Henkinen valmennus: Häpeä estää voittamisen, mutta urheilijan pitää myös kestää olla paras. Nuorille urheilijoille henkisestä valmentautumisesta puhuminen on mutkattomampaa kuin vanhemmille.
Henkinen valmentautuminen on urheilijalle elintärkeää, mikäli mielii kestää tappiot tai olla voittaja. Itseään ei pääse pakoon missään.
– Kiinnostuin syvemmin ihmismielestä, kun aloitin aikanaan opiskelun Helsingin yliopistossa. Ympärillä oli eri tavalla ajattelevia ihmisiä, kuin mihin olin urheilussa tottunut, sanoo FC Hongassa puolustajana pelaava Henri Aalto, 32.
Hän on saapunut puhumaan henkisen valmentautumisen merkityksestä Tapiolan urheilupuistoon. Seurana on Hongassa niin ikään puolustajana pelaava Katarina Naumanen, 26.
Aalto sanoo, että itsensä tunteminen on olennaisen tärkeää, sillä vain niin voi ymmärtää tekemisiään ja olla armollisempi niin itseään kuin ympäristöään kohtaan.
Naumaselle henkinen valmentautuminen tuli puolestaan tutuksi jo 11-vuotiaana tanssijana.
– Parini oli aika temperamenttinen. Haimme ulkopuolisen keskustelun kautta vähän tasapainoa tanssiimme.
Häpeä lienee jokaisella jollain tasolla läsnä.
– Olen oppinut matkan varrella, että peli-iloni syntyy vahvuuksista. Olen käynyt ulkopuolisen kanssa keskusteluja flow-tilan saavuttamisesta, Naumanen kertoo.
Urheilijat ovat suorittajia. Ainakin se on leima, mikä liitetään yleisesti huippu-urheilijoihin. Heidän otteitaan seurataan aika ajoin suurennuslasilla. Kaikki virheet ja onnistumiset rekisteröidään.
– Virheet ovat väistämättömiä. Olen pohtinut paljon tekojen ja valintojen monisyisyyttä, kentällä ja sen ulkopuolella. Asioiden rauhallinen tarkastelu on kasvattanut itsetuntemustani. Kykenen aiempaa paremmin analysoimaan toimiani ja ympäristöäni, honkalaisen jalkapallokoulun kasvatti Aalto painottaa.
Henkisessä valmentamisessa ei ole kyse woodoosta, mutta aiheesta on puhuttu kaiken kaikkiaan vähän.
Onneksi nuorilla urheilijoilla on aiempaa enemmän rohkeutta nostaa aihetta keskusteluihin ilman ujostelua.
Häpeän tunne estää kaiken kaikkiaan ihmisiä saamasta itsestään irti parasta osaamistaan. Pelkällä suorittamisella huippu-urheilussa ei enää pärjää, mielenrauha pelissä ja luotto omiin mahdollisuuksiin erottaa voittajan.
– Etenkin nuorempana koin herkemmin häpeän tunnetta. Häpeä lienee jokaisella jollain tasolla läsnä, mutta koen sen vaikuttavan itseeni yhä vähemmän, Aalto tunnistaa itsessään muutoksen.
Jokaisen urheilijan tulisi ymmärtää, että kaikki tekevät virheitä. Jos sitä ei tunnusta, tekeminen saattaa muodostua liian raskaaksi.
– Meillä kaikilla on urheilijan identiteetti ja oma identiteetti. Ne on hyvä tunnistaa ja erottaa toisistaan. Minulla ei ole tarvetta elää vain urheilijuuden kautta, Naumanen pohtii.
Molemmat urheilijat toivovat, että henkisestä valmentautumisesta puhuttaisiin enemmän. Heidän mielestään lajiliitoilla on siinä iso vastuu. Samoin valmentajakoulutuksissa aihe pitäisi nostaa pelikirjaopiskelun rinnalle.
– Henkisen valmennuksen kehitys on ollut hidasta. Toivon, että siinä tapahtuisi lyhyessä ajassa sprintti, Naumanen sanoo.
