Konkarituomari Manu Marttisella, 41, on konstit, joilla kiivaatkin salibandypelit pidetään hallussa – "Kehä kolmosen ulkopuolella sanon usein kapteeneille ennen ottelua, että mie olen Hesasta"

Salibandy: Manu Marttinen tuomaroi äskettäin toisissa MM-kisoissaan. Hyvä tuomari osaa aisti peliä, mutta tarpeen tullen kova kuin katujätkä.

Kotkasta lähtöisin oleva, Espoon Keilarannassa rakennusinsinöörinä työskentelevä Manu Marttinen kävi tuomarin peruskurssin jo vuonna 1999.

Viimeisten kuudentoista vuoden aikana hän on ennättänyt jakamaan oikeutta 296 salibandyn pääsarjaottelussa. Lisäksi takana ovat kahdet MM-kisat. Viime joulukuussa Marttinen tuomaroi toisissa MM-kisoissaan Helsingissä tuomariparinsa Henri Heinolan kanssa seitsemässä ottelussa.

Voi siis liioittelematta sanoa, että espoolaistuneella karjalalaismiehellä on kokemusta lajistaan.

– Pari vuotta ’piippasin’ Kaakonkulmalla, kunnes muutin tänne pääkaupunkiseudulle. Vihelsimme 2005 Henri Heinolan kanssa divaria ja seuraavana vuonna aloitimme Liigassa eli nykyisessä F-liigassa, Marttinen muistelee eloisan iloisesti.

Yritimme tehdä Marttisesta haastattelua jo viime joulukuussa kotikisojen aikaan, mutta se osoittautui vaikeaksi. Kansainvälinen protokolla tuomareiden haastattelusta esti aikeet.

– Harmi, että kansainvälinen lajiyhteisö haluaa valvoa meidän haastatteluja. F-liigassa avoimuus on viime vuonna lisääntynyt ja tuomaritkin saavat antaa aiempaa helpommin haastatteluja, Mattinen kertoo.

Kehäkolmosen ulkopuolella sanon usein kapteeneille ennen ottelua, että mie olen Hesasta.

Tuomareilla on merkittävä rooli onnistuneessa salibandyottelussa. Nopea ja nykyisellään myös hyvin fyysinen peli ei ole aina helppo tuomita. Salibandy on Marttisenkin aikana kehittynyt isoin askelein.

– Pelaajat ovat nykyisin enemmän urheilijoita kuin aloittaessani. Pelinopeus on muuttunut oleellisesti. Tämän tuloksena tilanteet muuttuvat vikkelästi, 41-vuotias Marttinen kertoo.

Tämä tarkoittaa, että myös tuomareiden on oltava osa lajin kehitystä. Ennen kauden alkua erotuomarit kokoontuvat omiin tilaisuuksiinsa puhumaan kauden teemoista ja usein muuttuvista säännöistä.

– Salibandy on vielä nuori laji, siksi säännöt muuttuvat ja peli myös sitä kautta kehittyy. Luulen, että lajievoluutiota tapahtuu jatkossakin, kun peli ja pelaajat kehittyvät entisestään.

Marttinen kuvailee salibandyn olevan taitopeli fyysisellä ominaisuudella.

Taklauksia ei lajissa sallita, vaikka fyysisesti voidaankin pelata kovaa kroppa vastaan kroppa.

– Me tuomarithan emme tee sääntöjä. Me vihellämme sen mukaan, mitä meille pelin säännöistä kerrotaan. Se on tärkeä ymmärtää – tuomarien tehtävä kentällä on huolehtia turvallisesta ottelutapahtumasta sääntöjen puitteissa, Marttinen tarkentaa.

Joukkuelajeissa tunteet läikkyvät yli silloin tällöin. Marttinen luottaa hyvään psykologiseen pelisilmäänsä pitääkseen ottelun hallussa.

– Kehä kolmosen ulkopuolella sanon usein kapteeneille ennen ottelun alkua, että mie olen Hesasta, Marttinen nauraa.

Toisinaan valmentajat käyvät ennen ottelua kysymässä tuomareiden linjaa illalle. Tällä halutaan vaikuttaa tuomareiden tunnetasoon ennen peliä.

– Eihän sitä koskaan voi tietää, miten peli lähtee käyntiin. Ottelun henki on osattava aistia nopeasti. Meillä on vastuu saada ottelu pelaajille pelattavaksi, siinä mielessä me olemme vain sivuosassa.

Marttinen sanoo, että kokemuksen myötä hänestä on tullut parempi tuomari. Pelaajien kanssa on kyettävä vuorovaikutukseen pelin aikana hyvässä hengessä.

Osa pelaajista voi olla kieleltään kovinkin rouheita ja osa hyvinkin sivistyneitä.

– Kyllä minustakin sitä katujätkää löytyy. Olen sentään Kotkassa syntynyt, Marttinen hekottaa hyväntuulisesti.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut