Isot levy-yhtiöt tekevät rahaa, mutta digitalisaatio on ollut kova isku musiikkialan pienemmille toimijoille.
Musiikkiala on ollut jo pitkään melkoisen murroksen kourissa. Cd-levyt ovat kadonneet kauppojen hyllyiltä ja musiikinkuuntelu siirtynyt puhelimiin.
Jukka ”Juka” Hynyselle, 42, kohtalon vuosi oli 2013.
– Pyöritin pientä levy-yhtiötä, ja olimme edellisenä vuonna satsanneet voimakkaasti uusiin artisteihin ja julkaisuihin. Sitten levyt eivät enää myyneetkään odotetusti.
Vielä pari vuotta aiemmin Hynynen oli istunut suuren levy-yhtiön EMI:n aamupalaverissa. Pöydässä oli kakkua sen kunniaksi, että Applen digitaalisesta musiikkipalvelusta oli saatu yhtiölle 100 000 euron tulot.
– Silloin ajatus oli, että kyllähän levy-yhtiötkin saavat tästä digitalisaatiosta vielä rahaa. Liikevaihto cd-myynnin puolella oli tuolloin vielä 1,5 miljoonaa euroa kuukaudessa.
Hynysestä kuoriutui jo nuoruusvuosina musiikkialan yrittäjä. Hän oli väsännyt biisejä jo 15-vuotiaasta ja kouluttautui sittemmin rummunsoiton opettajaksi.
Kuopiolaisen rivitalon huoneet muuttuivat Jiffel Music -levy-yhtiön studioksi, toimistoksi ja varastoksi.
Päätyhuoneessa oli rummut ja tietokoneet, joilla tehtiin niin omia kuin muidenkin bändien levyjä.
– Tästä kaikesta syntyi myöhemmin musiikkiyhtiö, joka toimi indie-pohjalla. Tuotimme ja julkaisimme itse levyt, myimme keikat, kuljetimme tavarat ja teetätimme paidat.
Pieni levy-yhtiö myös menestyi. Hynysen mukaan Kuopion-vuosina levy-yhtiön tuotoksista päätyi Suomen viralliselle Top 40 -listalle kahdeksan levyä.
Tilat rivarissa kävivät ahtaiksi ja jatkuva matkustaminen vaati veronsa. Niinpä yhtiölle hankittiin Espoosta tontti, jonne rakennettiin Hynysen perheelle koti ja yritykselle toimitilat.
– Tilat mahdollistavat mahdollisimman laaja-alaisen toiminnan. Tuotantoyhtiö, levy-yhtiö ja studio toimivat samoissa tiloissa.
Studioihin saatiin äänittämään Suomen eturivin artisteja Samuli Edelmannista Sunrise Avenueen.
Oma yhtiö oli pitkään Hynysen päätyö, mutta vuonna 2010 hän siirtyi tuotantopäälliköksi EMI-levy-yhtiölle. Hän pääsi seuraamaan digitalisaation vaikutuksia musiikkialaan aitiopaikalta.
Studioiden ja tuotantoyhtiöiden tuloista oli lähtenyt 95 prosenttia pois.
Juka Hynynen
– Vuoteen 2012 saakka cd oli vahva formaatti ja ansaintalogiikka selvä. Sitten tuli iso muutos.
Digitaalisessa muodossa ladattava musiikki oli tehnyt tuloaan jo vuosia. Monet latasivat musiikkia mp3-soittimiinsa ja kuuntelivat musiikkia myös tietokoneelta.
Varsinainen myllerrys alkoi, kun musiikkia saattoi kuunnella puhelimella ja Spotify alkoi toden teolla houkutella käyttäjiä.
– Suoratoisto vapautti käyttäjät musiikin hitaasta lataamisesta ja siirtelystä laitteille. Vuosina 2012–2014 cd-myynti väheni selvästi ja musiikkiteollisuus oli kokonaisarvossa alimmillaan kymmeniin vuosiin, Hynynen tiivistää.
Parin EMI-vuoden jälkeen pienen levy-yhtiön yrittäjäksi palannut Hynynenkin oli kovan paikan edessä.
Yhtiön artistien kohderyhmä olivat yli 40-vuotiaat. Kun cd-levyt olivat kadonneet markettien hyllyiltä eikä ikäluokka ollut vielä siirtynyt Spotifyn käyttäjiksi, oli yhtälö hankala.
Digitalisaatio vaikutti koko musiikin tuotantoketjuun. Ennen muutosta keskiverto artisti saattoi myydä esimerkiksi 2 000 cd-levyä. Tästä kertyi myyntituloja 20 000 euroa. Tällä summalla artisti ja hänen levy-yhtiönsä pystyivät rahoittamaan albumin tuottamisen studiossa.
