Vertaistuki: Eläkkeelle jääminen on monelle iso elämänmuutos, joka voi johtaa alkoholisoitumiseen.
Rivitaloasunnon eteisessä tulijaa tervehtii pieni koira. Seinällä on lasten kuvia, pianon päällä lastenlasten.
Leena, 67, retkahti vuosi sitten kesällä juomaan jäätyään edellisenä päivänä eläkkeelle.
– Olen aina ollut työnarkomaani ja tehnyt 2–3 työtä. Päivässä ei ollut enää mitään. Kukaan ei kaivannut, toteaa teknisen alan firmassa palkanlaskijana ja kirjanpitäjänä työskennellyt Leena.
Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska alkoholismiin liittyy häpeää ja surua.
Ensimmäisenä eläkepäivänä Leenan valtasi ajatus tarpeettomuudesta. Tyhjyys ja tylsyys.
Ironista kyllä, työkaverit olivat ostaneet läksiäislahjaksi pullon kallista viiniä.
Toivon, että saisin raittiudesta jälleen kiinni.
Tämä siitäkin huolimatta, vaikka Leena ei koskaan viimeisinä työvuosinaan käyttänyt alkoholia. Ei firman juhlissa eikä pikkujouluissakaan.
– Mitäpä minä muutakaan sitten olisin tehnyt, Leena pohtii tyhjyydentunnetta, jota alkoi lääkitä alkoholilla.
Leena on alkoholisti. Ensimmäiset huikat hän otti rippikoululeirillä. Siitä se lähti. Ennen eläkkeelle jäämistä raittiita vuosia oli takana 16. Korkki meni kiinni viisikymppisenä vieroitushoitojakson jälkeen. Sitä ennen arki ja juhla olivat ”jatkuvaa viinin lipittämistä”.
– Sellaista hienostunutta. Lasi silloin ja tällöin. Lähes joka päivä. Pullo viiniä illassa, Leena muistelee illallisia miehensä kanssa.
On ollut ihana huomata, etten olekaan ainoa vanha juoppo.
Pahimpina juomakausinaan noin nelikymppisenä Leena kertoo piiloutuneensa työpäivien aikana jopa pöytänsä alle, jos tiesi, että työkaveri kaipasi allekirjoitusta työpaperiin. Kädet tärisivät edellisen illan jäljiltä liikaa. Siideri ennen työpäivää helpotti.
Ikävintä juomisessa on ollut omien lasten pettymys.
– He pettyvät joka kerta, kun näkevät, että olen juonut. Olen tästä kaikesta pahoillani ja suruissani. Lapset ovat pelänneet, että juon itseni hengiltä.
Eläköitymisestä alkaen alkoholia on jälleen kulunut.
– Viime jouluna lapset eivät voineet koronan vuoksi tulla meille. Vietin joulun kotona kännissä. Siinä tuli juotua sitten glögit ja ihan kaikki. Lapset eivät ilahtuneet.
Leena sanoo saavansa alkoholista energiaa.
– Muuten en saa mitään tehtyä. Parin lasillisen jälkeen saan imuroitua, haravoitua, tehtyä ruokaa. Muuten vaan istun ja rötkötän.
Tänä syksynä Leena alkoi käydä Helsingin kaupungin Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen Kööri-ryhmässä. Kööri on vertaistukiryhmä eläkeläisille, jotka haluavat vähentää tai lopettaa päihteiden käytön.
Leena haluaisi ottaa lasin viiniä silloin tällöin, muttei usko sen onnistuvan. Täysraittius on ainoa vaihtoehto.
Hankkeen projektiasiantuntijan Maarit Ajalinin mukaan Leena on tyypillinen ryhmään osallistuva. Eläkkeelle jääminen on iso käännekohta.
– Se voi laukaista alkoholinkäytön. Työ on ollut monelle iso identiteetti. Yhtäkkiä elämä onkin muuttunut. Tilanne usein pahenee, jos ongelmallista alkoholinkäyttöä on jo ollut.
Vertaistuki samassa elämäntilanteessa olevien kanssa on tärkeää.
– Päihdepalveluiden ryhmässä voi olla esimerkiksi parikymppinen heroiinin käyttäjä ja kuusikymppinen rouva, joka juo viiniä. Maailmat ovat aivan erilaiset. Siksi on tärkeää, että vertaisryhmässä on samassa tilanteessa olevia.
Syksyn ryhmissä naisia on enemmän kuin miehiä.
– Naiset ovat tässä ikäryhmässä ehkä rohkeampia lähtemään tällaiseen keskusteluhoitoon ja puhumaan tunteistaan, Ajalin jatkaa.
Leenalla on ryhmästä vain hyvää sanottavaa. Siitä saa voimaa ja vertaistukea.
– On ollut ihana huomata, etten olekaan ainoa vanha juoppo. Monilla muilla on aivan samanlaisia ongelmia.
Ryhmän ja koiralenkkien lisäksi elämää on tullut taas jumppaa ja muuta aktiviteettiä.
– Toivon, että saisin raittiudesta jälleen kiinni. Ne 16 vuotta, jotka olin juomatta, olivat todella hyviä aikoja, Leena sanoo.