Medioissa voi ihailla kuvia leivonnaisista ja loistoaterioista, mutta omassa kyökissä lopputulos ei aina hivele silmää.
Tarja Pessa, 60, viittilöi tulijat suoraan kahvipöytään muumimukien ääreen. Tarjolla on todellisia klassikkoja: kaneliässiä.
Itse tehtyjäkö?
Pessan puheenparsi katkeaa, ja hän katsoo kysyjää silmälasisankojensa yli.
– Mitäs luulet?
Pessa asuu miehensä kanssa Selänpäässä Kouvolan maaseudulla. Tänään hän on käymässä tyttärensä luona Kuusankoskella. Mummin käsivarrella elämää ihmettelee Pessan nuorin lapsenlapsi, yhdeksänkuinen Vilho Rantasalo.
Vilholle mummin syöttämä – kaupasta ostettu – omenasose uppoaa hyvin.
Pessa muistaa, miten hän aikoinaan tarjosi omille lapsilleen itse tehtyä maksalaatikkoa. He haarukoivat sitä suuhunsa mansikkahillon kanssa.
– He kertoivat vasta aikuisina minulle, että äidin maksalaatikko oli niin pahaa, että siihen oli pakko sekoittaa ihan hirveän paljon hilloa.
Pessa on aina ollut kova tekemään kaikkea, myös keittiössä. Ja koska tekevälle sattuu, keittiöön liittyy monta tarinaa. Kuten tämä.
Pessalla on ollut tapana tehdä juhlapöytään kääretorttu. Kerran puoliso tiedusteli, miksi vaimo tekee aina kääretorttua eikä perinteistä täytekakkua.
Pessa solmi siltä seisomalta essun ylleen.
– Ajattelin, että tehdäänpä sitten kunnon kakku miehen mieliksi.
Pessa kaivoi kaapistaan aikakauslehden mukana tulleen täytekakkureseptikirjan ja valitsi sieltä idioottivarman vaihtoehdon. Hän mittasi ainekset ja katsoi paistoajan minuutilleen.
Kun Pessa otti kakun uunista, hän tyrmistyi.
– Kakku oli valehtelematta tämän paksuinen, hän sanoo ja jättää peukalonsa ja etusormensa väliin vajaan sentin raon.
Kun mies tuli keittiöön ja näki pöydänreunalla mustaa frisbeetä muistuttavan kivikovan kiekon, hän kysyi vilpittömästi:
– Mikä tuo on?
Pessa uskoo, että suurin syy epäonnistumisiin on hänen suurpiirteisyydessään ja yrityksessään tehdä montaa asiaa samaan aikaan.
– Toisaalta myös äitini on hyvin suurpiirteinen kokki. Silti hänen ruoistaan tulee hyvinkin syömäkelpoisia, Pessa ihmettelee.
Kokeilunhaluisena ja luovana ihmisenä Pessa käy mielellään kirpputoreilla etsimässä erilaisia keittiötarvikkeita ja -koneita.
Ajattelin, että tehdäänpä sitten kunnon kakku miehen mieliksi.
– Ei haittaa, jos niitä ei sitten osaakaan käyttää.
Esimerkiksi silikonivuoka lähti saman tien uudestaan kiertoon, kun Pessa oli käyttänyt sitä kerran.
– Sillä tehty kakku kiilsi kuin vahattu auto.
Yksi parhaista kirpparilöydöistä on haudutuspata, sillä siinä on vaikea polttaa pöperöitä pohjaan.
Ja ”totta helkutissa” hänellä on myös airfryer.
– Sillä nimittäin saa sotkua aikaiseksi tosi nopeasti, hän toteaa ja nauraa hersyvästi.
Pessa ei itse juuri perusta lihasta, mutta kerran hän päätti paistaa miehelleen yllätykseksi pihvin.
Melkoinen yllätys siitä tulikin.
– Ei siihen mikään veitsi pystynyt, kokeilin itse. Koira söi sen sitten aamulla.
Pessa on myös paininut ikimuistoisen ottelun joulukinkun kanssa. Kaikki lähti siitä, että hän päätti ujuttaa kinkun leivinuuniin muhimaan.
– Tungin sen sinne väkisin, kun ajattelin, että kyllä se siitä paistuessa pienenee.
Ei pienentynyt. Lopulta Pessa joutui kiskomaan kinkun uunista väkisin, jolloin se meni kahtia.
– Se oli muuten todella härskin näköinen kinkku.
Pessa on sitä mieltä, että itselleen ja kokkauksilleen pitää osata nauraa. Hän kertoo avoimesti epäonnistumisistaan muistuttaakseen muita siitä, ettei elämä ole pelkkää voittokulkua ja suorittamista.
– Elämä on oikeastaan vain sattumien sarja, hän sanoo.