– Albumin tekemisestä saaduilla tuloilla studio ja albumin tuottaja pystyivät palkkaamaan myös apukäsiä.
Levymyynnin kutistumisen myötä artisteille alettiin tuottaa kokonaisten albumien sijaan yksittäisiä kappaleita. Tällöin myös studioiden saamat tulot putosivat kymmenesosaan entisestä.
Samaan aikaan musiikkialalla myllersi toinen iso muutos. Se tapahtui ihmisten kodeissa. Tekniikan kehittymisen ja halpenemisen myötä artistit pystyivät tekemään itse läppärillä radiosoittoon kelpaavaa musiikkia.
Kotistudiot söivät ammattistudioiden tuloja entisestään.
– Lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa studioiden ja tuotantoyhtiöiden tuloista oli lähtenyt 95 prosenttia pois, Hynynen kertaa.
Musiikin kuluttaminen ei suinkaan muutoksen myötä vähentynyt, mutta tulovirrat muuttuivat kertaheitolla. Digitaalisesti suoratoistopalvelun kautta kuunnellut albumit eivät tuota rahaa cd-levyjen tapaan.
– Jos albumia striimataan esimerkiksi 100 000 –1 000 000 kertaa, se tarkoittaa vain noin 400–4 000 euron tuloja. Myyntituloilla voi siis tehdä studiossa vain yhden kappaleen, Hynynen antaa esimerkkinä.
Ei siis ihme, että Hynynenkin mietti, mistä hän saisi tulevaisuudessa toimeentulonsa.
Polarisaatiota esiintyy, ja yhä harvempi menestyjä tienaa yhä enemmän.
Ahti Vänttinen
Hynynen kehitti yhdeksi ratkaisuksi strategiabiisit. Yritykset pääsivät tyky-päivänä studioon tekemään biisin ja äänittämään sen.
– He saivat täältä sitten mukaan mp3:n luukutettavaksi iltaan, Hynynen naurahtaa.
Samoin syntyi ajatus Suomi laulaa -konseptista. Karaoke veti väkeä ravintoloihin, mutta monessa paikassa karaokelevyt olivat aikansa eläneitä. Kansan laulusuosikeista tehtiinkin liuta uusia versioita nykypäivän tekniikalla.
Uusi toimintaympäristö vaatii koko ajan uusia ideoita. Vuonna 2019 Hynynen perusti start up -yrityksen Family in Music.
Yrityksen idea perustuu musiikkialan ohjelmistoalustaan, jonka avulla voi hallinnoida omia musiikkijulkaisuja ja niiden oikeuksia sekä seurata julkaisujen ja oman brändin kehitystä. Sovellus sisältää myös verkostotyökalut, joilla voi etsiä kumppaneiksi biisintekijöitä ja muusikoita sekä levy-yhtiöiden tyyppejä.
– Ihmiset voivat tehdä nykyään jo kännykällä musaa ja julkaista sitä, mutta iso kysymys on, miten kuulijat tavoitetaan ja ura pääsee kehittymään. Näihin tarpeisiin ohjelmistoalusta pyrkii vastaamaan.
Viime vuonna Hynynen perusti toisenkin start upin Open Creative Housen, joka tarjoaa luovien alojen toimijoille erilaisia tilaratkaisuja.
Voisi kuvitella, että musiikkialan tilanne olisi levymyynnin kuihduttua kurja. Näin ei kuitenkaan ole. Hynysen mukaan esimerkiksi monikansalliset levy-yhtiöt tekevät parempaa tulosta kuin koskaan.
Parempi luonnehdinta alan tilanteeseen onkin, että se on hyvin kaksijakoinen. Trendeihin sopivat artistit ja heidän levy-yhtiönsä voivat saada valtavien striimausmäärien myötä suoratoistopalveluista hyvin tuloja. Ne tulovirrat ovat myös kasvussa.
– Kun Kiina, Intia ja Afrikan maat tulevat ajallaan vahvemmin mukaan suoratoistopalveluihin, ala kasvaa merkittävästi, Hynynen sanoo.
Aidan toisella puolella ovat tuntemattomat artistit ja marginaaliset musiikkigenret. Uusien Spotifyhin ladattujen biisien määrä kasvaa huimaa vauhtia.
Musiikkialan julkaisujen mukaan niitä tulee palveluun nyt yli 100 000 päivässä, parin vuoden päästä ennuste on 250 000. Biisiviidakossa löydetyksi tuleminen on hyvin vaikeaa.
– Tässä kaaoksessa pärjäämiseen tarvitaan työkaluja. Minun missioni on nyt rakentaa niitä mahdollisuuksia, Hynynen kiteyttää.