Kumin sijaan jalkapallokentillä käytetään puusta ja sokerijuurikkaasta tehtyä materiaalia.
Monella jalkapallojuniorin vanhemmalla on kokemusta, kuinka tekonurmikentillä käytetty kumirouhe kulkeutuu varusteiden mukana autoon ja kotiin. Kumirouhetta päätyy merkittäviä määriä myös luontoon ja vesistöihin, joissa se aiheuttaa haittaa muun muassa eläimille.
Helsingin kaupungin vs. liikuntapaikkapäällikkö Marjaana Risku kertoo, että kaupunki pyrkii pääsemään eroon kumirouheen käytöstä tekonurmikentillä.
– Kun uusimme käytössä olevia tekonurmikenttiä ja rakennamme uusia, niillä käytetään ympäristöystävällisiä täyteaineita. Lähtökohtaisesti pyrimme tähän, mutta joitain poikkeuksia saattaa tulla, Risku sanoo.
Muutamilla kentillä auton renkaista rouhittu kumirouhe on jo korvattu vaihtoehtoisella täyteaineella. Kruununvuorenrannan kentälle on laitettu puurouhetta ja Arabianrannan tekonurmelle sokerijuurikkaasta valmistettua materiaalia.
Töölön pallokenttä 1:llä ja Brahen kentällä käytössä on päällystettyä mineraalia.
Risku kertoo, että kaupunki suunnittelee parhaillaan kuuden tekonurmikentän uusimista. Näistä viiteen on kaavailtu vaihtoehtoista täyteainetta.
– Tavoitteena on uusia mahdollisimman moni näistä kentistä tämän vuoden aikana.
Uusista materiaaleista on tullut Riskun mukaan käyttäjiltä pääosin melko hyvää palautetta, mutta kokemukset ovat lyhyeltä ajalta. Vielä ei ole käytännön kokemusta myöskään siitä, miten materiaalit kestävät kylmiä talvia.
– Me seurataan, miten materiaalit kestävät kulutusta ja miten joidenkin kenttien jäädyttäminen ja lämmittäminen vaikuttavat materiaaleihin ja kenttien ominaisuuksiin.
Risku kertoo, että kaupunki pyrkii estämään kumirouheen kulkeutumista ympäristöön. Kenttien sadevesikaivoihin on asennettu keräimiä ja suihkutiloihin suodattimia. Työkoneita ja aurattua lunta pyritään säilyttämään alueilla, joilta kumirouhe ei pääsisi kenttäalueen ulkopuolelle. Myös kenttien käyttäjiä on ohjeistettu.
Suomen ympäristökeskus on tutkinut kumirouheen päätymistä ympäristöön. Selvityksessä kävi ilmi, että Pirkkolan tekonurmikentältä kumirouhetta kulkeutui lähiympäristöön keskimäärin 500 kiloa vuodessa, Puotilan kentältä noin 1800 kiloa.