Vaikka tästä jutusta saattaa muodostua kuva, että Pessa aina epäonnistuisi keittiöpuuhissaan, se ei ole totta. Moni yritys myös onnistuu. Yksi Pessan bravuureista on kaalilaatikko.
– Ja kyllä se kääretorttu edelleen jonkinlainen keppihevonen minulle on, hän lisää.
Silti Pessa tunnustaa, että mummina hänen vahvuutensa ovat askartelun ja sadunkerronnan puolella, eivät niinkään pullantuoksun levittämisessä. Tänäkin vuonna lapsenlapset saavat häneltä persoonalliset, itse tehdyt joulukalenterit.
Pessan mukaan sählääminen kulkee jossakin määrin suvussa. Epäonnistumisista vitsaillaan perhepiirissä hyväntahtoisesti, ja yksinkertaiset reseptit ovat kovassa huudossa.
– Kun on tulossa juhlat, kyselemme toisiltamme, että kukas tällä kertaa leipoo kivikovat pullat ja polttaa piparit.
Sanottua: Kourallinen ei tarkoittanutkaan yli sataa pippuria
Teemasuomalaisen verkkokyselyyn vastanneiden keittiötarinoissa lienee monelle tuttuja elementtejä.
"Tein elämäni ensimmäinen karjalanpaistini 18-vuotiaana. Ohjeessa luki kourallinen pippureita, ja sen laitoin. Puoliso tuli kotiin ja kysyi, mikä haisee. Lopulta hän kaivoi paistista pois noin sata pippuria. Tästä sain kuulla koko liiton ajan. Opiskelin sitten ravintolakokiksi ja nykytietämys kertookin, että kourallinen on 10–15 kappaletta." Nainen, 40–49-vuotias
"Tein simaa kesällä, ja se hieman kävi. Kymmenen minuuttia pullon avaamisen jälkeen olin googlaamassa, miten kattoa pestään." Mies, 30–39-vuotias
"Kävelen unissani ja touhuan öisin kaikenlaista. Eräänä aamuna heräsin kauheaan käryyn. Hyökkäsin keittiöön ja huomasin uunissa hiilimöykyn ja pöydällä tyhjän ristikkoperunapussin. Asuntoni haisi kaksi viikkoa kuin grillipitseria, ja jouduin pesemään ikkunaverhoista lähtien kaiken." Nainen, 40–49-vuotias
"Ryöppäsin rouskuja seuraavan päivän sienisalaattia varten. Kaveri oli syönyt ne yöllä jääkaapista. Totesi aamulla, että olipas pahoja. Olin onneksi ehtinyt keittää sienet muutamaan kertaan. Mies, 50–59-vuotias
"Halusin grillata oikein mehevät pihvit. Laitoin grilliin tulet ja valmistelin grillattavat. Pihvit vain eivät puolentoista tunnin grillaamisen jälkeenkään olleet valmiit. Käytössä oli pallogrilli, jossa poltin koivuhalkoja. Ne polttivat pallogrillin pohjaan ison aukon. Lopputuloksena oli kasa tuhkaa ja kekäleitä grillin alla. Paistoin sitten pihvit sisällä valmiiksi. Pallogrilliin en ole sen koommin koskenut." Nainen, 40–49-vuotias
"Tein kauan sitten bouillabaissea. Siihen käytetään perinteisesti kaikkia kaloja, mitä on merestä saatu. Huomasin sattumalta, että kaupan kalatiskillä oli myynnissä tuoretta rauskua. Ihan uusi kala minulle! Tein keiton ja lisäsin rauskunpalat mukaan. Kun kaikki muut kalat olivat jo atomeina, rausku oli edelleen aivan raaka. Noukin rauskut pois kattilasta ja loput lautasilta. Sen jälkeen en ole ostanut enkä missään tilannutkaan rauskua. Enkä tehnyt bouillabaisseakaan pitkään aikaan tuon jälkeen." Nainen, 60–69-vuotias
"Monta vuotta sitten leivoin joulupipareita. Laitoin pellillisen uuniin ja tein lisää. Kuinka ollakaan, unohdin katsoa uuniin. Käry kävi ja sain mustia pipareita. Eipä niitä voinut syödä, joten heitin ne valkoiselle hangelle. Tuli hieno taideteos. Naurettiin perheen kanssa näkyä vatsat kipeiksi." Nainen, 60–69-vuotias
"Tein aikoinaan kotimme ensimmäisessä mikrossa ohjeen mukaan mikro-suklaamannapuroa. Sekoittelin puuroa vähän väliä ja laitoin taas mikron päälle. Mitään ei tuntunut tapahtuvan ryyneille eikä nesteelle. Laitoin sitten mikroaaltotehot päälle pidemmäksi ajaksi. Lopulta neste oli pinnalla ja ryynit liimautuneet astian pohjalle. Taloudesta ei oikein löytynyt mitään, millä möhkäleen olisi piikannut sieltä irti. Sittemmin olen tehnyt munakastakin mikrossa. Mutta ensimmäinen ruokakokeilu oli täysi fiasko." Mies, 60–69-vuotias
