Minna Niemi lomautettiin työstään koronan vuoksi. Kun tuli aika palata, hän joutui yhden elämänsä vaikeimman päätöksen eteen.
Uudelle uralle
Sarjassa haastatellaan alanvaihtajia.
Kun Minna Niemi, 53, oli nuori 1990-luvun alussa, hän haaveili lentoemännän urasta.
Työssä pääsisi matkustamaan eri puolille maailmaa. Ammattiin liittyi myös ripaus glamouria, ainakin vielä 30 vuotta sitten.
Elettiin kuitenkin lamavuosia ja Finnairilla oli tiukka rekrytointikielto. Uusia lentoemäntiä ei koulutettu vuosikausiin.
Jyväskylässä varttunut Niemi opiskeli lukion jälkeen matkailuvirkailijaksi Mikkelissä. Myöhemmin hän päätyi vuosiksi ravintolaan töihin. Kun hän oli 24-vuotias, hän asui Helsingissä ja oli ravintolapäällikkönä pienessä cocktailravintolassa.
Eräänä päivänä yksi hänen työtekijöistään kertoi päättäneensä hakea lentoemännäksi Finnairille.
Siis mitä? Sinnekö otetaan taas uutta porukkaa, Minna Niemi hätkähti. Ja haki myös.
Niemi ei ollut ainoa hakija. Hän muistelee, että pyrkijöitä oli 2 300 ja koulutukseen hyväksyttiin 23.
Hakupaperissa hän kertoi olevansa tavallinen tyttö Keski-Suomesta. Psyykkiset testit ja kielitaitotestit menivät hyvin. Niin hyvin, että hän oli lopulta yksi hyväksytyistä.
Ensimmäisen lentonsa Niemi muistaa ikuisesti, sillä kyydissä oli presidentti Martti Ahtisaari.
– Kokelaana minulla ei vielä ollut raitoja tai siipiä virkapuvussani. Koska kyydissä oli presidentti, sain sellaiset sille lennolle.
Tämän hän muistaa – mutta ei varmuudella sitä, minne lento suuntautui. Ehkä Brysseliin.
Presidenttilennollaan Niemi ei tiennyt, että hän toimisi lentoemäntänä seuraavat 26 vuotta, kahdeksan kuukautta ja yhden päivän.
Vuosien varrella unelma-ammatti arkipäiväistyi, mutta hän viihtyi työssään. Jokin silti muuttui, kun hänestä tuli 2000-luvun alussa äiti.
– Lähteminen alkoi tuntua vaikealta. Tiesin aina, että taas menee pitkään ennen kuin olen kotona, hän sanoo.
Lähtemisiä lentoemännän työhön liittyi paljon, varsinkin, kun lensi "täyttä listaa" eli täyttä työaikaa. Niemi alkoi kärsiä aikaeroista ja oudoista oireista. Hän sai diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
Kun Niemi erosi lastensa isästä lasten ollessa hyvin pieniä, arjesta tuli entistä monimutkaisempaa. Lentoemäntänä hän tiesi vasta seitsemää päivää ennen seuraavan kuukauden alkua, millainen työlista häntä odotti.
Tämä vaati venymistä myös ex-puolisolta, joka hoiti lapsia Niemen ollessa töissä.
Jossakin vaiheessa Niemi siirtyi osa-aikaiseen työhön eli vähensi lentämistä. Se helpotti, mutta palkka pieneni.
Bruttopalkka ei koko lentoemännän urani aikana kertaakaan alkanut edes kolmosella.
Minna Niemi
Viimeiset viisi vuotta Niemi työskenteli bisnesluokan vastaavana lentoemäntänä. Viimeisen lentonsa hän lensi vuonna 2020 Krabille Thaimaahan.
– En tiennyt, että se olisi viimeinen lentoni.
Kun korona tuli ja halvaannutti lentoliikenteen, Niemi ja hänen kollegansa lomautettiin.
Kukaan ei tiennyt, miten pitkäksi ajaksi.
Minna Niemen isä rakennuttaa – vielä kahdeksankymppisenäkin – senioreille tarkoitettuja omistusasuntoja eri puolille Suomea. Eräänä yönä, juuri kun lomautettu Niemi oli käymässä isällään Keski-Suomessa, jyväskyläläisessä senioritalossa syttyi tulipalo. Kukaan ei onneksi loukkaantunut.
Aamu oli kuitenkin dramaattinen ja teki Niemestä päättäväisen.
– Päätin, että teen täyskäännöksen ja opiskelen jotakin aivan uutta.
