Kimmo Leinosella on erikoinen titteli. Hän on elektronisen eli e-urheilun suunnittelija Espoon kaupungin liikuntapalveluissa. Vastaavaa työsarkaa ei maassamme ole muilla. E-urheilun suunnittelijan tehtävä on ainutlaatuinen jopa Euroopan tasolla.
Leinonen on tuttu mies e-urheilusta kiinnostuneille espoolaisille jo ennestään. Hän oli projektikoordinaattori Esports Espoo -hankkeessa, joka päättyi viime vuoden myötä.
Monelle e-urheilu, josta Suomessakin käytetään välillä sanaa esports, on vieras asia. Leinonen selvittää sen oleva kilpapelaamista eli pelejä pelataan kilpailullisesti.
– E-urheilussa hyödynnetään tietotekniikkaa ja tavallisimmat elektronisen urheilun pelit ovat tietokoneella tai konsolilla toimivia viihdepelejä, Leinonen selvittää viitaten Suomen Elektronisen Urheilun Liitto SEUL ry:n sivuilla olevaan määritelmään.
Onko kaikki pelaaminen e-urheilua? Leinonen toteaa, että raja on häilyvä. Mihin vedetään raja viihdepelaamisen ja kilpailullisen pelaamisen välillä?
– Kaikki e-urheilu on pelaamista, mutta kaikki pelaaminen ei ole e-urheilua. Harrastepelaaminen on lähtökohtaisesti viihteellistä ja ideana on pitää hauskaa yksin tai kavereiden kanssa.
Työni ei ole pelkästään positiivista pöhinää.
Kimmo Leinonen
– E-urheilussa tavoitellaan hyvää suoritusta ja parempaa suorituskykyä, jota sitten mitataan yhdenvertaisissa kilpailutilanteissa toisia ihmisiä vastaan, Leinonen selvittää.
30-vuotias Leinonen kertoo oman tavoitteellisen pelaamisensa sijoittuneen vuosille 2008–2012.
– En kuitenkaan koskaan tavoitellut pelaamisella uraa vaan halusin kilpailla ja kehittyä omista syistäni. Harrastin e-urheilumielessä, mutta tavoitteeni ei koskaan ollut ammattimaistuminen, kansainvälisen liiketalouden tradenomiksi vuonna 2019 valmistunut Leinonen sanoo.
Hän arvioi nykyään pelaavansa kaksi tuntia päivässä.
Vanhempia voi huolestuttaa, kun he kokevat jälkikasvunsa notkuvan illasta toiseen pelaamassa digitaalisia pelejä.
Leinonen rauhoittelee vanhempia. Hänen mukaansa lapset voivat pelata paljonkin ilman, että se on ongelmallista.
– Kannustan aina vanhempia olemaan kiinnostuneita lastensa harrastamisesta niin jalkapallon kuin pelien kanssa. Jos pelaamisen ympärille tulee ongelmia on hyvä, että vanhempi ohjaa lapsen toimintaa aivan samalla tavalla kuin muussakin toiminnassa.
Pelit ja pelikulttuuri ovat nykyään vahvasti läsnä lasten ja nuorten elämässä. Unohtaa ei sovi, että muunkin ikäiset pelaavat, myös seniori-ikäiset.
Tässä kuten muussakin harrastamisessa, vanhempien olisi hyvä olla kiinnostuneita siitä, mitä jälkikasvu tekee.
Leinonen vinkkaa, että vanhemmat voisivat itse kokeilla erilaisia pelejä. Silloin he myös näkisivät millaista sisältöä niissä on.
– Koska pelattaessa yleensä istutaan, muistuttaa se siinä mielessä toimistotyötä. Istua tulisi hyvässä ryhdissä eikä istua paikallaan pitkiä aikoja.
Mitä ihmettä tekee e-urheilun suunnittelija?
– Olen asiantuntija, jonka osaamisalueena on e-urheilu ja pelaaminen. Tuen kaupungin sisäisiä toimijoita kuten esimerkiksi Leppävaaran lukiota ja nuorisopalveluita heidän peli- ja e-urheilutoiminnan kehittämisessä.
Pelaamisen ja e-urheilun ympärillä on liiketoimintaa, jolla on Leinosen mukaan kasvumahdollisuuksia. Tällä puolella hän auttaa paikallisia yrityksiä e-urheiluun ja pelaamiseen liittyvissä kysymyksissä.
– Työni ei ole pelkästään positiivista pöhinää. Minun pitää myös osata sanoa, milloin homma ei pelitä ja minkälaisiin toimintoihin tai yhteistyökuvioihin ei kannata lähteä mukaan.
Suunnittelija sanoo, että koko e-urheilun ilmiö on laaja ja siihen liittyy paljon muutakin kuin itse pelaamista. Sen ympärillä on muun muassa tapahtumia, turnauksia, yrityksiä, striimaamista ja koulutusta.
Kun koronarajoitukset eivät enää ole voimassa, tätä kaikkea on varmasti enemmän kuin nyt.
Leinosen tietojen mukaan e-urheilu ei kuulu espoolaisten urheiluseurojen lajikirjoon samalla tavalla kuin perinteiset urheilulajit. Hän tietää, että espoolaiset seurat ovat osallistuneet e-urheilutoimintaan. Viimeisimpänä mukana on oltu Palloliiton järjestämässä eFutiksen Suomen Cupissa.