Hyvinvointi | Harrastus vei Paula Takion, 49, opettajan työstä pelastusalalle – "Ehkä se oli jonkinlainen ikäkriisi, halu päästä näkemään muutakin työelämää"

Pari vuotta sitten ammattioppilaitoksen kieltenopettaja Paula Takio, 49, rohkaistui ilmoittautumaan paikallisen sopimuspalokunnan tutustumiskurssille. Tuolloin hän ei olisi osannut aavistaakaan, kuinka perin pohjin se mullistaisi hänen elämänsä lyhyessä ajassa.

– Saan käyttää osaamistani mutta tehdä myös fyysisiä asioita, olla hyödyksi ja auttaa muita, hän tiivistää parhaat puolet alasta, joka nykyään on hänelle harrastuksen lisäksi myös työ.

Juuri haastattelua edeltävänä päivänä hän on saanut tietää, että hänen määräaikainen työsuhteensa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä (SPEK) vakinaistetaan seuraavan kuukauden alussa.

Nykyinen työ, joka yhdistää Paula Takion mielenkiinnon kohteet ja ammatillisen osaamisen, on monien sattumien summa. Ensimmäinen niistä oli sopimuspalokuntaan päätyminen.

– Työssäni ammattikoulussa tapasin useita erityisen mukavia opiskelijoita, joiden yhdistäväksi tekijäksi osoittautui VPK-tausta. Ajattelin, että se voisi olla kiva harrastus omille lapsilleni, mutta ensin halusin itse tietää, millaista se on, Takio kertoo.

Tilaisuus tarjoutui syksyllä 2018, kun Liedon VPK järjesti palokuntatoiminnan tutustumiskurssin.

Tavoitteenani on savusukelluskuntotestin läpäiseminen.

Paula Takio

– Laitoin päällikölle sähköpostia, että olen tällainen 46-vuotias pienensorttinen naisihminen, ei minusta varmaan paljon hyötyä ole mutta voisinko kuitenkin tulla mukaan. Sain tosi kannustavan tervetulotoivotuksen, että älä sellaisia mieti, tule vain.

Sama asenne vallitsee Takion mukaan palokuntatoiminnassa muutenkin: kaikkeen toivotettiin täysillä mukaan alusta alkaen.

– Kerran paloaseman pihalla oli miehistöauto, joka piti siirtää. Vieressä oli myös nuori mies, mutta päällikkö antoikin avaimet minulle, että Paula, siirrä sinä. Se oli mieletön fiilis. Että minuun luotetaan ja saan tehdä asioita siinä missä muutkin.

Seuraavana vuonna Takio kävi sammutustyökurssin, joka antoi hänelle nuoremman sammutusmiehen tittelin sekä hälytyskelpoisuuden.

Samoihin aikoihin hän huomasi työssään alkavansa kaivata yhä enemmän muutosta.

– Olin opettanut kieliä parikymmentä vuotta, ja koulumaailma on tavallaan oma kuplansa. Ehkä se oli jonkinlainen ikäkriisi, halu päästä näkemään muutakin työelämää.

Opettajana Takio oli kuitenkin kokenut tärkeäksi sen, kuinka suuri merkitys hänen työllään oli nuorille. Siksi hän toivoi merkityksellisyyttä myös uudelta työltään, ja ratkaisu löytyi pelastusalalta.

Vuoden 2020 alussa hän oli juuri jäänyt työstään opintovapaalle, kun SPEKissä avautui koulutussuunnitteluun liittyvä määräaikainen työpaikka, jossa painotettiin opetusalan taustaa sekä tietämystä palokuntatoiminnasta. VPK-kavereiden kannustamana hän rohkaistui hakemaan paikkaa ja tuli valituksi.

Kun sitten ilmeni, että projekti jatkuisi seuraavan vuoden puolelle eikä oppilaitos voinut enää myöntää virkavapaalle jatkoa, Takio päätti irtisanoutua vakituisesta tuntiopettajan paikastaan. Viimeistään tuore tieto vakinaistamisesta osoitti päätöksen oikeaksi.

– Lottovoitto jatkuu, Takio tiivistää tulevaisuuden näkymänsä.

Vaikka pelastusala on nykyään Paula Takiolle sekä työ että harrastus, hän ei koe työn ja vapaa-ajan sekoittumista ongelmaksi. Päinvastoin ne tukevat hänen mielestään toisiaan hyvin.

