Korona-aika: Kun tavata ei voi, ilo syntyy pienistä asioista.
Positiivinen elämänasenne on se keino, jonka avulla Haukilahdessa yksin asuva 83-vuotias Irma Törnström on selvinnyt koronavuoden rajoituksista ja niiden tuomasta yksinäisyydestä. Hän pitää yhteyttä sukulaisiin ja eri puolilla Suomea asuviin ystäviin puhelimitse ja sähköpostitse.
Jäätyään eläkkeelle Kuntaliitosta 40-vuotisen työuran jälkeen Irma Törnström toimi 20 vuotta Lottaperinneliiton sihteerinä. Ennen koronapandemian alkua hän teki vapaaehtoistyötä vanhojen lottien kanssa.
– Lotat ovat yli 90-vuotiaita, mutta heillä oli paljon aktiviteetteja. Nyt ei ole mitään. Olen murehtinut heidän tilannettaan melkein joka päivä, Irma Törnström sanoo.
Lottaperinneliiton kautta Irma Törnströmillä on paljon ystäviä, Lapissa asti.
Ystävät ovat tärkeitä, koska sukulaisia on vähän.
– Isän puolelta on pikkuserkkuja, mutta äidin puolelta on vähän enemmän sukulaisia. He asuvat pääkaupunkiseudulla, Uudellamaalla ja Porissa.
Puhelut ystäville ja ystäviltä ilahduttavat puolin ja toisin.
Rajoituksista huolimatta Irma Törnström ei ole jäänyt neljän seinän sisään. Hän hoitaa kauppa-asiansa itse ja käy kerran viikossa Isossa Omenassa ostoksilla.
– Bussipysäkki on vieressä. Kun käyn kaupassa puolilta päivin, bussissa ja kaupassa on hyvin vähän ihmisiä. Minulla on hengitysvaikeuksia, joten en voi käyttää jatkuvasti maskia, mutta se roikkuu mukana, Irma Törnström kertoo.
Normaaleina aikoina Irma Törnströmillä oli tapana tavata ystäviään rantaravintolassa ja lounastaakin välillä siellä. Nyt täytyy tyytyä kävelemään rantaraitilla.
Ennen koronaa Irma Törnström oli, hänen omia sanojaan lainaten, menevää sorttia.
– Normaaliaikana kävin teattereissa, erityisesti Espoon kaupunginteatterissa. Se on minulle tärkeä, koska olen ollut aikanaan sitä perustamassa.
– Arki on nyt tylsää, koska päivät eivät paljon eroa toisistaan. Televisiota tulee katsottua enemmän ja välillä harmittelen, että taas meni monta tuntia hukkaan huonon ohjelman vuoksi, Irma Törnström sanoo ja nauraa makeasti.
Lukeminen on myös hyvää ajankulua. Joululahjakirjat on luettu, ja viime aikoina hän on lukenut uudestaan omassa kirjahyllyssään olevia kirjoja.
Puhelut ystäville ja ystäviltä ilahduttavat puolin ja toisin.
– Eräs ystäväni kommentoi, että ”olipa ihanaa kun soitit, koska en ole koko päivänä puhunut kenenkään kanssa”.
Niitäkin ihmisiä on, joilla on kaikki koko ajan huonosti.
– On minullakin ollut leikkauksia ja pillereitä pitää ottaa, mutta ne mahdollistavat tämän elämän. Äiti valoi aina positiivista mieltä. Yritän itsekin olla positiivinen ja iloinen. Kyllä tästä selvitään.