Vakavasta rikoksesta epäillyn syyntakeettomuus selviää mielentilatutkimuksessa. Se voi johtaa loppuelämän kestävään pakkohoitoon.
Rikostuomiouutisoinnissa esiintyvät usein termit täyttä ymmärrystä vailla ja syyntakeinen, mutta mitä ne oikein tarkoittavat?
Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri Hannu Lauerma kertoo, että täyttä ymmärrystä vailla -termin käytöstä on luovuttu. Käytössä ovat syyntakeinen, alentuneesti syyntakeinen ja syyntakeeton.
Kun rikoksen tekijä todetaan mielentilatutkimuksessa syyntakeettomaksi tekoonsa, syynä on lähes poikkeuksetta pitkäkestoinen mielisairaus. Joissakin tapauksissa syyntakeettomuuden voi aiheuttaa myös dementia.
– Usein näkee kirjoitettavan, että joku jätettiin syyntakeettomana tuomitsematta rikoksesta. Se voidaan tulkita väärin, sillä vaikka oikeus ei tällaisessa tapauksessa anna tuomiota, on edessä silti pitkäkestoinen vapaudenmenetys, Turun yliopistollisen keskussairaalan oikeuspsykiatrian ylilääkärinäkin toimiva Lauerma huomauttaa.
Rikokseen syyllistynyt diagnosoidaan harvoin alentuneesti syyntakeiseksi. Luokitusta on käytetty, kun henkilö on rikoksen tehdessään ollut tilapäisesti psykoosissa ja käyttäytynyt täysin luonteelleen poikkeavalla tavalla. Vaihtoehtoisesti hän on voinut olla pitkäkestoisesti tilassa, joka on lähellä psykoosia.
– Vuoteen 2004 asti tuomio lyhentyi tällaisissa tapauksissa automaattisesti neljänneksellä ja tekijöistä käytettiin ilmaisua varttihullu.
Syyntakeinen vanki vapautuu, oli hän sitten kuinka vaarallinen tahansa.
Hannu Lauerma
Syyntakeettomaksi todettua rikoksentekijää odottaa tahdosta riippumaton, kuntouttava hoito yleensä joko Kuopion Niuvanniemen tai Vanhan Vaasan sairaalassa.
– Syyntakeettomuutta pelätään rikollispiireissä, koska hoito kestää vuosia ja joissain tapauksissa jopa loppuelämän. Syyntakeinen vanki taas vapautuu, kun päivät on lusittu – oli hän sitten kuinka vaarallinen tahansa, Lauerma sanoo.
Lauerman mukaan syyntakeettomaksi todettu henkilö on hyvin tarkan valvonnan alla. Kun potilaan vointi kohenee ja hän ymmärtää psykoosin hoitamisen merkityksen, hänen vapauksiaan lisätään vähitellen.
Ensimmäinen askel saattaa olla yhteinen kalastusretki veneellä hoitajan kanssa. Tämä on perusteltua, koska veneestä on vaikea paeta.
Harhaisen mielisairaan istuttaminen pitkän tuomion ajan vankilassa on kaikille epäedullinen ratkaisu.
Hannu Lauerma
Seuraava askel on vapaa kävely hoitajan kanssa sairaala-alueella. Vapauksia lisätään hoidon edetessä, kunnes potilas voi päästä parin päivän kotilomalle.
Vuosia kestäneen hoidon jälkeen on yleensä mahdollista aloittaa vapauttamisprosessi, josta päätöksen tekee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Edellytyksenä on, että potilas on oireeton ainakin silloin, kun hän käyttää harhoja kurissa pitäviä lääkkeitä.
Lääkehoitona kroonisten psykoottisten sairauksien hoidossa käytetään useimmiten klotsapiinia. Lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset edellyttävät kuitenkin tiivistä seurantaa.
Siviiliin päästyään potilas useimmiten muuttaa valvottuun hoitokotiin. Sielläkin hän on ensin valvonta-ajalla, ja hänen edellytetään ottavan lääkkeensä ja pitäytyvän päihteistä.
Lauerman mukaan syyntakeettomana tuomittujen määrä on vuosien saatossa pysynyt suunnilleen samana. Sen sijaan mielentilatutkimusten teettäminen on ratkaisevasti vähentynyt.
Rikoksesta syytetyn asianajaja pyytää harvoin mielentilatutkimusta. Tähän vaikuttaa todennäköisesti se, että mahdollinen alentunut syyntakeisuus lyhentää harvoin tuomiota.
Lauerman mukaan mielentilatutkimusten vähentyminen voi olla osasyy sille, että psykoottisia henkilöitä päätyy todennetusti vankilaan aiempaa enemmän.
– Tämä on suuri rasite vankeinhoidolle. Harhaisen mielisairaan istuttaminen pitkän tuomion ajan vankilassa on kaikille epäedullinen ratkaisu. Vankeja hoitava psykiatrinen vankisairaala on tarkoitettu vain lyhytkestoiseen akuuttien tilojen hoitoon.