Kauniaisista freestylen huipulle ponnistaneen laskijan lähirinne on nyt Sveitsissä. Takana on menestysvuosi.
Granin hiihtokouluun 5-vuotiaana liittyneellä freestylelaskija Jon Sallisella, 22, on erikoinen laji.
Miehen kotimaassa ei nimittäin ole tällä hetkellä ole ainoatakaan täysimittaista halfpipe-lumikourua, jolla olisi FIS:n hyväksyntä.
– Rukalla on sellainen ollut, mutta tänä vuonna sitä ei tehty johtuen sähkön hinnan noususta, Sallinen kertoo.
Niinpä Sallisen on pitänyt hakea harjoittelu- ja kisapaikkoja ulkomailta. Lähirinne on Sveitsissä, 2 500 kilometrin tai 30 ajotunnin päässä Kauniaisista.
Sallinen, joka on kiekkoveljesten Jeren ja Tomin serkku, on muutoinkin vähän kummajainen lajissaan. Hän on nimittäin ainoa menestyvä suomalainen freestylelaskija halfpipessä koko Suomessa.
Idea lajinvaihdosta syntyi jo teini-iässä kuin luonnostaan, kun Sallinen siirtyi isomman veljensä perässä perinteisestä alppihiihdosta astetta vaarallisempaan lajiin.
Pujottelussa ei Sallisen mielestä tapahtunut tarpeeksi. Sen sijaan vauhti ja vaaratilanteet saivat nuoren laskijan innostumaan.
En enää laske ihan samalla raivolla kuin nuorena.
– Oli vähän tylsää kiertää pelkkiä keppejä. Laskijanakin tykkäsin eniten hypyistä. Jonkin aikaa harrastin molempia päällekkäin, mutta freestyle vei voiton, Sallinen kertaa.
Mone muistanevat Sallisen yhteentörmäykseen kuvaajaan Pekingin olympialaisissa viime talvena.
– Tässä lajissa sweet spot eli kourun seinälle tulon osumakohta on pieni. Pekingissä tasapaino vain lähti alta. Liukastuin hassusti ja vauhti vain vei hyllylle (eli kourun päälle) päin kuvaajaa.
Törmäys sai ison huomion arvokisoissa. Hässäkkä keräsi nopeasti Youtubessa noin kymmenen tuhatta katselijakertaa.
– Muuten olen säilynyt melko pienin kolhuin, vaikka solisluuni onkin neljä kertaa murtunut, Sallinen kertoo.
Sallisen mukaan freestylelasku on fyysisesti rankkaa, vaikka yksi kisalasku kestääkin vain nelisenkymmentä sekuntia.
– Mennään kourua edes takaisin alas erilaisilla hypyillä. Saattaa olla neljä volttia, taka- ja etuperin molempiin suuntiin vasemmalle ja oikealle. Aika puhki siinä on laskun jälkeen, Sallisen poika naurahtaa.
Kulunut kausi on ollut Salliselle hyvä. Hän pääsi tammikuussa edustamaan Suomea X-Gamesissa Yhdysvaltojen Coloradossa Aspenin kuuluisilla rinteillä. Matkamuistoksi tuli pronssimitali.
Lisäksi tammikuussa napsahti maailmancupin ensimmäinen osakilpailuvoitto Calgaryssä Kanadassa. Kauden viimeinen kisa helmikuussa Georgian Bakurianiassa toi suomalaislaskijalle MM-hopeaa.
– Päätavoitteeni laskijana on vasta edessä 2026. Italian Milanossa ja Cortina d’Ampezzossa järjestettävät olympialaiset ja siellä pärjääminen motivoivat harjoittelemaan.
Katso videolta Sallisen voittolasku Calgaryssa.
Salliselle kertyy talvikaudella runsaat sata matkapäivää. Lähin FIS:n hyväksymä kouru sijaitsee Sveitsissä. Parhaat amerikkalaiset harjoittelevat Coloradon Aspenissa.
Sallinen ymmärtää lajinsa vaarat. Hän myöntää omankin laskemisensa muuttuneen parina viimeisenä vuotena.
– Olen varmaan vähän aikuistunut, en enää laske ihan samalla raivolla kuin nuorena.
