Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyt vaihtelevat tutkimussuunnitelman anastamisesta kiitoksitta jättämiseen.
Hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausepäilyjä ilmoitettiin Suomessa viime vuonna 53. Määrä on tasaisesti kasvanut, sillä neljä vuotta sitten niitä ilmoitettiin Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan (TENK) 21.
Varsinaisten todettujen loukkauksien, kuten vilppien tai piittaamattomuuden, määrä ei ole kuitenkaan kasvanut.
– Vilppiin ja piittaamattomuuteen syyllistyminen on Suomessa hyvin harvinaista. Plagiointi on edelleen epäilyistä yleisin. Viime vuosina on ollut aiempaa enemmän tieteellisiin yhteisjulkaisuihin liittyneitä tekijyyskysymyksiä, kertoo TENKin pääsihteeri, dosentti Sanna-Kaisa Spoof.
Tekijyyskysymykset eli nimen saaminen artikkeliin tai lähteeksi ovat tutkijoille tärkeitä, sillä julkaisujen ja artikkeliviittausten määrä vaikuttaa uralla etenemiseen ja tutkimusrahoituksen saamiseen.
Spoofin mukaan loukkausepäilyt voivat juontaa juurensa esimerkiksi työyhteisökiistoihin. Tutkimusryhmien jäsenet voivat riitaantua keskenään, jolloin jonkun nimi jätetään yhteisartikkelin kirjoittajaluettelosta pois.
Mediassa puitiin hiljattain Maria Petterssonin Suomen historian jännät naiset -kirjaan kohdistuvia plagiointiepäilyjä. Tutkijaryhmä piti kirjassa käsiteltyjen tutkimusten viitteitä puutteellisina.
Professoria tai tutkijaa sitoo hyvä tieteellinen käytäntö.
Sanna-Kaisa Spoof
Spoofin mukaan Pettersonin tapaus ei suoranaisesti kuulu Tutkimuseettisen neuvottelukunnan toiminnan piiriin. Tämä johtuu siitä, että Pettersson ei työskentele tutkimuslaitoksessa, joka olisi sitoutunut noudattamaan TENKin ohjeen mukaista hyvää tieteellistä käytäntöä.
– Jos taas esimerkiksi yliopiston professori tai tutkija julkaisee tietokirjan, kirjoittaa mielipidekirjoituksen tai antaa lausunnon mediaan, häntä sitoo hyvä tieteellinen käytäntö, Spoof muistuttaa.
Hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset jaotellaan vilppiin ja piittaamattomuuteen. Vilppi voi olla esimerkiksi tekaistuja ja vääristeltyjä havaintoja, luvatonta lainaamista tai toisen henkilön tutkimustulosten anastamista.
Piittaamattomuuteen luetaan esimerkiksi muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa ja tutkimustulosten tai käytettyjen menetelmien huolimaton raportointi.
Epäilyt piittaamattomuudesta ja vilpistä käsitellään HTK-prosessissa. Prosessi etenee niin, että tiedevilpin epäilijä tekee ilmoituksen epäillyn tutkijan edustamalle organisaatiolle. Se suorittaa tutkinnan TENKin ohjeiden mukaisesti.
Jos prosessin päätyttyä epäilyn esittäjä tai epäilty on päätökseen tyytymätön, hän voi pyytää lausuntoa TENKiltä. HTK-prosessi voi kestää jopa pari vuotta, sillä kaikkia osapuolia kuullaan prosessin kaikissa vaiheissa.
Millaisia TENKin käsittelemät tapaukset sitten ovat? Viime vuonna päätökseen saatiin esimerkiksi tapaus, jossa dosentti epäili professorin ja tämän työryhmän anastaneen hänen tutkimusideansa ja plagioineen hänen tutkimussuunnitelmansa. Yliopisto oli jo todennut anastamisen tapahtuneen, mutta TENK vapautti tekijät plagioinnista.
Useimmin on kyse tutkijoiden välisistä näkemyseroista.
Sanna-Kaisa Spoof
Todettu loukkaus sen sijaan tapahtui, kun opiskelija plagioi pari vuotta aiemmin ilmestynyttä gradua. Toisessa todetussa loukkauksessa tohtori puolestaan käytti luvatta toisen tohtorin tekstejä.
Neuvottelukunta antoi myös vapauttavia lausuntoja. Näihin kuului epäily, että väitöskirjan ohjaajat olisivat manipuloineet artikkelien tekijälistaa.
Eräs väitöskirjan ohjaaja oli puolestaan suivaantunut siitä, että hänet oli jätetty vailla kiitoksia väitöskirjan esipuheessa. Näin todettiin tapahtuneen, mutta teko ei ollut HTK-loukkaus.
Kaikkiaan TENKin käsittelemät tapaukset ovat Spoofin mukaan osoitus siitä, että tieteellinen tutkimus on Suomessa varsin hyvällä tolalla.
– Olen ollut tässä tehtävässä vuodesta 2010, ja ani harvoin on tullut tietoon todella vakavia vilppejä. Useimmin meillä on kyse esimerkiksi tutkijoiden välisistä tieteellisistä näkemyseroista tai ansioluettelon paisuttamisesta.