Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pari vuotta sitten hiihtokisojen tuloslistoille ilmestyi tuttu nimi – nyt Eetu Isometsä, 25, kertoo, mikä sai hänet takaisin laduille, joilla isän saavutukset ovat väistämättä oheisseurana

Golfin valinta päälajiksi hillitsee Eetu Isometsän paineita, joita isän maine väistämättä tuo. Silti nuori Isometsä kilpailee ja treenaa hiihdossakin tosissaan.

Hiihtäjäkarpaasi Jari Isometsän poika Eetu Isometsä, 25, on ammattiurheilija. Hänen geeninsä olisivat varmasti olleet loistavat myös hiihtoon, mutta Isometsä päätyi juniorina muihin lajeihin.

– Hiihdin kilpaa, mutta en harjoitellut sitä nuorena vielä tosissani. Salibandy valikoitui omaksi ykköslajikseni, voitin siinä B:n SM:n pronssia 17-vuotiaana, Isometsä kertoo.

Suurimmat tavoitteet Isometsällä on tällä erää golfviheriöillä. Kuitenkin myös kilpaladuille on asetettu selvä maali.

– Haluan olla jossain vaiheessa 30 parhaan hiihtäjän joukossa, sen verran tosissaan tämän otan. Olen vajaassa parissa vuodessa kehittynyt kovasti ja haluan edelleen mennä hiihdossa eteenpäin.

Mutta miksi nuori mies päätyi takaisin hiihtoon monen vuoden tauon jälkeen? Parhaat kehittymisen vuodet ovat takanapäin, eikä huipulle ole muutoinkaan oikotietä.

– Pandemiakeväänä 2020 Uusimaa meni kiinni, ja samaan aikaan myös kaikki golfkilpailut loppuivat. Menin vanhempien mökille Lappiin pakoon pandemiaa ja aloin hiihtää. Siitä se ajatus sitten vähitellen alkoi kypsymään, Isometsä vastaa.

Nuorella Isometsällä on kilpailijan sydän. Yli kaksikymppinen ei noin vain lähde hiihtämään itseään kansalliseen kärkeen ilman voittamisen motiivia.

– Tapasin Lapissa pitkäaikaiset ystävämme Patrik ja Sirkka Ehrnroothin Espoon Hiihtoseurasta. Heillä oli tarvetta yhdelle hiihtäjälle viestijoukkueeseen Vantaan SM-kisoihin tammikuulle 2021, Isometsä avaa.

Menin vanhempien mökille Lappiin pakoon pandemiaa ja aloin hiihtää.

Isometsän tavoite ei ainakaan toistaiseksi ole maajoukkuehiihtäjän paikka arvokisoissa tai Euroopan rahakiertueilla. Silti harjoitustunteja on merkattu ruutuvihkoon toukokuusta marraskuun loppuun 350.

Vertailun vuoksi Iivo Niskanen harjoittelee noin tuhat tuntia vuodessa.

– Hävisin viimeksi Joni Mäelle 2,40, siitä sen eron voi päätellä. Taivalkoskella Suomen Cupissa 15 kilometrin vapaalla jäin 30 sakista 28 sekuntia.

Taivalkoskella Suomen Cupissa Isometsä oli sijalla 49.

– Olen yllättynyt silti, miten lähellä Suomen kärkeä kykenen olemaan. Osa jätkistä, jotka ovat hiihtäneet koko ikänsä, saattavat jäädä taakseni, Isometsä hämmästelee ilman minkäänlaista ylimielisyyttä.

Tasapainoisella nuorella urheilijalla on jalat selvästi maassa.

Mutta millaiset paineet yhden eittämättä Suomen kuuluisimman hiihtäjän poikana on?

– Kun olin 5–10-vuotias, isäni oli minulle isoin esikuva. Jos olisin valinnut teininä päälajikseni hiihdon, paineet olisivat olleet toisenlaiset kuin myöhemmin salibandypelaajana tai nyt ammattigolffarina, Isometsä arvioi.

Isometsä kertoo kotinsa olohuoneessa Nummelassa, että ylimääräistä huomiota tulee silti, vaikka päälaji ei ole hiihto.

– Golfkisoissa Suomessa kamera löytää yllättävän usein juuri minut kuvaan, Isometsä myöntää.

Isometsän päätavoitteet ovat golfissa. Suunnitelmat on toistaiseksi kirjattu viiden vuoden päähän.

– Viime kesänä pelasin hajanaisesti Nordic Tourilla. Tulevana kesänä päätavoitteeni on pärjätä ja pelata lähinnä Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa – Suomessa kisaan ainoastaan 3–5 kilpailua.

Menestys Nordic Tourissa takaa yleensä paikan Euroopan Challenge Tourille, jossa palkintorahat nousevat jo toiselle tasolle.

– Nyt elämä on urheilun ympärillä. Jos viidessä vuodessa ura golffarina ei mene eteenpäin, sitten voinee miettiä muuta.

– Myyntihommista olen aina pitänyt, olen koulutukseltani yo-merkonomi, Isometsä tuumailee.