Uusi juttusarja esittelee alanvaihtajia. Entinen juniorivalmennuspäällikkö elää päivän kerrallaan eikä vielä mieti, mistä ammatista joskus jää eläkkeelle.
Luokanopettaja Sami Aaltosella, 46, on takanaan ensimmäinen syyslukukausi uudessa ammatissa. Entinen Turun Palloseuran juniorivalmennuspäällikkö on nykyään kasvatustieteiden maisteri ja opettaja.
Aaltonen on itsekin ihmeissään alanvaihdoksesta.
– Mielikuvissani opettajat ovat olleet jotenkin vähän parempaa porukkaa. On kummallista, kun tällainen lätkä- ja katujätkätaustainen tyyppi haki ja pääsi yliopistoon.
Mutta mistä ajatus alanvaihtoon sai alkunsa? Jaa-a, hyvä kysymys, Aaltonen sanoo – ja alkaa kertoa.
Hollolasta kotoisin oleva Aaltonen suoritti peruskoulun jälkeen suurtalouskokin tutkinnon. Lukio jäi kesken, kun hän alkoi opiskella liikunnanohjaajaksi.
Hän valmensi aluksi jääkiekkojunioreita Tampereella Kooveessä ja Tapparassa, ilmaiseksi tietenkin. Myöhemmin Lohjan Kisa-Veikot palkkasi Aaltosen juniorivalmennuspäällikökseen.
Seitsemän oppituntia opettajana vastaa neljäätoista tuntia edellisessä työssä.
Se oli unelmien täyttymys 26-vuotiaalle miehelle, joka oli työskennellyt myös urheiluvälineiden myyjänä.
– En edes kysynyt, mitä työstä maksetaan, Aaltonen sanoo.
Korvaus selvisi palkkakuitista ja oli 10 000 markkaa kuukaudessa. Kun markat pian vaihtuivat euroihin, Aaltosen palkaksi tuli noin 1 700 euroa.
Aaltonen viihtyi Lohjalla kolmisen vuotta, minkä jälkeen hän siirtyi juniorivalmennuspäälliköksi Lahden Kiekkoreippaaseen. Työsopimusta allekirjoitettaessa hänelle kerrottiin, että palkka on 2 200 euroa kuukaudessa.
– Minä olin, että asia vilpitön. Olisin vaikka maksanut päästäkseni sinne töihin.
Neljän vuoden kuluttua Aaltonen sai puhelun Turun Palloseurasta. Juniorivalmennuspäällikön paikka oli auki. Isoon ja perinteikkääseen seuraan siirtyminen houkutteli, mutta Aaltonen mietti asiaa pitkään.
Hän viihtyi Lahdessa, ja nelihenkisen perheen muutto Turkuun olisi iso muutos. Toimittajana työskentelevä vaimo kuitenkin vauhditti päätöksentekoa. Hän oli hakenut Turun Yleltä töitä ja tullut valituksi.
Turussa Aaltonen pääsi ensimmäistä kertaa neuvottelemaan palkastaan. Tässä vaiheessa hän oli ymmärtänyt olevansa palkkakuopassa.
– Vetäisin aika lailla lakista sellaisen summan kuin 3 200 euroa. Seura suostui siihen saman tien.
Aaltonen koki ensimmäisen kerran, että työn vaatimukset, hänen oma osaamisensa ja palkka olivat tasapainossa.
Vuoden vierivät ja työkokemusta karttui. Työpäivät kuluivat urheiluseuran toimistossa ja illat kaukalon laidalla.
Jossakin vaiheessa Aaltonen sai päähänsä hakea opiskelemaan kasvatustieteitä Turun yliopistoon. Maisteriksi valmistumisesta hän ei silti vielä haaveillut.
TPS:ssä vietettyjen 13 vuoden aikana Aaltosen palkka aaltoili 3 000 euron molemmin puolin. Se laski monella sadalla eurolla, kun hän siirtyi joksikin aikaa junioreiden SM-tason päävalmentajaksi.
Palattuaan takaisin juniorivalmennuspäälliköksi palkka ei heti noussut takaisin entiselleen. Aaltonen sai kuitenkin myöhemmin neuvoteltua siihen korotuksen. Kun työ juniorivalmennuspäällikkönä päättyi kesällä 2021, palkka oli 3 450 euroa.
Palkka oli noussut 250 euroa 13 vuodessa, vaikka kokemusta, koulutusta ja kiitosta oli karttunut. Aaltonen ymmärsi jälleen olevansa palkkakuopassa.
Raha ei kuitenkaan ollut syynä alan vaihtamiselle. Sitä Aaltonen korostaa pariin otteeseen.
Enemmän ratkaisuun vaikutti se, ettei vapaa-aikaa juuri ollut. Jääkiekkokaukalossa alkaa tapahtua vasta neljän jälkeen iltapäivällä, joten valmennuspäällikön puhelin soi pitkin iltaa.
Intohimo urheiluseurassa tehtävään työhön alkoi hiipua. Samaan aikaan hän sai opinnot valmiiksi yliopistossa ja huomasi harjoittelujaksoilla, että opettajan työ sopii hänelle.