Hän ryhtyi opiskelemaan pintakäsittelijäksi.
Koulutuksen jälkeen Niemi päätyi aluksi Finlaysonin pop up -myymälään töihin. Hän oli ollut lomautettuna kaksi vuotta.
Silloin hän sai yllättäen Finnairilta kutsun palata lentämään.
Pieni yllätys oli myös hänen oma reaktionsa. Hän huomasi ahdistuvansa ajatuksesta. Tunne kertoi hänelle karua kieltään siitä, mitä hän todellisuudessa halusi. Ja ei halunnut.
Palaisiko hän lentoemännäksi vai ei? Niemi tiesi, että päätös tulisi olemaan yksi hänen elämänsä suurimpia. Hän koki olevansa lentoemäntä identiteetiltään.
– Mietin, että kuka minä sitten olen, jos teen jotain muuta, hän sanoo.
Niemi oli yli 50-vuotias ja moni varoitteli, että hän on sekaisin, jos hän jättää vakituisen työnsä nyt.
Päätöstä vaikeutti sekin, että Finnairilla oli lukuisia pitkäaikaisia ystäviä työkavereina. Heitä tulisi ikävä, jos hän lähtisi.
Niemi oli seurannut keskusteluja ja tiesi, miten epävarmaa ja erilaista lentoalalla koronan jälkeen oli.
Glamour oli pitkään loistanut poissaolollaan. Ukrainassa sodittiin ja Venäjän ilmatila oli poissa pelistä. Se pidensi – ja pidentää – lentoja entisestään.
Seuraavina päivinä Niemi kävi lukuisia keskusteluja isänsä ja miesystävänsä kanssa päätöksestään. Päätös ei syntynyt yhdessä yössä, mutta lopulta se kirkastui.
– Minun lennot oli lennetty.
Sen jälkeen Niemi heräsi monena yönä säikähdykseen: mitä minä olen mennyt tekemään?
Melko pian Niemi kuuli, että luksuslakritsia myyvä Lakrids by Bülow hakee myyjää. Hän pääsi työhaastatteluun ja sai paikan.
Työt alkoivat Suomen kahdessa myymälässä – Helsingin Stockmannilla ja Espoon Isossa Omenassa – vajaa vuosi sitten maaliskuussa.
Hän olisi päässyt myös Helsinki-Vantaan lentokentällä sijaitsevaan kahvilaan töihin, mutta palkka oli surkea.
– Olisin saanut tällä kokemuksella samaa palkkaa kuin 18-vuotias työntekijä. En osittaisena yksinhuoltajana pystynyt ottamaan sellaista paikkaa vastaan.
Niemi tekee nyt omasta toiveestaan 30-tuntista työviikkoa ja viihtyy myyjänä hyvin. Nykyinen ansiotaso on yllättänyt hänet myönteisesti. Jos hän tekisi täyttä viikkoa, hän tienaisi kertomansa mukaan kutakuinkin yhtä paljon kuin osa-aikainen lentoemäntä.
– Bruttopalkka ei koko lentoemännän urani aikana kertaakaan alkanut edes kolmosella. Toki yötyöt ja päivärahat nostivat palkkaa, hän kertoo.
Pintakäsittelijän töitä hän ei ole tehnyt. Koulutuksesta jäi hänelle kuitenkin arvokas kansalaistaito.
Niemi on viime vuosia puhunut rahasta isänsä kanssa, vaikka lapsuudenkodissa aihe ei ollut erityisesti esillä. Isä on sanonut auttavansa, jos on hätä – ja on auttanutkin.
– Rahaa enemmän olemme puhuneet työn merkityksestä, Niemi sanoo.
Hän kuvailee isäänsä idolikseen. Tältä hän on oppinut, että rutiinit ovat tärkeitä ja selitykset turhia.
Lentoemännän työhön verrattuna myyjän työssä asiakaskohtaamiset ovat lyhyitä mutta sitäkin hyväntuulisempia.
– Lakritsia tullaan ostamaan yleensä lahjaksi, joten asiakkaat ovat juhlatuulella. Muistutan, että itsellekin saa ostaa, Niemi sanoo.
Ammatinvaihdossa ajoitus on tärkeä, Niemi sanoo. Hän tunsi olevansa siihen valmis eikä ole katunut.
– Luulen, että tulen silti koko loppuelämäni sanomaan, että me lentoemännät, hän arvelee.
Hän ei kaipaa takaisin yläilmoihin. Niemen mielestä on ihana päästä joka ilta töiden jälkeen omaan kotiin.