Tuoreen tutkimuksen mukaan yläleuan siirto voi sekä parantaa että huonontaa puhetta.
Suomessa syntyy vuosittain noin 120 lasta, jolla on huuli- tai suulakihalkio tai molemmat. Yksi heistä on kuusivuotias Valtteri Sternberger. Hänellä todettiin syntyessään iso huuli-, ien- ja suulakihalkio.
Halkion olemassaolo oli selvinnyt rakenneultrassa. Syytä sen syntyyn ei tiedetä, sillä esimerkiksi suvussa ei ole halkiolapsia.
Jyväskyläläistä Valtteria on hoidettu Oulussa. Huulihalkio suljettiin leikkauksessa, kun Valtteri oli neljän kuukauden ikäinen, ja suulaen vuoro oli vuoden iässä.
– 4,5-vuotiaana Valtterille tehtiin puheenparannusleikkaus ja viime kesänä huulenkorjausleikkaus. Ylähuuli oli jäykkä kiristävän arven vuoksi, ja se vaikutti puheeseenkin, Valtterin äiti Kaisa Sternberger kertoo.
Halkio voi tehdä puheesta nenäsointisen eli nasaalisen. Lapsen voi olla myös vaikea tuottaa esimerkiksi kovia painekonsonantteja p, t, k ja s.
Halkiolapsilla on usein myös paljon ongelmia hampaistossa ja purennassa. Sen vuoksi heidän voi olla vaikea saada aikaan hammasvalliäänteitä, kuten s-, l- ja r-konsonantteja.
Valtterin puhe oli ennen puheenparannusleikkausta melko ponnetonta. S oli h, ja vokaalien ääntämisessä oli vaikeuksia.
– Kavereiden oli välillä vähän vaikea pysyä kärryillä Valtterin puheesta. Leikkauksen jälkeen Valtteri puhui pari viikkoa huomattavasti isommalla äänellä kuin ennen, Sternberger muistelee.
Filosofian maisteri, puheterapeutti Suvi Alaluusua on työskennellyt Helsingissä huuli-suulakihalkiokeskuksessa 14 vuotta. Työssään hän on törmännyt kysymyksiin, joihin ei ole löytänyt vastausta. Miten esimerkiksi eri leikkausmenetelmät vaikuttavat puheen kehitykseen? Entä mitä lapsen puheelle tapahtuu, jos yläleukaa siirretään purennan ja ulkonäön korjaamisen vuoksi? Näitä kysymyksiä hän päätti tarkastella väitöstutkimuksessaan.
Kimmokkeen maaliskuussa tarkastettavalla väitöskirjalle antoi myös kahden kirurgin väittely, jonka Alaluusua kuuli. Toinen kirurgi painotti yläleuan siirron yhteydessä ulkonäön merkitystä eikä ollut huolissaan puheesta. Toinen taas koki, että puhe tuhotaan siirtämällä yläleukaa.
Kavereiden oli välillä vähän vaikea pysyä kärryillä Valtterin puheesta.
Kaisa Sternberger
Alaluusua haki kysymyksiinsä vastauksia potilasarkistojen – tekstien ja videoiden – avulla. Hän kävi läpi 179 lapsen tiedot.
Suomessa käytettävissä leikkausmenetelmissä ei tutkimuksen mukaan ole eroja puheen kehityksen kannalta. Ainoa tutkimuksessa ilmi tullut ero on se, että toisessa menetelmässä lapsen suulakeen repeytyi enemmän fisteleitä, eräänlaisia jäännösaukkoja, kuin toisessa. Joskus ne joudutaan ompelemaan myöhemmin kiinni.
– Lisäleikkauksen tarvetta tuottanut menetelmä oli kirurgille vieraampi kuin toinen. Kyse ei siis välttämättä ole toisen menetelmän paremmuudesta, Alaluusua pohtii.
Yläleuan siirron tarvetta määrittelee se, millainen halkio lapsella on. Jos halkio on vaikea, esimerkiksi huuli-ien-suulakihalkio, yläleukaa siirretään liki 70 prosentilla lapsista. Useimmiten leikkaus tehdään, kun lapsi ei enää kasva.
Alaluusuan tutkimuksessa selvisi, että siirto vaikuttaa puheeseen kahdella tavalla.
– Negatiivisesti se vaikuttaa niin, että se lisää nasaalisuutta ja vaikeutta tuottaa kovia painekonsonantteja. Toisaalta kun purenta saadaan kuntoon, hammasvalliäänteiden tuottaminen paranee, hän sanoo.
Nyt Alaluusua pystyy työssään aiempaa paremmin arvioimaan yläleuan siirtoleikkauksen riskejä ja vaikutuksia ja kertomaan niistä perheille.
– Potilas ja muu perhe voivat sitten miettiä, mikä painaa vaakakupissa eniten: ulkonäön ja purennan korjautuminen vai puhe. Se on vaikea kysymys.
Alaluusua suosittelee yläleuan siirtoa niissä tapauksissa, kun kasvuhäiriö on iso ja vaikuttaa ulkonäköön merkittävästi.
– Se vaikuttaa sitä kautta myös itsetuntoon ja elämänlaatuun ja voi aiheuttaa purennallisia ongelmia. Silloin leikkaus kannattaa tehdä, vaikka olisi riski, että puhe huononee.
Valtteri kävi äskettäin kuusivuotiskontrollissa. Hänen puheensa on tällä hetkellä oikein hyvää. R-kirjaimen kanssa on vielä pulmia, mutta niin on monella muullakin samanikäisellä.
Koska halkio oli niin laaja, Valtterilla on todennäköisesti edessään yläleuansiirtoleikkaus. Myös ientä leikataan vielä.
Valtteri on saanut puheterapiaa jaksoissa. Tuorein niistä loppui äskettäin.
– Puheterapia on ollut Valtterista mukavaa, ja siitä on ollut selkeästi hyötyä. Olemme myös saaneet hyödyllisiä vinkkejä kotiharjoitteluun. Eskarivuoden aikana puheterapia toivottavasti jatkuu taas, Sternberger kertoo.
Halkiolapsen puhe voi olla vauvana tehdyn halkion sulun jälkeen täysin normaalia. Puhe voi myös olla erittäin epäselvää – ja kaikkea siltä väliltä.
Puheterapian tärkein tehtävä on korjata artikulaatiota sitten, kun lapsella on anatomisten olosuhteiden puolesta siihen mahdollisuus.
– Noin 30 prosenttia halkiolapsista tarvitsee puhetta korjaavan leikkauksen, eli puheterapia ei yksin riitä.
Lapsen puhe saadaan hyvin usein normaaliksi tai ainakin lähelle sitä.
– Tie hyvään puheeseen on kuitenkin monella todella pitkä, Alaluusua sanoo.
30%
Noin 30 prosenttia halkiolapsista tarvitsee puhetta korjaavan leikkauksen.