Aaltonen valmistui kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2019. Kun vaimo eräänä päivänä kysyi, mitä muuta työtä kuin valmentamiseen liittyvää hän voisi kuvitella tekevänsä, se pälkähti ensimmäisen kerran päähän: no, opettajan tietenkin.
Kesällä 2021 Aaltonen otti yhteyttä tuttuun rehtoriin ja kertoi olevansa käytettävissä.
– Palkkaa en silloinkaan ajatellut. Sen tiesin, että se voi hyvinkin jäädä alle 3 000 euron.
Vaakakupissa painoi enemmän se, että hän kaipasi aikaa perheen ja omien harrastustensa parissa. Opettajan lyhyemmät työpäivät ja vapaat viikonloput kiehtoivat, samoin pitkät lomat.
Aaltosen yllätykseksi hänen palkkansa nousi yli 400 eurolla, kun 20-vuotinen urheiluseuravalmennus hyväksyttiin työkokemukseksi. Muun muassa vuosilisien ansiosta hänen palkkansa on nyt noin 3 900 euroa kuukaudessa.
Aaltosen luokassa on yhdeksän kolmos-, nelos- ja vitosluokkalaista oppilasta. Eri luokka-asteita yhdistävälle luokalle on päässyt oppilaita, jotka eivät ole pärjänneet yleisopetuksessa.
Ainakaan vielä Aaltonen ei ole ajatellut jatkaa opintojaan erityisopettajaksi.
Opettajan työ on ollut antoisaa ja palkitsevaa mutta myös vaativaa.
Aaltonen kuvailee sitä henkisesti raskaammaksi kuin valmentajan työ.
– Seitsemän oppituntia opettajana vastaa neljäätoista tuntia edellisessä työssä. Sen verran puhki sitä on opetustyön jälkeen.
Aaltonen kokee kuitenkin nykyisin voivansa käyttää vapaa-aikansa entistä merkityksellisemmin. Hän iloitsee myös työstään saamastaan myönteisestä palautteesta.
– Se vahvistaa ajatustani siitä, että tein oikean ratkaisun vaihtaessani alaa.
Jääkö Aaltonen joskus eläkkeelle opettajan työstä? Sitä hän ei osaa sanoa. Se ei johdu työn luonteesta vaan hänestä itsestään.
– Elän päivän kerrallaan enkä mieti, mitä vuoden kuluttua teen, hän sanoo.
Hän ei ole aina ajatellut näin. Oman äidin ja etenkin oman isoveljen kuolema kaksi vuotta sitten saivat Aaltosen tarkistamaan omaa elämänfilosofiaansa.
– Menetykset pysäyttivät ja muuttivat ajatteluani, hän sanoo.
Samasta syystä hän uskoo olevansa nyt huomattavasti valmiimpi opettajaksi kuin olisi ollut 25-vuotiaana.
Moni harkitsee, harva toteuttaa
Opettajaksi tullaan tavallisesti lukion ja yliopisto-opintojen kautta. Opettajien ammattijärjestö OAJ:ssa ei ole tilastotietoa siitä, miten moni opettaja on tehnyt aivan muita töitä ennen alalle hakeutumista.
Viime vuosina on keskusteltu paljon vastakkaisesta ilmiöstä: opettajien halusta vaihtaa alaa. OAJ:n syyskuussa 2021 julkaisemasta selvityksestä ilmenee, että yli puolet eli 57 prosenttia opettajista on harkinnut alanvaihtoa.
Kyselyyn vastasi yli 2 600 jäsentä eri koulutusasteilta.
– Mutta vaikka alanvaihtoa harkitsisi, se ei välttämättä tarkoita, että olisi oikeasti sitä toteuttamassa. Sellaista viestiä, että väkeä olisi oikeasti lähtenyt muihin töihin, ei ole tullut, toteaa OAJ:n neuvottelupäällikkö Markku Perttunen.
Hän muistuttaa myös, että kyselyn otos on suppeahko eikä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siksi kannata tehdä. Perttusen mukaan tarkkoja tietoja alaa vaihtaneiden opettajien määristä ei ole.
Kun opettaja harkitsee muihin töihin siirtymistä, yleisimmät syyt ovat kyselyn mukaan työn kuormittavuus, lisääntynyt työmäärä ja palkkataso.
Perttusen mukaan opettajien palkat ovat kehittyneet yleisen linjan mukaisesti, jos ajatellaan pelkästään yleiskorotuksia ja muita sopimuksenvaraisia korotuksia.
– Opetusalan ongelmana on kuitenkin sopimusten alarajapalkka, jota paikallistasolla on vaikea ylittää. Alaraja on usein maksupalkka, Perttunen sanoo.
Hän sanoo opettajien olevan hyvin sitoutuneita työhönsä. Moni opettaja venyy vanhasta tottumuksesta.
– Opettajat tekevät valitettavasti työpäivän jälkeen paljon sellaista työtä, mikä pitäisi saada palkanmaksun piiriin.
Sarjassa haastatellaan alanvaihtajia.