Miten ihmeessä ihminen voi juosta 382 kilometriä kerralla? – Ultrajuoksun espoolainen konkari Mikael Heerman kertoo, mitä hän ajattelee, kun matkalla meinaa tulla seinä vastaan

Juoksu: Ultrajuoksija Mikael Heerman juoksi kahden vuorokauden aikana 382 kilometriä vuonna 2010. Tulos on yhä Suomen ennätys.

Oletko koskaan ajatellut juosta yhteen putkeen sata kilometriä, tai enemmän? Harva on. Silti ultrajuoksu on jo monen harrastus ja intohimo.

Espoon Siikajärvellä asuva Mikael Heerman on aina ollut kiinnostunut kestävyysurheilusta. Ultramatkoihin hän hurahti 2004.

– Neitsytmatkalla osallistuin 2004 kuuden tunnin juoksukilpailuun ja juoksin 64 kilometriä. Olin aiemmin harrastanut suunnistusta, Heerman kertoo.

Ultrajuoksulla tarkoitetaan kaikkia maratonia pidempiä juoksumatkoja. Yleisimmät matkat ovat 100 km tai sata mailia (160 kilometriä) sekä 12 tai 24 tuntia.

Alkuun Heerman juoksi ratakilpailuja. 2010 hän juoksi Ranskassa oman ennätyksensä, joka on edelleen myös Suomen ennätys: 48 tunnin juoksussa matkaa taittui 382 kilometriä!

Ultrajuoksukisoihin valmistaudutaan pitkään ja hartaasti.

Kun muistelee omia huippuhetkiä ja suorituksia, saa yllättävän paljon voimaa.

– Olen vuosien saatossa kokeillut paljon erilaisia tapoja harjoitella. Alussa enemmän määrävoittoisesti, ajan kanssa on myöhemmin löytynyt oma hyvä tyyli, Heerman kertoo.

Nykyään harjoittelun kaksi viimeistä viikkoa ennen kisaa kuluvat pitkälti herkistelyssä. Viimeisellä viikolla Heerman juoksee vain vähän, noin tunnin lenkkejä.

– Tankkaus eli vahva syöminen on tärkeää. Unella on myös iso merkitys vireystasolle. Riippuen kilpailupaikasta, unta voi joutua säätämään.

Heerman käyttää lajille tyypillisesti älykelloa ranteessaan koko ajan. Jokainen askel tallentuu tietokantaan. Kerätyn tiedon avulla Heerman osaa tarpeen tullen säädellä harjoituksiaan.

– Polarin älykello on vuosien saatossa tullut tutuksi. Sen antama tieto korreloi tarkasti myös omia tuntemuksiani vireydestä. Niin kello kuin kehokin tietää jo heti aamusta, onko uni ollut laadukasta vai ei, Heerman sanoo.

Nokialla insinöörinä työskentelevä Heerman on harrastanut kestävyyslajeista lähes kaikkia.

– Ainoastaan triathlonia en ole kokeillut. Ultrajuoksussakin olen siirtynyt ratapuolelta enemmän vuorille ja poluille. Kisoissa olen käynyt ympäri maailmaa Kanadassa, Japanissa ja useasti eri Euroopan maissa.

Entisenä suunnistajana rogaining-suunnistus on alkanut viehättää kokenutta kestävyysurheilijaa. Kyse on joukkuesuunnistuksesta, jossa korostuvat reitin suunnittelu, suunnistustaito ja kestävyys. Rastit ovat kaukana toisistaan, ja perusmatka kestää 24 tuntia.

Ultrajuoksuissa ja muissa kestävyyslajeissa luulisi pään olevan kovilla – sen lisäksi, että pitkät matkat rasittavat jalkoja ja niveliä.

– Juoksuun pitää saada flow-tila. Tyhjyyden tunne. Toisaalta se on myös helpompaa, kun ei ole mitään häiriötekijöitä ympärillä. Puhelin ei pirise, voi olla vain yksin omine ajatuksineen, Heerman kuvailee.

Aina ei mene hyvin kokeneellakaan urheilijalla.

– Matkataisteluun on kehittynyt erilaisia malleja. Yksi parhaista on, kun muistelee omia huippuhetkiä ja suorituksia. Niistä saa yllättävän paljon voimaa.

Heerman on parhaillaan juossut vuoden aikana lähes 7 000 kilometriä. Se on pitkä matka; on ainakin ollut aikaa miettiä.

– Tutkimusmatka omaan pääkoppaan on tehnyt hyvää. Kunto on hyvä ja työssä jaksaa, Heerman myhäilee.

Hän odottaa jo pääsyä ulkomaille uusin kilpailuihin pandemian jälkeen.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut