Suomen squash-legenda Sami Elopuro on edelleen timmissä kunnossa, mutta 4 000 metrin Cooper-tulos on pakostakin menneisyyttä – "Minulla ei ole polvissa enää rustoja"

Henkilö: Squashin maailman huipulle noussut Sami Elopuro muistaa 1990-luvun buumin kuin eilisen.

Squash oli 1980–90-lukujen hittilaji ja sen suomalaiseksi ikoniksi nousi Sami Elopuro.

Vaikka ”kössiä” pelattiin Lapissa asti, oli lajin sen keskipiste pääkaupunkiseudulla. Squashin maailmanrankingissa kuudenneksi nousseella Elopurolla on lämpimiä muistoja etenkin Tapiolasta Esport Centerin tenniskeskuksesta.

– Tulin kerran erätauolta kentälle ja ihmiset taputtivat ja pitivät meteliä. Olin voittamassa silloista Englannin ykköspelaajaa, Elopuro kertoo Tennis Club Tapiolan tiloissa.

– Vastaavia tunteita ei juuri muualla pääse kokemaan: olet huippukunnossa ja pelaat pauhaavan kotiyleisön edessä.

Tapiolan tenniskeskuksessa pelattiin Elopuron huippuvuosina kovia turnauksia, kuten Finnish Openia ja maajoukkueiden MM-kisoja. Iso lasikuutio oli rakennettu tennishalliin. Katsomoon mahtui tuhat ihmistä.

– Sellaisista hetkistä pitäisi nauttia enemmän huippu-uran aikana. Vastaavia tunteita ei enää työelämän parissa koe, Elopuro sanoo.

Tuolloin elettiin vuotta 1991 ja Englanti oli Euroopassa lajin ykkösmaa.

Lajin suomalaiseksi suurlähettilääksikin kutsutulla Elopurolla oli alkamassa uransa paras jakso. Samana vuonna hän oli voittamassa joukkuekilpailun MM-pronssia.

– Parhaimmillaan kalenterissa oli vajaa pari sataa matkapäivää vuodessa. Usein, oikeastaan aina, matkasin yksin. Olin 31-vuotias, kun lopetin, Elopuro summaa vuosia 1991–1996.

Elopuro tunnettiin kovana harjoittelijana. Valmentaja Hannu Mäkinen oli taitava kehittämään halukkaan urheilijan ominaisuuksia juuri lajiin sopiviksi.

– Silloin treenasin paljon, minulla oli kova palo kehittyä. Meitä oli (Helsingin) Talissa tuolloin noin 20 huipulle tähtäävää pelaajaa. Saatiin treenata kovaa ja lähellä kotia.

– Squash on inhottava peli. Se vaatii hillitöntä fyysisyyttä, Elopuro miettii vanhoja aikoja.

Elopuro on aktiivinen liikkuja, mutta huippu-urheilu on vaatinut veronsa. Nykyisin Elopuron viikko-ohjelmaan kuuluu liikkumista viitisen kertaa viikossa: kuntosalia, kerran viikossa padelia ja talvella hiihtoa.

– Minulla ei ole polvissa enää rustoja, juoksemaan en enää pysty, Elopuro kertoo.

Kilpailuaikana Elopuro kipitti Cooperin-testissä neljä kilometriä.

Entinen huippu-urheilija on tyytyväinen elämäänsä Espoossa. Kolmesta lapsesta nuorin tytär asuu enää kotona.

– Täällä on mahtava asua. Hieno luonto ja mainiot paikat liikkumiseen, Elopuro tunnelmoi.

Muutto Espoon Iirislahteen tapahtui 2005. Sitä ennen kotipaikat olivat Helsingissä ja Nurmijärvellä.

Elopuro seuraa liikuntaa ja urheilua edelleen suurella intohimolla. Toinen jalka on myös vielä mukana kössissä, kun hän valmentaa Suomen ykköspelaaja Miko Äijästä yhdessä entisen valmentajansa Mäkisen kanssa.

– Lahjakas kaveri. Hän oli ennen loukkaantumistaan ja koronataukoa maailmanlistalla sadan joukossa. Miko opiskelee ja pelaa tällä hetkellä jenkeissä. Ja hyvin pelaakin, Elopuro iloitsee.

Mailapelitaiturille uran lopettaminen ei tuottanut suurta tuskaa. Hän siirtyi lopettamispäätöksensä jälkeen suoraan töihin entisen sponsorinsa it-tukkuri Anglo-Nordicin palvelukseen.

– Viihdyin siellä peräti 17 vuotta. Nykyään olen saman toimialan amerikkalaisen Ingram Micronin toimitusjohtajana.

Elopuro sanoo nauttivansa haastavista työtehtävistä.

– Pidän määrätietoisesta tekemisestä ja tykkään tuloshakuisuudesta työssä, vähän kuin urheilu-uran aikana. Amerikkalaisten kanssa pärjää, kun on luvut hallussa, Elopuro naurahtaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut