Espoolainen Joakim Oldorff ylsi pronssille sulkapallon alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa – lukiolaisen pitkän tähtäimen tavoitteena Pariisin olympialaiset

Puolitoista vuotta sitten espoolainen Joakim Oldorff asetti tavoitteekseen olla mitaleilla sulkapallon alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa.

– Tiesin, että mitali on mahdollinen. Se vaatisi hyvää peliä ja keskittymistä, tuore pronssimitalisti kertaa.

Hän on tyytyväinen tähän asti parhaaseen urheilusaavutukseensa. Huippu-urheilijalla jäi silti jotain hampaankoloon. Se oli tappio tiukassa kolmieräisessä semifinaalissa.

– Olen yleensä parhaimmillani kisoissa ja tiukoissa tilanteissa. Semifinaaliottelu oli kova. Tällä kertaa ranskalainen vastustajani oli vaan hiukan parempi.

– En hirveästi jännitä tärkeitäkään otteluita. Ajattelen, että teen parhaani. Jos vastustaja on parempi, hän voittaa. Sillä selvä.

Oldorff jakaa aikansa sulkapallon ja lukion kesken. Hän vakuuttaa, että lukion suorittaminen neljässä vuodessa antaa hänelle aikaa panostaa molempiin.

Olen yleensä parhaimmillani tiukoissa tilanteissa.

Hänen ainevalintansa eivät ole kevyimmästä päästä: pitkä matematiikka, fysiikka ja kemia.

Oldorffille sulkapallo on kaukana harrastelusta. Hänellä on viikossa 14 treenit. Henkilökohtainen valmentaja Anu Nieminen ja fysiikkavalmentaja Jaana Nurminen laativat hänelle harjoitusohjelmat, joissa on yksi vapaapäivä.

– Neljänä päivänä treenaan aamusta maajoukkueen kanssa. Tapion Sulassa minulla on lajitreenit viisi kertaa viikossa. Niitä vetävät Joonas Lepistö ja Lasse Lindelöf. Maajoukkueen puolesta on yksi fysiikkatreeni ja sen lisäksi neljä omatoimista fysiikkatreeniä, Oldorff luettelee.

Hän kertoo menneensä aina innoissaan treeneihin eikä tuo into näytä hiipumisen merkkejä.

– Jotta voi päästä vuoden 2024 olympialaisiin, minun on elettävä urheilijan elämää. On treenattava kurinalaisesti, syötävä ja nukuttava hyvin.

Mieluisimpia Oldorffille ovat lajitreenit. Fysiikkatreenien hän tunnustaa olevan vähän tylsiä. Niihin saa lisää potkua esimerkiksi kuuntelemalla samalla musiikkia.

– Kun nekin treenit teen huolella, kehityn sulkapalloilijana.

Sulkapallon Oldorff aloitti 6-vuotiaana. Alkuun hän pelasi myös salibandya ja jalkapalloa.

– Ehkä jo 5.- tai 6.-luokalla jäljellä oli vain sulkapallo.

Siinä poikaa viehätti lajin nopeatempoisuus.

– Hereillä täytyy olla koko ajan. Pidän myös siitä, että yksilölajissa kaikki on kiinni sinusta itsestäsi.

Oldorff arvioi, että hänen uransa sulkapalloilijana on edennyt tasaisen hyvin. Hän on ollut ikäluokassaan maamme paras kaksinpelissä. Kansainvälisesti menestystä tuli alkuun paremmin sekanelinpelissä. Nykyään hän keskittyy kaksinpeliin.

Nuorukainen kokee, että hänen kehitystään on avittanut harjoittelu itseä vanhempien pelaajien kanssa ja tasokas valmennus.

– Jos en tykkäisi sulkapallosta, en jaksaisi treenata. Kehitystäkään ei tuolloin tapahtuisi.

Omina vahvuuksinaan pelaaja pitää nopeutta ja hyvää kuntoaan. Hän jaksaa pelata pitkään hyvin ja keskittyneesti.

–Minun on petrattava kehonhallintaani. Voimaa on saatava lisää, jotta lyön palloa kovempaa ja monipuolisemmin ja hyppään korkeammalle.

Enää tämä sulkapalloilija ei pelaile ulkona.

– Pienenä pelasin vaarin, mummun ja muiden sukulaisten kanssa mökillä, kertoo sulkapallon pariin isänsä harrastamisen myötä tullut Oldorff.