Henkilö: Näyttelijä Hannele Lauri ei kaipaa takaisin Helsingin kantakaupunkiin. Mieli lepää mieluummin maaseutukunnan rauhassa kuin oman ikääntymisen pohdinnassa.
Ikinuori näyttelijä Hannele Lauri viihtyy kotikunnassaan Nurmijärvellä.
Lauri asui ensin Lepsämässä 11 vuotta ja nyt koti löytyy Kirkonkylältä, jossa hän on asunut seitsemän vuotta.
Välissä Lauri asui Helsingin keskustassa, mutta sinne hän ei kaipaa lainkaan.
– Töölössä ihmisvilinä sekä bussit ja ratikat ympärillä ahdistivat. En pitänyt siitä, että ovesta astui suoraan vilkkaalle kadulle, etenkään koiran kanssa, hän muistelee.
Nurmijärvellä on luontoa, jota Lauri kaipaa. Nurmijärven suuri nimi Aleksis Kivi merkitsee hänelle myös paljon, kuten koko kunta.
– Ollessani lapsi, isäni toi meidät Aleksis Kiven mökille. Exäni asuu myös täällä niin kuin monet ystäväni. Täällä voi keskustella kassaneidin kanssa kaupassa käydessä ja ihmiset ovat muutenkin ystävällisiä. Lisäksi hyvällä ystävälläni Taavi Vartialla on meille oma elokuvateatteri, Lauri sanoo.
70 on vain numero, mutta ikävä numero.
Lauri esittää pääroolin tälläkin hetkellä elokuvateattereissa pyörivässä 70 on vain numero -elokuvassa. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Johanna Vuoksenmaa. Elokuvassa Lauri esittää ikääntynyttä iskelmälaulaja Seija Kuulaa. Elokuvan teemoja ovat yksinäisyys, lapsettomuus, julkisuuden paineet sekä ikäkriisi.
– Yleensä elokuvissa on kolmesta neljään pääroolia, mutta tässä poikkeuksellisesti yksi. Oli rankkaa, mutta hauskaa olla jokaisessa kohtauksessa mukana. Juoksin suoraan meikkibussiin, saatoin vaihtaa vaatteet tai laittaa peruukin päähän, ja takaisin kameran eteen, hän kertaa kuvauksia.
Lauri ei ole itse nähnyt valmista elokuvaa ja aikoo omien sanojensa mukaan odottaa, kunnes se esitetään TV:ssä.
– En kestä katsoa itseäni valkokankaalta, näyttelijä nauraa.
Laurin mukaan hänen näyttelemä Seija elää kuplassa peläten muun muassa vanhainkotiin joutumista. Hän löytää kuitenkin myös samaistumispintaa naista kohtaan.
– Minäkään en tunne itseäni niin vanhaksi kuin olen. Pääni on edelleen nuori ja utelias elämänilolle ja sille, mitä ympärillä tapahtuu. 70 on vain numero, mutta aika ikävä numero. Vanheneminen ei ole mukavaa, on ihanaa, jos saa pysyä terveenä, mutta taustalla on tieto siitä, että on elänyt jo suurimman osan elämästään, Lauri sanoo.
– Nautin silti jokaisesta päivästä ja pyrin olemaan ajattelematta ikääni, hän jatkaa.
Lauri sanoo myös säälivänsä pääroolissa loistavaa Seijaa tietämättömyydestä sekä omassa kuplassa elämisestä. Vaikka samaistumispintaa löytyy, niin myös eroavaisuuksia.
– Hän on julkisuuden henkilö, jonka täytyy täyttää areenat yksin. Näyttelijänä minulla on aina tukena ohjaaja ja muut näyttelijät. Vaikka asunkin yksin, kuten Seija, en mene yksin kotiin syömään kylmää nakkia. Minä olen myös ollut kaksi kertaa naimisissa ja minulla on pojat ja lapsenlapset sekä ystäviä.
Hannele Lauri jätti kaupunginteatterin näyttämön taakseen 63-vuotiaana eikä ole katunut päätöstään koskaan. Hän ei ole edes avannut teatterin ovea lähtönsä jälkeen. Töitä hänellä on kuitenkin ollut viime aikoina riittämiin. Muun muassa Syke -sarjassa näytelleellä Laurilla ei ole hinkua töihin kesällä, koska hänelle tulee pieni mäyräkoiran pentu.
– TV- ja elokuvatyötä rakastan todella paljon, mutta teatteri ei kiinnosta enää. Voisin kyllä ohjata teatterin, hän vinkkaa.
Hannele Lauri rakastaa tehdä kameratyötä ja haluaa antaa katsojille kaikkensa. Hän ei voi sietää näyttelemisen näyttelemistä.
Lauri halusi näyttelijäksi jo lapsena. Hänen äitinsä oli avustajana teatterissa, joten siellä käytiin usein. Katsoessaan näytelmiä, Lauri halusi päästä itsekin lavalle. Hän haki myöhemmin Teatterikorkeakouluun ja onnekseen pääsi ensi yrittämällä sisään.
– En olisi hakenut enää uudestaan. Minusta olisi ehkä tullut kauppias isoäitini jalanjäljissä. Hän sanoi aina, että kyl sie näytellä ossaat, mut kauppias sie oot, Lauri hymyilee.
Mieleenpainuvin rooli on Laurin ensimmäinen rooli hänen valmistuttuaan.
– Olin juuri päässyt teatterikouluun ja esitin kaupunginteatterissa Ofelian roolin Hamletissa. Ofelian loppukohtauksessa hän on seonnut ja laulaa yksin näyttämöllä. Ihmiset itkivät yleisössä. Silloin ajattelin, että tätä on olla näyttelijä, tarina on niin totta, että yleisö reagoi itkemällä. Tuli tunne, että yleisö hengittää samaan tahtia kanssani.
Eläimiä ja etenkin koiria rakastava Lauri menetti Nancy-koiransa tammikuussa. Ilman koiraa hän ei kuitenkaan halua olla, vaan uusi perheenjäsen, pieni mäyräkoiran pentu saapuu näyttelijän seuraksi huhtikuussa.
– Koira osoittaa sellaista vilpitöntä rakkautta, mitä ei muualta saa.
Nancy kulki Laurin mukana minne hän ikinä menikin.
Pitkän uran tehneellä näyttelijällä on vastaus myös monia askarruttaneeseen kysymykseen:
– Elämän tarkoitus on itse elämä.