Yötyöllä on yhteys muun muassa kakkostyypin diabetekseen ja unettomuuteen. Riskeistä huolimatta yötyö sopii monille.
O uti Mäkelälle yötyö on tuttua. Mäkelä, 47, on ollut monenlaisissa vuorotöissä 1990-luvun alusta saakka. Ennen koronapandemiaa hän teki viiden vuoden jakson pelkkää yötyötä hotellin vastaanotossa.
Mäkelän kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Hänelle yötyö tarkoitti 80-prosenttista työaikaa täydellä palkalla. Yhdeksän tunnin työvuorot olivat 2–4 päivän jaksoissa.
– Koin, että minulla se toimi. Se vaati kuitenkin elämänrytmin vaihtamista.
Ennen yötyöjakson alkua Mäkelä puuhasteli päiväaikaan mahdollisimman paljon. Oli helpompi nukkua päiväunet ennen töihin menoa, kun väsytti itsensä salilla.
Aamulla töistä tultuaan hän vei lapset päivähoitoon. Sitten hän meni nukkumaan ja heräsi, kun lapset pääsivät päivähoidosta.
– Siihen rytmiin vaan tottui. Välillä olin kyllä aamulla niin väsynyt, että luovuin auton käytöstä työmatkoilla ja ryhdyin kulkemaan julkisilla.
Yötyön vaikutukset ovat yksilöllisiä. On paljon ihmisiä, joille se sopii tosi hyvin.
Outi Mäkelä
Väsyminen liittyi kuitenkin Mäkelän mukaan enemmän työtehtävien määrään kuin yötyöhön.
Mäkelä kertoo, että yötyötä tehdessä tuntui siltä, että vapaa-aikaa jäi enemmän. Yötyö oli myös helpompi sovittaa perhearkeen kuin muu vuorotyö. Elämästä tuli säännöllisempää.
– Yötyössä piti kiinni nukkumisesta ja tuli harrastettua liikuntaa. Tuntui, että ehti tehdä vaikka mitä. Päivätöissä eri asioiden hoitamiseen pitää etsiä enemmän aikaa.
Ongelmia syntyi, jos lepo jäi jostain syystä vähiin.
– Jos oli liikaa työtehtäviä, tauot jäivät pois. Yötyötä on myös vaikea jaksaa, jos ei saa kunnolla nukuttua vuorojen välissä.
Jälkikäteen ajateltuna Mäkelä kiinnittäisi parempaa huomiota ruokavalioon.
– En kyennyt öisin syömään kunnolla. Ennen töihin lähtöäkään en halunnut syödä mitään kovin raskasta. Menin sitten voileipä-, salaatti- ja puurolinjalla.
Mäkelä toimii Sokotelilla alueellisena pääluottamusmiehenä. Hänen kokemuksensa mukaan yksinomaan yövuoroissa työskentely koetaan vähemmän kuormittavana kuin vaihtelevien vuorojen tekeminen, jolloin on vaikeaa saada aikaan kunnon elämänrytmiä.
Yötyön terveysriskit ovat tiedossa. Mäkelä pitääkin hyvin tärkeänä, että työnantaja seuraa erityisen tarkasti kaikenlaista yötyötä tekevien jaksamista ja hyvinvointia.
– Yötyön vaikutukset ovat yksilöllisiä. On paljon ihmisiä, joille se sopii tosi hyvin. Toisille ei taas ollenkaan, hän tiivistää.
Myös Minna Pahjamo on tyytyväinen yötyöhönsä. S-marketissa työskentelevä Pahjamo, 56, on tehnyt kymmenen vuotta sekä aamu- että yövuoroja. Hän tekee yövuoroja kuuden päivän jaksoissa.
– Tykkään tehdä eri vuoroja ja mieluummin pitkiä pätkiä kerralla.
Pahjamon mukaan eri vuoroissa työskentelyssä on puolensa. Aamuvuoroissa puhelin pirisee ja on yövuoroja hektisempää.
Yövuoroissa taas asiakaskunta on erilaista aamuun verrattuna. Aamuyöstä päihteiden käyttäjät aiheuttavat silloin tällöin ongelmia.
– Heidän kanssaan ei pääse oikein samalle aaltopituudelle. Muuta huonoa ei yövuorossa sitten olekaan.
Pahjamon mukaan yötyössä on tärkeää syödä oikein. Hän ei halua syödä lämmintä ruokaa, sillä se väsyttää. Niinpä hän suosii salaatteja ja hedelmiä.
Pahjamo kertoo, että yötyöläisten jaksamisesta huolehditaan yrityksessä hyvin. Työterveystarkastukset tehdään vuosittain. Samalla jutellaan yleisesti jaksamisesta, unirytmistä ja vapaa-ajan vietosta.
Pahjamo muistuttaakin, että kun yötyötä voi tehdä vapaaehtoisesti ja se ei kuormita liikaa, yötyössä on vain hyviä puolia.
– Ainakaan minulle siitä ei aiheudu ongelmia, ja tuohan se myös enemmän tiliä.
Yötyö on tullut tutuksi myös Matti Järviselle ja Rasmus Lehtiselle. Järvinen, 68, perusti taksiyrityksen jäätyään eläkkeelle ja ajaa yövuoroja satunnaisesti.
– Yllättävän hyvin olen sopeutunut, vaikka ikääkin jo on. Asenteesta se on valtavasti kiinni. Ajan vain 1–2 yötä kerralla. Yövuorojen jälkeisenä päivänä sitä on vähän väsyneempi, Järvinen kertoo.
Lehtinen, 21, ajaa Järvisen palveluksessa pelkkiä yövuoroja viiden vuoron jaksoissa.
– Olen yli vuoden verran tehnyt pelkkää yötä. Tykkään valvoa, joten tämä tuntuu mukavammalta kuin se, että teki myös aamuvuoroja.
Järvinen kertoo, että hänen ikäiselleen yötyö on helpompaa. Lapsiperheissä tilanne on varmasti toinen.
– Yövuoron päätyttyä pystyn aamulla viiden–kuuden aikaan välittömästi nukkumaan.
Lehtisellä on kotona yksivuotias tyttö. Hän kokee, että se ei haittaa yötyötä.
– Pääsen aamulla viiden aikaan töistä ja olen kuuden aikaan himassa. Sitten syön tai menen suoraan nukkumaan. Kun herään kello 12–13 aikaan, ehdin päivällä hyvin olla muksun kanssa.
Lehtisen mukaan yötyön tekeminen ei ole suuremmin muuttanut hänen arkeaan. Ruokatottumukset ovat samat kuin aamuvuorossakin. Saliharrastus joustaa vuorojen mukana. Kavereita ehtii nähdä viikonloppuisin, kun on vapaata.
– Välillä voisi olla kiva saada pidempi viikonloppuvapaa, mutta ei tämä muuten elämään vaikuta.
Lehtinen onkin tyytyväinen siihen, että voi tehdä pelkkää yövuoroa.
– Yöllä on myös helpompi ajaa, kun ei ole muuta liikennettä.
Järvinen toteaa, ettei ole edes miettinyt, mikä yötyössä on hyvää tai huonoa. Säännöllisen syömisen ja nukkumisen hän on todennut tärkeäksi – samoin kunnosta huolehtimisen.
Järvisen mukaan yöllä ajaessa pitää olla tarkkana, kun tiellä liikkuu hirviä ja peuroja. Muuten yövuorossa ei ole ollut hankaluuksia.
– Kokeilemalla selviää, sopiiko yötyö itselle.