Kiekko-Espoo hakee taas menestystä – Naisten liigan tosipelit alkavat jo tällä viikolla

Jääkiekko: Heti ensimmäisellä kierroksella päästään paikalliskamppailun makuun, kun joukkue kohtaa HIFK:n.

Annina Rajahuhta ja Tea Villilä odottavat innoilla kauden alkua. Avauskierroksella joukkue kohtaa HIFK:n vieraissa. Sirpa Repo
Sirpa Repo

Sirpa Repo

Naisten jääkiekon pääsarjataso alkaa muita syksyllä käynnistyviä sarjoja aikaisemmin.

– Mitä nopeammin tosipelit alkavat, sitä parempi, sanoo Annina Rajahuhta.

Hän laskeskelee pelanneensa Espoossa lähes 10 vuotta. Seuran nimi on tosin sinä aikana vaihtunut muutamia kertoja.

Tea Villiläkin odottaa innolla alkavaa kautta.

–On hienoa, että pääkaupunkiseudulta on sarjassa kaksi jengiä. Paikallisvastustaja HIFK antaa tavallistakin paremman latauksen otteluun. Se sytytään vielä enemmän, Villilä tuumii.

Hänkin on edustanut espoolaista huippunaiskiekkoilua useita vuosia. Villilä heittää lonkalta, että kausia on Espoossa takana reippaasti yli viisi.

Aiempien vuosien menestys ei ole meille taakka.

Rajahuhta mietti pitkään jatkaako urheilu-uraansa seurajoukkueessa. Keväällä hän ilmoitti, että maajoukkuepelit on hänen osaltaan jo pelattu.

Hän liittyi joukkueen vahvuuteen vasta heinäkuun lopussa, kun joukkue pääsi jäälle pitkän tauon jälkeen.

– Kun menin jäälle, huomasin intoa riittävän. Nautin jäällä olosta ja pukukoppitunnelmasta. Se oli kivaa. Minulla on täällä paljon kavereita Tämä on vastapainoa työlle, 31-vuotias kiekkoilija perustelee ratkaisuaan.

Hän ja Villilä käyvät töissä täyspäiväisesti. He sanovatkin, että jääkiekko on heille ammattimainen harrastus.

– Olen jo monen vuoden ajan kiekkoillut kausi kerrallaan. Kauden aikana saattaa tuntua raskaalta, Villillä tunnustaa.

– Kun pleijarit alkavat, sen tuntee, että tämän takia on treenattu ja pelattu, 29-vuotias Villillä jatkaa.

Työn ja kiekkoilun lisäksi Rajahuhta aikoo löytää aikaa muuhunkin. Hän opiskelee avoimessa yliopistossa sosiaalipsykologiaa.

– Minulla on ollut iso elämänmuutos. Kun elämä oli pelkkää urheilua, oli aikaa palautua. Nyt on kiekkoilun lisäksi työ ja opiskelu. Uskon, että ne tasapainottavat elämää.

Kumpikin pelaaja tietää, että aikataulutus on tarkkaa.

– On pakko tehdä töitä, jotta voin pelata. Olen tottunut siihen, että työ ja urheilu menevät elämässä yhdessä. Kummallekin pitää löytää aikaa, Villilä sanoo.

Kiekko-Espoo oli pelannut itsensä viime kaudella loppuotteluihin. Korona-pandemian vuoksi niitä ei pelattu.

– Vaikka meiltä odotetaan taas menestystä, ei se ole taakka. Haluamme näyttää toteen sen, että pärjäämme tälläkin kaudella, pelaajat sanovat.

–Meille on tullut tosi paljon nuoria pelaajia. Kannustamme heitä, jotta he voisivat jatkaa menestyksen kulttuuria, Rajahuhta muotoilee.

Joukkueen päävalmentajana jatkaa Sami Haapanen. Hän ei paukuttele henkseleitä, mutta sanoo heidän lähtevän pelaamaan menestyksestä.

– Meillä on joukkue, jolla voi pärjätä, jos menee hyvin. Jos menee huonosti, voi mennä tosi huonosti, Haapanen pohdiskelee.

Hän silti uskoo, että he voivat kamppailla kolmen kärjessä. Kirkkaimmastakin mitalista on mahdollisuus taistella. Sen joukkue otti viimeksi keväällä 2019

– Hiljaa hyvää tulee. Pelimme ei ole vielä valmista. Tavoitteemme on kehittää nuoria pelaajia ja peliämme alkusarjan aikana.

Haapanenkin pitää hyvänä sitä, että kausi käynnistyy tämän viikon lauantaina 5. syyskuuta. Silloin Kiekko-Espoo pelaa HIFK:n vieraana Malmilla.

– HIFK on vaikea vastustaja, sitkeä kuin tilliliha. Se sytyttää heti kauden avauksessa, Haapanen tietää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.