Jäykkyys on epämiellyttävä tunne, josta voi olla myös hyötyä kropalle.
Pää ei käänny ja hartiat ovat jäykät – tuttu tunne etenkin toimistotyöläisille ja vähän liikkuville.
Arkikielessä puhumme usein nimenomaan kropan jäykkyydestä, ja sitä valittaa moni fysioterapeutin asiakaskin. Mitä sen takana on?
Jäykkyys on tunne, fysioterapeutit sanovat, ja tunteen taustalla on jokin syy.
– Ihminen on harvoin oikeasti jäykkä. Usein syynä on se, että jokin lihas on heikko. Se alkaa jäykistää itseään siksi, että se suojaa muita, lähellä olevia rakenteita, sanoo OMT-fysioterapeutti Iida Parkkinen Jyväskylän Mehiläisestä.
– Asiakas voi sanoa, että takareisi on aina ollut tiukka ja jäykkä. Sitten selviääkin, että toinen ei ole. Tämä on klassinen esimerkki siitä, että taustalla on jotain muuta.
Hartioiden ja niskan jäykkyys on yleisin syy, jonka vuoksi fysioterapeutti Teppo Holopaisen luo tullaan. Sekä Parkkinen että Holopainen nostavat esiin hartiarenkaan. Se pitäisi saada nostettua ylöspäin ihan konkreettisesti, että jäykkyyden tunne vähenisi.
Hartiarengas tarkoittaa viiden luun kokonaisuutta, jotka ylhäältä katsottuna muodostavat melkein täydellisen renkaan. Rintalastan yläosa, solisluut ja lapaluut ovat tärkeitä käsien toiminnan kannalta.
Hartiarengas kärsii, kun kätemme ovat paljon alhaalla ja vain harvoin ylhäällä. Kädet olisi välillä hyvä nostaa kohti kattoa.
– Hartioita roikotetaan alhaalla eikä pidetä ryhtiä kunnossa. Se johtaa siihen, että lihas on ikään kuin venyneessä tilassa, eikä kroppamme osaa kertoa sitä meille, joensuulaisen Reijolan fysioterapian yrittäjä Holopainen sanoo.
Venyttely on usein luontainen ratkaisu jäykkyyden tunteeseen, mutta se pidentää lihasta entisestään.
Osa on luontaisesti notkeita balettitanssijoita, osa rautakankia.
Teppo Holopainen
– Hartiarengas voi laskeutua niin alas, että kaularangan hermorakenteet ovat kovilla. Siitä voi seurata esimerkiksi käsien puutumista, ja se voi vaikeuttaa pään kääntymistä, Parkkinen jatkaa.
Fysioterapeutin harjoitteilla hartiarengas saadaan taas oikealle paikalleen. Silloin pää alkaa kääntyä ja jäykkyyden tunne häviää.
– Niitä, jotka alkavat käydä kuntosalilla, ei vastaanotolla sitten enää näykään. Salille ei kuitenkaan ole pakko mennä, vaan kotona voi treenata yhtä hyvin, Holopainen sanoo.
Holopaisen mukaan jäykkyyden tunteesta voi syyttää tai kiittää myös geenejä.
– Osa on luontaisesti notkeita balettitanssijoita, osa rautakankia. Ihminen voi tuntea itsensä jäykäksi, vaikka taipuisi ääriasentoihin.
Niskan ja hartioiden jälkeen jäykkyyttä tunnetaan eniten alaselässä ja jaloissa.
Välilevynpullistumakin voi tulla esille jäykkyytenä, ja korvien tinnitus voi joskus johtua jäykästä niskasta.
Lihasten liian vähäisen käytön lisäksi myös kova rasitus voi tuoda kroppaan jäykkyyden tunnetta. Jos esimerkiksi salitreenin aloittaa liian innokkaasti, se taatusti tuntuu kehossa.
Myös talven ensimmäiset lumityöt ja kevään ensimmäiset puutarhatyöt yleensä muistuttavat itsestään kehossa – ja näkyvät siten fysioterapeutin vastaanotollakin.
Jäykkyys voi olla ikävä tunne mutta myös hyväksi ihmiselle.
Venyttelyssä on oltava tarkkana sen suhteen, missä venytys tuntuu.
Iida Parkkinen
– Silloin jäykkyyden tunne suojaa selkää. Se muistuttaa meitä siitä, että lihaksia on käytetty ja että niiden on nyt annettava levätä, Iida Parkkinen sanoo.
Lihasjäykkyyttä voivat lisäksi aiheuttaa esimerkiksi infektiot, reumasairaudet, kolesterolilääkkeet ja hivenaineiden imeytymisongelmat.
Henkistä puoltakaan ei voi kokonaan erottaa fyysisestä jäykkyydestä ja sen syistä. Esimerkiksi stressi voi aiheuttaa sitä, että purraan hampaita yhteen ja rasitetaan näin purentalihaksia. Saman tekee jännitys hartioille, jos käperrytään jännittävässä tilanteessa itseen ja nostetaan hartioita.
Liikkuvuusharjoittelussa suositaan nykyisin dynaamisia, aktiivisia venytyksiä passiivisten venytysten sijaan. Venyttelyssä on siis liike ja voima mukana. Parkkisen mukaan se on kropan kannalta ehdottomasti hyvä asia.
– Venyttelyssä on oltava tarkkana sen suhteen, missä venytys tuntuu. Hermotuntemuksia tai viiltäviä tuntemuksia ei saa tulla, vaan pitäisi syntyä lempeitä, laajoja tuntemuksia keskellä lihaksia, Parkkinen sanoo.
Iso osa nykyihmisistä on liian vähän liikkeessä.
– Ihminen on tehty liikkumaan, mutta liikkumattomuus on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä. On ihan sama, ollaanko puhelimella, näyttöpäätteellä vai kokoonpanolinjalla, jos ollaan paikallaan. Esimerkiksi nivelten rustopinnat saavat ravintonsa, kun niitä liikutellaan, Teppo Holopainen sanoo.
Kun liikkuvuutta aletaan korjata harjoitteilla, tuloksia alkaa yleensä näkyä parin kolmen kuukauden kohdalla.