Työelämä | Jouni Turunen, 56, on ollut vuosia pääosin ilman työtä mutta ei ole päässyt eläkkeellekään – "Kipujen kanssa elämä on päivästä toiseen selviytymistä"

Vähän ennen aamukymmentä Jouni Turunen, 56, on puhdistanut eilisiltana poimimansa lakat. Tänään on haettava lisää, vaikka marja ei olekaan tänä vuonna aivan parhaimmillaan.

Aiemmin Turunen on kerännyt lakkaa myyntiinkin. Viime vuonna lakat jäivät poimimatta, sillä työnteko vei niin paljon voimia, että suolle ei enää riittänyt virtaa.

Turunen työskenteli vuoden palkkatuella Juuan työttömien yhdistyksen pitämässä kierrätyskeskuksessa. Työaika oli neljä tuntia ja 52 minuuttia päivässä. Päiviin kuului muun muassa kassalla oloa, huonekalujen kuljettamista ja hinnoittelua.

– Kun tulin kotiin, kaaduin sohvalle. Joka päivä toistuva päänsärky vie niin paljon voimia.

Peruskoulun jälkeen Turunen kouluttautui metsuriksi. Vuonna 1987 hän pääsi kivityömieheksi Nunnauunille, ja siellä hän oli syksyyn 2009 asti.

Työnantajat ovat haastatteluissa todenneet, että terveitäkin on tulossa.

Jouni Turunen

Viimeiset 200 päivää hän oli lomautettuna ja sanoi sitten itsensä irti. Hän ehti olla vuosia varapääluottamusmiehenä ja varatyösuojeluvaltuutettuna.

– Olin tehnyt kaikkia vuoroja, joita siellä oli. Kivihomma alkoi maistua puulta. Olisi pitänyt lähteä jo aiemmin, mutta sinne jämähdin.

Irtisanoutumisen jälkeen elo tuntui lomalta, mutta vähitellen Turunen alkoi miettiä, että jostain olisi töitä saatava. Käsistään taitava mies kävi yrittäjäkurssin, mutta timanttinen yritysidea jäi syntymättä. Kesällä 2010 hän palasi metsään ja oli puoli vuotta kunnalla metsätyömiehenä.

– Sen jälkeen opiskelin metsäkoneenkuljettajaksi, mutta ei vanha ja hidas enää töitä saanut. Minulle sanottiin, ettei nopeus riitä. Pitäisi olla nuori ja jaksaa kai tehdä tauotta töitä, Turunen miettii.

Turunen päätti kouluttautua vielä lisää ja aloitti maanrakennuskoneenkuljettajan koulutuksen. Sitten alkoi kova päänsärky ja toispuoleinen kasvojen nykiminen.

Syy on aivoissa, ja lääkärit ovat olleet eri mieltä siitä, voiko vaivaa leikata. Elokuussa Turusella on jälleen aika neurokirurgille. Hän odottaa jo talvea, sillä kesähelteillä päätä koskee vielä enemmän kuin muulloin.

– Myös stressi ja rasitus lisäävät päänsärkyä, ja kasvojen nykiminen vaikuttaa tarkkaavaisuuteen. Kierrätyskeskuksessa tein kassalla paljon lyönti- ja laskuvirheitä.

Muitakin terveysmurheita on ollut: toinen olkapää on leikattu, ja Turusella on myös diagnoosi vakavasta masennuksesta. Hän sanoo sen olevan pitkään jatkuneen, päivittäisen pääkivun seuraus.

– Tuntuu, että edes lääkärit eivät ota kipua vakavasti.

Turunen kokee olevansa jo melko vieraantunut työelämästä. Työttömyyden aikana hän on ollut muun muassa työllisyyshankkeissa palkkatuella.

– Käytännössä en ole tehnyt yhtään tuntia oikeita töitä vuoden 2013 jälkeen. Kymmenen vuotta sitten jaksoin vielä yrittää. Nyt vajaakuntoisena kipujen kanssa elämä on päivästä toiseen selviytymistä.

Työnhakua ei ole helpottanut se, että kotiseudulla työtä on niukasti tarjolla. Muualle Turunen ei ole halunnut lähteä. Täällä on talo sopivasti syrjässä, lähistöllä vanha kotipaikka, sukua ja muita tuttuja.

Pihan reunalla on lampi, ja kasvihuoneessa kasvaa muun muassa tomaatteja ja kurkkuja. Tomaattisato on tänä vuonna valtava. Mansikat Turunen keräsi helteen vuoksi keskellä yötä.

– Perunat jäivät tänä vuonna laittamatta. Olen aina kasvattanut osan ruoastani itse, mutta nyt en vain enää jaksa niin kuin ennen. Kotipaikalla polttopuut pitäisi saada liiteriin.

Talon Turunen ehti ostaa juuri ennen pitkän lomautuksen alkua. Talo oli tuntuvasti edellistä kotia halvempi, joten samalla hän pääsi eroon asuntoveloista.

– Oliko minulla sitten jokin aavistus, että rahantulo vähenee, en tiedä. Nyt olen miettinyt, että pitäisi myydä tämä ja ostaa kylältä osake. Pääsisin paljon helpommalla kuin nyt.

Turuselle on nyt myönnetty sairauspäiväraha vuodeksi. Hänen tulonsa ovat kuukaudessa suurin piirtein tuhat euroa. Sillä hän sanoo juuri ja juuri pärjäävänsä, jos mitään yllätyksiä ei tule.

– Jos jokin kone hajoaa, niin ihmeissäni olen. Vakuutuksestakaan ei saa rahoja heti.

Talo kaipaisi monesta kohdasta pientä remonttia, mutta ylimääräistä rahaa ei ole. Kelan mukaan Turusen kulut talosta ovat sata euroa kuukaudessa.

– Kyllä minä ihmettelen ja olen eri mieltä. Pelkästään valokuitu maksaa 49 euroa kuussa, ja sen lisäksi tulevat muun muassa sähkö ja vakuutukset. Ainakin parisataa euroa kuussa menee taloon.

Oikeastaan Turunen ei kaipaa enää töihin vaan eläkkeelle. Päänsäryn ja muiden vaivojen vuoksi hän ei usko, että pystyisi tekemään enää töitä, ainakaan raskaita töitä ja kokopäiväisesti.

– Ehkä voisin kyetä tekemään kevyttä työtä nelisen tuntia päivässä, mutta en keksi, mikä se työ voisi olla.

Eläkehakemuksiinsa Turunen on saanut kieltävän vastauksen. Viimeksi keväällä tuli kielteinen päätös.

– Sen jälkeen en saanut kuukauteen oikein mitään tehtyä.

Turusella on eläkeikään vielä kymmenisen vuotta. Omasta mielestään hän on ollut työkyvytön jo kauan.

– Aina vedotaan siihen, että työuraa on vielä jäljellä. Vaan miten tehdä töitä, jos mihinkään ei pääse eikä oikein mihinkään pysty? Työnantajat ovat haastatteluissa todenneet, että terveitäkin on tulossa. Kokemukseni mukaan olin jo vähän yli nelikymppisenä terveenäkin liian vanha.

Parhaillaan Turunen odottaa taas vastausta uuteen eläkehakemukseensa. Jos vastaus on jälleen kielteinen, hän aikoo hakea eläkettä taas uudelleen.

Tuleeko myönteinen päätös ennen eläkeikää, sitä Turunen ei tiedä, mutta varmaa on se, että lakat on kerättävä nyt. Ne alkavat jo olla hieman ylikypsiä.