"Keitin keittokomerossani sähköhellalla kattilassa kaurapuuroa. Olohuoneessa oli palovaroitin, joka alkoi tietenkin rääkyä. En heti löytänyt kättä pitempää, jolla olisin saanut sen nappulasta painettua hiljaiseksi. Hermostuin lopulta ja täräytin koko laitteen katosta irti keittiön tuolilla. Johan hiljeni. Seuraavan kerran kun kokkasin, suljin keittiön ja olohuoneen oven ja avasin ikkunan. Palovaroittimen kiinnitin jesarilla kattoon uudestaan." Nainen, 60–69-vuotias
"Tein lihapataa, johon makua antaa reilu loraus kermaa. Tutkin jääkapissa olevia kermoja ja huomasin, että kauravispin parasta ennen -päivä on jo lähestymässä. Ajattelin, että, samahan se on, mitä kermaa pataan laittaa. Vasta, kun olin kaatanut kerman sekaan, välähti. Sehän oli makeutettua ja maustettu vaniljalla! Soijakastikkeella ja sitruunamehulla korjailemalla yritin saada padasta syömäkelpoista. Vaniljan maku kuitenkin puski läpi. Onneksi ei ollut ketään ruokavieraita." Nainen, 60–69-vuotias
"Elämäni ensimmäinen kinkun paisto on jäänyt mieleen. Se oli pieni kinkku, joka olisi pitänyt herätä yöllä ottamaan uunista pois. En herännyt herätyskelloon vaan vasta myöhemmin rasvan käryyn. Rasvaa oli valunut uunista muovimatolle. Vauhdilla kun menin, liukastuin flanelliyöpaidassa tuohon rasvaan ja lensin selälleni. Olin hiuksia myöten kinkun rasvassa. Kun vihdoin pääsin ottamaan kinkun uunista, pelti oli niin kuuma, että se putosi käsistäni lattialle. Kinkku mureni silpuksi. Taisin tuolloin keksiä nyhtöpossun." Nainen, 60–69-vuotias
"Tulin yöllä baarista kotiin ja laitoin pastat kattilaan kiehumaan. Menin sohvalle odottamaan ja nukahdin. Levy oli jäänyt maksimiin. Aamulla, kun heräsin, valurautalevy oli hohtavan punainen ja teräskattilasta pohja sulanut. Pastakaan ei ollut ihan syöntikelpoista. " Mies, 50–59-vuotias
"Sain mielenkiintoisen savumuikkukeittoreseptin kaverilta, ja päätin heti toteuttaa sen. En löytänyt silmälasejani ja tihrustin reseptiä. Keittoon piti lisätä rkl juoksevaa Koskenlaskijaa, ja minä luin reseptistä että prk. Täräytin siis koko purnukan juustoa kattilaan ruokalusikallisen sijaan." Mies, 50–59-vuotias
"Äitini käski minua vahtimaan, kun perunat kiehuvat. Pelasin samaan aikaan tietokoneella. Höyryä nousi kattilasta ja kaikki oli hyvin. Kun jonkin ajan kuluttua vilkaisin kattilaa, siitä tuli sinistä usvaa. Potut paloivat pohjaan." Mies, 40–49-vuotias
"Olin tekemässä elämäni ensimmäistä bostonkakkua ja päätin kokeilla uutta rahkapullataikinaa. Kaulitsin taikinan ja levitin valtavan määrän vaniljakastiketta levylle. Taikina olikin sitten junttaantunut kiinni pöytään. Ei puhettakaan rullalle laitosta. Kaavin taikinan ja kastikkeen lusikalla kakkuvuokaan. En osannut kuvitella, miten paljon bostonkakku kohoaa. Pian huomasin, että vuoka on piripintaan täynnä. Eikä siinä kauan mennyt, kun taikinaa ja kastiketta alkoi tulvia uunin puolelle. Ei kun leivinpaperia alle. Lopputuloksena oli täysi vuoka bostonkakkua ja lisäksi pieniä valumakakkusia. Sen jälkeen olen aina ostanut valmista pullataikinaa." Nainen, 40–49-vuotias
"Kerran, kun tulin töistä kotiin, oli palaneen käry ovella vastassa. Mieheni oli yrittänyt keittää perunoita. Oli sitten alkanut selailla nettiä ja unohtanut koko homman. Mustat möhkäleet kattilan pohjalla odottivat keittiössä, vesi oli kiehunut kokonaan pois. Kattilakin oli pilalla." Nainen, 60–69-vuotias
Verkkokysely oli auki lokakuun ensimmäisellä viikolla.