle tärkeä.
– Tapahtuma järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja joka vuosi keräämme myös rahaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen.
Hyväntekeväisyys on Yrttiaholle olennainen osa turriutta. Hän on toiminut eläinsuojeluyhdistyksessä vapaaehtoisena ja vierailee turripuvun kanssa myös erilaisissa lasten tapahtumissa.
Turriharrastus joutui ikävän julkisuuden kohteeksi Turussa kaksi kuukautta sitten tapahtuneen kaksoissurman myötä. Mediassa nostettiin esiin tekijän turritausta. Yrttiaho toivoo, että etenkään nuoremmat harrastajat eivät tämän takia hylkäisi turriutta.
– Äitinä voin vain kuvitella, miten se vaikuttaa myös vanhempiin. Se on tosi ikävää ja surullista. Tällaista kohua ei olisi ollut, jos tekijä olisi pelannut golfia tai keräillyt postimerkkejä. Kaikki harrastajat harmittelevat kovasti negatiivista julkisuutta.
Yrttiahon elämään turrius on tuonut vain positiivisia asioita: mielekästä sisältöä ja monipuolisia ihmissuhteita.
Hänen mukaansa vastaavia suhteita ei olisi kyennyt luomaan missään muualla. Nyt hänellä on yhteisö ja turvaverkko – ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa ystäviä, joiden kanssa voi keskustella mistä vain.
Turreja tutkinut Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin väitöstutkija Tanja Välisalo lähestyy aihetta fanien näkökulmasta.
– Erotuksena moneen muuhun faniuden kohteeseen turreilla ei kohteena ole tiettyä mediatuotetta tai -tekstiä vaan tyylilaji.
Välisalon mukaan turrit voidaan rinnastaa scifi-faniuteen tai roolipeliharrastajiin. Molemmissa järjestetään tapahtumia, joissa pukeudutaan roolihahmoihin.
– Itse luodut hahmot ovat turreilla isoin erottava tekijä muihin faniuden muotoihin, mutta turreistakaan kaikki eivät pukeudu hahmoiksi. Myös kaikenlainen visuaalinen taide on heille iso juttu, ja ylipäänsä tähän liittyy kirjo erilaisia luovia harrastuksia.
Välisalo muistuttaakin, että faniuteen liittyy kyllä valittu hahmo, mutta asu on vain hahmon yksi osatekijä. Hahmon avulla voidaan vapautua tietystä roolista ja erilaisista odotuksista.
– Naamio vapauttaa leikittelemään, kokeilemaan toisenlaista tapaa olla. Sen avulla voi olla vaikkapa rohkeampi, leikillisempi tai söpö.
Miksi sitten juuri eläinhahmot? Välisalon mukaan eläimiin liitetään usein erilaisia ominaisuuksia, joihin samastutaan tai jollaisia kaivataan.
– Kettua pidetään ovelana, sutta taas laumanjohtajana tai erakkona. Kun näitä yhdistää omaan hahmoonsa, siitä välittyy odotuksia ja tulkintoja.
Turriharrastus kertoo Välisalon mukaan osaltaan kulttuurin muutoksesta. Pelaamisesta ja leikkimisestä on vähitellen tullut sallitumpaa aikuisille.
Nykyisin ymmärretään, että leikki on kaikille luontainen toiminnan muoto.
– Meillä on totuttu ajattelemaan, että työ ja vakavuus on arvokasta. Nyt nähdään herkemmin, että leikilliset elementit ovat yhteydessä luovuuteen. Työpaikoillekin saatetaan tuoda kahvihuoneeseen Lego-palikoita. Tästä kulttuurin muutoksesta kertoo myös turrius.