Yksi hyvistä puolista on se, että kotona Liedossa etätöitä tehdessään hänellä on lupa lähteä aina tarvittaessa VPK:n hälytyskeikoille.

– Monet niistä ovat kuitenkin säiliöautokeikkoja, joihin tarvitaan kuorma-autokortti. Siksi aion seuraavaksi ajaa C-kortin, Takio kertoo.

Edellisellä viikolla hän on myös ostanut oman moottorisahan. Sen käyttö on VPK:laiselle tärkeä taito esimerkiksi myrskyn kaatamien puiden raivaamista varten.

– En kyllä olisi muutama vuosi sitten osannut kuvitella kumpaakaan, Takio nauraa.

Pelastustoiminta on tuonut mukanaan uudenlaista luottamusta omiin kykyihin. Yhtenä esimerkkinä Takio mainitsee kuntovalmentajan ohjauksessa aloittamansa aktiivisen treenauksen, joka on parantanut fyysistä suorituskykyä huimasti.

– Tavoitteenani on savusukelluskuntotestin läpäiseminen. Saa nähdä, pystynkö siihen ikinä, mutta jos en, niin kunnon kohenemisesta on iloa muussakin elämässä.

Itseään Takio kuvailee ihmiseksi, joka on aina tarttunut tilaisuuksiin, mutta nyt hän uskaltaa tarttua yhä useammanlaisiin asioihin.

– VPK:ssa olen oppinut näkemään, että ihmisiä ne muutkin ovat. Jos he pystyvät johonkin, niin miksi minä en pystyisi?

Alan tai ammatin vaihtaminen on nykyajan työelämässä yleinen ja luonnollinen ilmiö, mutta omalla kohdalla se voi tuntua myös hämmentävältä, tiivistää johtava psykologi Sari Lehikoinen Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimistosta.

– Työelämässä tapahtuu nyt siirtymiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, hän muistuttaa.

Lehikoisen mukaan on luonnollista, että mielenkiinnon kohteet muuttuvat elämän aikana.

Kun työhistorian ja elämänkokemuksen myötä itsetuntemus lisääntyy, ihminen tulee paremmin tietoiseksi omasta osaamisestaan ja kiinnostuksen kohteistaan. Se voi johtaa myös muutoksen tarpeeseen työelämässä.

Vaikka alanvaihto on nykyään yleistä, se on monelle iso askel. Siksi tarvitaan usein aikaa ja asian työstämistä, ennen kuin ihminen on valmis tekemään ratkaisuja. Myöskään elämäntilanteen takia muutos ei aina ole mahdollinen saman tien.

Jos oma työtilanne mietityttää, kannattaa kuitenkin kuunnella itseään jo hyvissä ajoin, Lehikoinen kehottaa. Voi pohtia, mikä kuormittaa, mihin toivoo muutosta ja mitä haluaa tulevaisuudelta.

– Ongelmien ei tarvitse kasvaa suuriksi, vaan niitä on parempi ennaltaehkäistä ennen kuin ne kärjistyvät.

Aina alaa ei myöskään tarvitse vaihtaa kokonaan. Omaa osaamistaan voi täydentää tai suunnata uusilla tavoilla tai käyttää sitä toisenlaisiin tehtäviin.

Jos työtilanne tuntuu kaipaavan muutosta, Lehikoinen suosittelee tarkastelemaan kokonaisuutta yhdessä asiantuntijan kanssa.

Esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistojen ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelut ovat maksutta kaikkien työikäisten käytettävissä työtilanteesta riippumatta. Keskusteluapua voi hakea myös yksityiseltä sektorilta tai henkisesti kuormittavassa työtilanteessa työterveyshuollon kautta.

– Työelämässä ei aina ole tilaa miettiä omaa osaamista. Jo yksittäinenkin keskustelu ammattilaisen kanssa voi selkeyttää asioita. Yhdessä tilannetta tarkastelemalla voi syntyä uusia oivalluksia, kokonaisuus hahmottuu paremmin ja itsetuntemus lisääntyy, Lehikoinen toteaa.

– Usein ihminen sokeutuu omalle osaamiselleen niin, että se tuntuu itsestään selvältä. Toisen kanssa keskustellessa hahmottaa usein paremmin, mitä kaikkea osaa ja mihin osaamistaan voisi käyttää.